Olen useaan otteeseen tässä blogissa tilittänyt siitä, että yritykset käyttävät lyhenteitä, joita lukija ei ymmärrä. Näitä lyhenteitä ei tietenkään selitetä missään, koska "nehän ovat kaikille tuttuja". Tähän mokailuun syyllistyvät muun muassa Hämeenlinnan kaupunki ja Renault, ja tänään motkotin samasta asiasta Eteralle.
Koulutusteni osallistujat kertovat usein samasta lyhenneilmiöstä. Heille lähetetään meilejä ja näytetään diaperesentaatioita, jotka koostuvat käsittämättömistä kolmikirjaimisista lyhenteistä. Sisältö ei aukea lainkaan.
Jokainen vastaanottaja toimii tässä luonteensa mukaan. Yksi ei kehtaa kysyä, vaan arvaa tai päättelee merkityksen. Toinen kohauttaa olkiaan ja sulkee korvansa. Kolmas yrittää selvittää kaikin keinoin lyhenteen merkitystä. Neljäs laittaa asian syrjään ja uskoo palaavansa siihen joskus. Viides v*ttuilee takaisin.
Eräs asiantuntijamyyjä oli kerran viitannut luennolla ja kysynyt puhujalta, mitä esityksen otsikossa oleva kolmikirjaiminen lyhenne tarkoittaa. Puhuja oli närkästynyt ja jättänyt vastaamatta.
Epäilen, että luennoija ei ollut tiennyt itsekään, mistä oli puhumassa.
Rakastan täsmätekstiä. Sen periaatteiden mukaan termilyhenteitä ei saa käyttää lainkaan, ellei ole absoluuttisen varma, että jokainen vastaanottaja ymmärtää lyhenteen.
Käytännössä yrityksen sisäisiä tuote-, tapahtuma- ja prosessilyhenteitä ei saisi päästä lainkaan firmasta ulos. On itsestään selvää, että asiakas ei niitä tajua.
Itse olen ohjannut eri tahoja joko tipauttamaan lyhenteet pois, tai vaihtoehtoisesti ”aukaisemaan” lyhenteen esimerkiksi dian alareunassa. Monesti esittäjä olettaa että kuulija ymmärtää, ja pahimmillaan kuulija ei ymmärrä eikä avaa suutaan jotta ei näytä tyhmältä. Selkeät sisällöllisesti ymmärrettävät tekstit/esitykset ovat parhaita…
Joskus toki käytetään kieltä tai käsitteitä, joita ei ymmärretä, myös tällöin joku ”aukaisu” olisi paikallaan…
Monesti esittäjät vaan pitävät esittämiään asioita liian itsestään selvinä, koska työskentelevät niiden kanssa, nukkuvat niistä uneksien ja hengittävät niiden maailmaa…
Viimeksi kun istuin katselemessa kuinka softatalo esitteli tuotantotapaansa ja räätälöitävää tuotetta vastapuolen asiantuntijaorganisaatiolle, niin listasin ajakulukseni kaikki akronyymit mitä powerpointilla näkyi. Esitys oli 20 minsaa. Oli pakko kaivaa vanha muistiinpano, jossa ne oli ylhäällä.
Tälläistä: XML,XSD, XSL,XSL_FO,XSLT, DRY, KISS, SCRUM, API, BPEL,ADO,CAPTCHA, CMMI, DAO, EULA, FAQ, FXP, JDBC,ODBC, OLAP, OLE, PNG,JPEP,TIFF, DOC, URN,URL, URI,XAG,XSS
Eli käytännössä joka minuutti tuli puolitoista akronyymiä. Eihän siinä mitään, jos asiaa esitelty minunlaiselle nörtille joka tuntee kaikki nuo hassut kirjainyhdestelmät. Mutta kun vastapuolella oli taloushallinnon ammattilaisia.
Täytyy sanoa, että avasin esitystä softatalon poistuttua pari tuntia näille asiantuntijoille. Eli alkuperäinen viesti hujahti aika roimasti ohi kuulijakunnan korvien.
Olisiko tuossa kuitenkin JPEG eikä JPEP? Ja vaikka pieni nörtti sisälläni elää, osa noista lyhenteistä meni ohi hilseen, ei ole kuulijoilla ollut helppoa.
Aina sitä jaksaa ihmetellä, miksi maailma on mennyt sellaiseksi, että istutaan porukalla kuuntelemassa PowerPoint-sulkeisia (”death by powerpoint”) eikä vaihtoehtoa tälle järjettömälle hommalle oikein tunnu löytyvän, eihän kalvosulkeisissa juuri koskaan kukaan viisastu. Ja kaikesta huolimatta huomaa syyllistyvänsä itse täsmälleen samaan juttuun, yleisön kiduttamiseen vaikka luulisi ymmärtävänsä paremmin…
Tykkäsin kovasti kirjasta ”Kokousten seitsemän kuolemansyntiä – Paranna palavereitasi”, mutta epäilen kyllä että kun taas palaan laitumelta pöydän ääreen niin kaikki hyvät ohjeet on autuaasti pois unohdettu, myös ”dia siellä, vetelä täällä”.
Typo siellä on. JPG tai JPEG 🙂
Juha, kiva kuulla että kokouskirja miellytti. Siitä muuten otettaneen toinen painos heti alkusyksystä. – Pidän peukkuja, että kirjan ideat vähentävät datatykkikuolemia ja uudistavat kokouskäytäntöjä. 😀
Kari, hyvä listaus lyhenteistä. Ei mikään ihme, että jouduit suomentamaan esityksen jälkikäteen muille.
Ainoa keino näiden mystisten lyhenteiden vähentämiseen on se, että osallistujat nostavat kätensä ylös ja kysyvät joka kerta, kun näkevät vieraan termin tai lyhenteen. Kyllä me esiintyjät opimme vähitellen, kun joka kerta joutuu suomentamaan osallistujille samat kohdat. (Tämä perustuu siihen oletukseen, että esiintyjät ovat oppimiskykyisiä yksilöitä.)
Parikymmentä vuotta sitten olin paikassa, jonne tuli ryhmä naisia, miehiä ja lapsia viettämään sisäpiiriaikaa. Uteliaisuuttani (ja maalaisuuttani) rohkenin käydä kysymässä nuorelta mieheltä, että mitäs porukkaa te oikein olette. Hän vastasi, että RT- LC -yhdistyksen väkeä. En tajunnut lainkaan mistä yhdistyksestä oli kyse, ja tietysti jatkoutelin. Mies vastasi tylysti, että tämä on jo testi, että ymmärtää nämä kirjainyhdisteet…että ei kuulu joukkoon, jos ei ymmärrä. Joku toinen seurueesta valisti: -Round table and ladies circle! Mitä ihmettä se sitten tarkoittikaan. Joka tapauksessa tulin nolatuksi. Tieto meni kyllä perille, että en kuuluu joukkoon. Enkä oikeastaan tarkemmin harkittuani edes olisi koskaan halunnutkaan kuulua siihen porukkaan! Mutta kirjainyhdisteet kyllä jäi mieleeni.
Jännää miten netti ja googlettaminen demokratisoi vaikeita termejä, esimerkiksi tuo ”Round table and ladies circle” ei ole enää arvoitus. Toisaalta netti myös tekee mahdolliseksi verkostoitumismallit, joissa vain asiasta perillä olevat (tai maksukykyiset) pääsevät kutsutuiksi mukaan – saa nähdä johtaako tämä kehityskulku puolestaan ”eliittien verkkoon”.
Kiinnostavaa. Minä en ainakaan tiennyt, mitä RT-LC tarkoittaa. Olisin luullut jotain Rotaryihin ja Lions Clubiin liittyvää.
Kurjaa, että Anniina on joutunut vastenmieliseen tilanteeseen, jossa keskustelukumppani osoittaa ylemmyydentuntoaan viittaamalla toisen tietämättömyyteen. Olen ehdottomasti Anniinan toimintamallin kannalla: jos ei tiedä, kannattaa kysyä. Se on toisen häpeä, jos hän ei osaa vastata asiallisesti.
Juha, hyviä pointteja. Verkko toisaalta tasa-arvoistaa, kun kaikki tieto on käden ulottuvilla. Toisaalta on mahdollista luoda maksullisia ”eliittiverkkoja”, joihin ei ole asiaa ulkopuolisilla.
Tosin eliittiverkostoja ja sisäpiirejä on ollut kautta aikojen. Nyt ne ovat vain siirtyneet kasvokkaismaailmasta sähköiseen maailmaan.
Itsestään selvä asia. Mikäli haluat tekstisi työystäväsi, yms. asiaintuntijain keskuuteen, käytä lyhenteitä, mikäli haluat niistä kiinnostuvan, suuren yleisön, kerro, mitä tarkoitat, siis selkoista tekstisi.
Itse rakastan kirjallisuutta, ja lukemista, ja ennenkuin lainaan tai ostan kirjan, tarkistan tekstuurin luettavuuden.
Aina, ja aina uudestaan voin suositella Antti Jalavan romaania Asfalttikukka, teksti, vaikkakin on ilmeisen fiktionaalista, tuo lukijalle faktan tunnun. Kuin katselisi dokumenttia päänsä sisällä.
Ilpo, juuri näin. Alan ulkopuolinen ei voi ymmärtää alan sisäisiä lyhenteitä.
Muuallakin kuin tietotekniikassa (anteeksi, ICT:ssä) osataan. Jouduin vaihtamaan vakuutusyhtiötä, kun mikään kommunikointi ei onnistunut. Vakuutuksilla on luovat nimet, joista ei tajua, mitä on vakuutettu. Nimet vaihtuvat vähän väliä. Muutaman vuoden takaisesta nimestä ei löydy yhtiön sivuilta vakuutuksen kuvausta.
Kommunikointi yhtiön kanssa oli yhtä tuskaa. Puhelimessa asiat ymmärrettiin väärin, kun toinen puhui vakuutusyhtiön sisäistä kieltä, toinen maalaistollon kieltä. Yritin sähköpostilla. Ei tullut mitään. Toinen puhui vakuutusnumeroilla, toinen vakuutusten kohteilla.
Sähköposti tarkoitti sitä, että minulle tuli viesti: ”kansioosi on tullut uusi viesti”, kirjauduin vakuutusyhtiön sivulle pankkitunnuksilla, etsin hierarkian syövereistä viestikansion ja luin tämänkertaisen väärinymmärryksen. Kypsyttää nopeasti.
Uaargh, vakuutusprosesseja ja vakuutuslangia! Ne saavat maallikon ymmärtämään, että on itse asiassa paljon kivempaa irrottaa omat silmämunat kuumalla lusikalla kuin asioida vakuutusyhtiön kanssa.
Itselläni on vakuutusasioinnista aivan päinvastainen kokemus. Tuo ”kansioosi on tullut uusi viesti” kuulostaa tutulta, joten voin kuvitella, että minulle vain on sattunut maallikkoa ymmärtävä ja palveluhalukas vaktuutusvirkailija (tai mikä heidän hieno tittelinsä nyt sitten onkin), sillä yritys lienee Tontun kanssa sama.
Mutta asiaan. Nuo lyhenteet eivät tosiaan ole vain ja ainoastaan yhden alan, tai edes työelämän, ongelma. Itse olen töissä firmassa, jossa joudumme antamaa uudelle työntekijälle firma-suomi-firma sanakirjan perehdytyksen yhteydessä. Lisäksi aloitin uuden harrastuksen tammikuussa, jossa olet lähes päivittäin joutunut esittämään tyhmiä kysymyksiä. Partio kuuluu kaikille, mutta partiokielen oppimiseen tarvitaan vähintään korkeakoulututkinto, eikä sekään tunnu riittävän 🙂
Hyvällä huumorilla näistä yleensä selvitään, mutta jos pelkää myöntää ettei tiedä, ei tiedä varmasti jatkossakaan!