Kun lehtitalo pitää arpajaiset, voittosumma kannattaa ilmoittaa senttien tarkkuudella. Se vaikuttaa isommalta summalta:
Päävoitto 50.000,00 €!
Kun pankki kertoo palveluhinnastonsa, se kannattaa kirjoittaa ilman desimaaleja. Näin summa vaikuttaa pienemmältä:
Laskunmaksu pankin tiskillä 2 €.
Kun Sanasto yrittää suurentaa lainauskorvauksien määrärahaa kirjelmällä, ei kannata taulukoida näin:
Kiireisen lukijan silmiin Suomen euromäärä vaikuttaa isommalta kuin muissa maissa. Jos haluaa viestiä, kuinka pienet lainauskorvaukset Suomessa ovat, ei kannata käyttää kolmen desimaalin tarkkuutta.
Muutenkin on omituista vertailla eri tarkkuuksilla listattuja lukuja. Lisäksi on kummallista, että taulukosta puuttuvat rahayksiköt.
Siis mieluummin näin – tosin yhä ilman rahayksikköjä:
Kas niin. Eikö olekin paljon selkeämpää, vertailtavampaa ja paremmin tarkoitusta palvelevaa?
Pisteen käyttäminen tuhaterottimena on väärin ja virhealtistakin, jos desimaalipilkkua ei ole käytetty.
Hyvä kun tarkensit. Oikeasti en suosittele tuota sarkastisesti matkimaani lehtitalometodia.
Lehtitalometodi on vain kikka, jolla luku vaikuttaa suuremmalta. (Kirjoittajan toiveenahan on, että desimaalipilkku vaikuttaisi tuhaterottimelta, jolloin summaa luultaisiin 50 miljoonaksi.)
Vielä kun nuo määrärahat olisi esitetty eri mittaisina palkkeina. Suomen palkki tietenkin liikennevalon punaisena ja muiden maiden palkit tyynen
vihreinä.
Juu, graafinen esitys olisi todentanut taulukon vieläkin selkeämmin. Ja varoitusvärit kehiin ilman muuta!
Psykologinen hinnoittelu on vanha markkinointikikka, mutta eilen törmäsin numeroleikkiin myös tuotteen painossa.
Ihmettelin hetken pienen sipsipussin 27,5 gramman painoa. Kyse on samasta asiasta kuin päävoitossa. Paino näyttää suuremmalta, kun siinä on 3 lukua kahden sijaan.
Hehee, tuon takia minäkin painan mieluummin 64 kiloa kuin 63,8. 😀
Kiitos mainioista pointeista Katleena! Muutin nyt Sanaston taulukon lukuja.
Erinomaisesta blogista kiittäen
Anna Storm
Viestintäpäällikkö, Sanasto
Anna, tervetuloa blogiini! Hieno juttu, että muutos välittyi tätä kautta.
Minun piti meilatakin asiasta, mutta asia unohtui syksyn hässäköissä.
Mieluiten ei näin – kuten itsekin sanoit, taulukossa vertaillaan eri tarkkuuksin ilmoitettuja lukuja. Esittämässäsi korjausehdotuksessa olet muuttanut luvun 22 muotoon 22,0. Missään tilanteessa ei tulisi pitää hyväksyttävänä tällaista ”tarkkuuden lisäämistä”, kun kyse on kahden desimaalin tarkkuudesta niin ilman faktojen tarkistamista ei voida siirtyä kolmen desimaalin tarkkuuteen.
Mikko, kiitos kommentistasi, joskaan se ei muuta esimerkkiäni mihinkään.
Oma esimerkkini oli vain näyte desimaalin käytöstä. En ryhtynyt soittamaan Sanastolle ja kysymään, mikä olisi oikea summa.
Alkuperäisen taulukon laatijalla on kyllä tarkat tiedot luvuista. Hän siis osaa tarvittaessa kirjoittaa 21,9 tai 22,0 tai 22,1 – mikä onkaan se oikea luku.
Lienet yhtä mieltä siitä, että taulukkoni on paljon vertailtavampi ja havainnollisempi kuin Sanaston aiempi versio?
Mikko Möttösellä menee hieman lukujen absoluuttinen ja suhteeellinen tarkkuus sekaisin. Entisenä matematiikan opettajana voin tietysti katsoa vain peiliin, kun tiedän kuin numerotaidottomia korkeissa päättävissäkin asemissa olevat henkilöt usein ovat. Tässä kuitenkin jotain pikahoitoa asiaan.
Desimaalien tarkkuus tarkoittaa sitä, että jokin mitattava suure voidaan mitata tietyllä tarkkuudella. Desimaalien määrä ei kuitenkaan kerro luvun tarkkuutta. Esimerkiksi 2,1 cm ja 0,021 m ovat sama mittausarvo samalla tarkkuudella vaikka toisessa on yhden ja toisessa kolmen desimaalin tarkkuus.
Toinen esimerkki. Miesten 100 metrin juoksun maailmanennätys on 9,58 ja 26.17,53. Niiden tarkkuus on absoluuttisesti yhtä suuri, 1/100 sekunti. Se voidaan ilmaista myös, että ne on ilmaistu kahden desimaalin tarkkuudella, kun viimeinen luku on sekunteja. (Tässä muuten on järkevää käyttää pistettä erottamaan minuutit ja sekunnit. Yhtä hyvin voitaisiin käyttää merkitää 26’17,53″ tai anglosaksilaisittain 26’17.53″. Desimaalipilkku on kuitenkin tietääkseni ainakin vielä meillä standardi.
Suhteellinen tarkkuus ilmoitetaan merkitsevien numeroiden määränä. Mikko Möttösen kommentissa tarkoitetaan tätä, vaikka puhutaan desimaalien tarkkuudesta. Kun luku 22 kirjoitetaan muotoon 22,0, niin merkitsevien numeroiden määrä kasvaa kahdesta kolmeen. Siinä Mikko on oikeassa, että luvun tarkkuutta ei voida hatusta vetämällä lisätä laittamalla nollia perään, mikäli halutaan pitää luvun todellisesta informaatioarvosta kiinni. Taulukon esteettisyys ja luettavuus on sitten toinen juttu.
Aivan, merkitseviä numeroita tarkoitin, olisi kyllä pitänyt osata ilmaista oikein kun on melko lailla omaa alaa. Ilman muuta taulukko on parempi noin, mutta joka tapauksessa tuota 22,0 ei tulisi kirjoittaa sinne, ellei tiedä todellista arvoa. Tämä nyt tosiaan lähinnä selvennykseksi, näissä asioissa mielestäni saa ja pitääkin olla hieman pedantti.