Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Jokainen muistaa ensisuudelmansa mutta ei ehkä niitä muita vuosien mittaan saatuja ja annettuja. Useimmat muistavat erityisen hellin tuntein myös ensimmäistä autoaan, lapsuuden pihapiiriään tai ensimmäistä omaa kotiaan. Niihin liittyy kiintymyksen ja nostalgian tunteita.
Vastaavasti ensimmäinen lapsenlapsi saattaa saada mummon sydämessä erityisen paikan, vaikka aivan yhtä ihania kääröjä putkahtelee sukuun myöhemminkin.
Katsoin Conan Barbaari -elokuvan ehkä joskus yläasteella vuonna 1989 tai 1990. Sen sijaan Conan O’Brienista kuulin vasta 2000-luvun alussa. Niinpä ”Conan” tarkoittaa minulle miekan kanssa heiluvaa steroideilla turvotettua fantasiahahmoa, johon suhtaudun nostalgisin tuntein. Joka kerta kun SuomiTV:n ohjelmalistoilla lukee Conan, hämmästyn vilpittömästi: näyttävätkö ne vieläkin Schwartzeneggeriä iltaisin?
Jäin miettimään, voisiko tätä ekana olemista ja sen luomaa kiintymystä hyödyntää laajemminkin. Jos pystyn antamaan asiakkaalle jotain, jota hän ei ole edes tiennyt olevan olemassa, saanko aikaan erityisen bisnessuhteen?
Jossain mielessä tämä saattaa päteä. Olen saanut halauksia ventovierailta vain siksi, että nämä ovat lukeneet kirjani ja saaneet siitä jonkin avun tai oivalluksen. Itsellänikin on nostalginen suhde DNA:han, koska se on ensimmäinen firma, jota koskaan koulutin.
Kannattaa siis toimia eri tavoin kuin muut. Jos tekee kaiken samoin kuin kilpailijat, ei koskaan voi olla ensisuudelma tai Conan Barbaari.