Kaikki viestinnän ammattilaiset tuntevat Osmo A. Wiion lait. Ne perustuvat Murphyn lakiin.
Kuten arvaat, lait ovat satiiris-pessimistisiä:
1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävät olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen sen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisimmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.
Hauskojahan nämä ovat, ja joskus tosiakin.
Minua silti huolestuttaa se, miten nämä lait ovat muokanneet viestinnän toimialaa kokonaisuudessaan.
Olemme viestintäalalla usein nöyristeleviä ja viittaamme Wiion lakeihin: ”Ainahan tämä epäonnistuu.” Wiion laeista on tullut meille sekä selityskeino että väistämätön lopputulema.
Onko millään muulla toimialalla tällaista negatiivista mantraa?
Mitäs jos ekonomeilla olisi samanlaiset?
Kaikki sijoittaminen epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
Tai jos poliiseilla olisi samanlaiset?
Kaikki juopot kuolevat putkaan, paitsi sattumalta.
Tai kampaajilla?
Kaikki permanentit kärähtävät aina, paitsi sattumalta.
Wiio tarkoitti lakinsa alun perin kärjistykseksi. Lait kertoivat aikanaan turhautumisesta, joka kohdistui byrokratiaan ja kollegojen sinisilmäiseen medialuottamukseen.
Me viestinnän ammattilaiset olemme ottaneet Wiion kärjistyksen totena ja tieteellisenä faktana.
Tämän takia viestintäjohtaja ei pääse johtoryhmään. Hän nöyristelee, koska hän syvällä sisimmässään tietää, että viestintä epäonnistuu aina. On raskasta toimia alalla, joka on tuomittu feilaamaan.
Wiion lait toteutuivat ehkä todennäköisemmin 1970-luvun eduskunnassa, johon ne luotiin. Nykyaikana voisi ottaa positiivisemman katsantokannan.
Katleenan lait:
1. Viestintä onnistuu, kun kiinnität huomiota vastaanottajaan.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, varmista ettei niin käy. Käytä tarkentavaa kieltä.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin. On olemassa myös joku toinen, joka tietää huonommin. Ihmiset ovat erilaisia.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä tarkempi pitää olla, että viestintä pysyy yhdenmukaisena.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävät olevan. Ja tämä kannattaa tiedostaa, kun viestii.
6. Uutisen tärkeys on verrannollinen sen jaettavuuteen sosiaalisessa mediassa.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä paremmin pitää valmistautua.
Edit 19.4.2016 klo 19.07: korjattu tekstissä ollut ajatusvirhe, jota kukaan ei ollut huomannut kolmeen vuoteen. Kiitos Matiakselle korjauksesta!
Edit 27.9.2020 klo 20.49: ja toinenkin virhe, prkl. Kiitos JR:lle korjauksesta!
Kovasti tuntuu tutulta IT-alalta. ”Ei tämä softa toimi kuitenkaan oikein”. Varmaan samasta syystä tietohallintojohtajaa ei nähdä kovin usein johtoryhmässä.
Uusimman projektin aloituksessa asiakkaan IT-osaston edustaja kysyi ensimmäisenä, että miksi tämä projekti epäonnistuu. Olipas sen jälkeen fiilikset katossa.
P.S. Huippujutut sulla täällä blogissa.
Kiitos Kimmo!
Olen muuten ihan oikeassa: it-alalla näkee joskus samaa nöyristelyä kuin viestintäbisneksessäkin. Sen sijaan en ole koskaan nähnyt sijoitusneuvojaa tai juristia, joka kuuluttaisi heti alkuunsa, että ”persiilleenhän tää menee”.
Puolensa asiaan tuo myös Dunning-Kruger -efekti; ts. se että joku on kovin itsevarma osaamisestaan ja onnistumisestaan ei ole tae mistään, ja voi päinvastoin jopa indikoida sitä että puhuja on kovin naiivi eikä tiedosta oman osaamisensa rajallisuutta tai jopa puutteellisuutta.
Totta sekin. Mitä enemmän jostain asiasta tietää, sitä paremmin tajuaa puutteet tiedoissaan.
Viestintä on myös helppo syntipukki ja siitä löytää halutessaan aina jotain marmatettavaa. Joko asiasta ei ole tiedotettu riittävästi tai ainakaan riittävän selkeästi, tai sitten jos asiasta on lähetetty runsaasti tietoa ja muistutuksia, valitetaan hirveästä sähköpostitulvasta.
Minna, viestintä on tosiaan hyvä syntipukki. Se johtuu osittain siitä, että alan osaajat nöyristelevät jo valmiiksi.
Tosiasiahan on, että mikä toimiala tahansa voi onnistua tai epäonnistua. Eivät viestinnän toiminnot ole sellaisia, että ne epäonnistuisivat jotenkin useammin kuin muut.
Mietin tässä että viestinnässä on ainakin oman maalaisjärkeni mukaan äärimmäisen helppoa epäonnnistua. Sillä eikös se ole epäonnistumista, jos onnistuu, mutta onnistumisesta viestittäminen epäonnistuu?
JK, hyvä näkökulma.
Toki kokematon ihminen epäonnistuu helposti viestinnässä, mutta ammattilainen hoitaa yleensä homman hyvin. Kritisoin postauksessani sitä, että viestintäväellä ei tunnu olevan ammattiylpeyttä. He jatkuvasti siteeraavat Wiion lakeja, vaikka todellisuus on toisenlainen.
Väittäisin, että viestintä ei ole sen kummempi kuin muutkaan toimialat. Joka bisneksessä on mahdollisuus onnistua ja epäonnistua. Mitä taitavampi tekijä on kyseessä, sitä todennäköisempää on onnistuminen.
Lienet väitteessäsi oikeassa. Ainakin järkeni sanoo, että viestinnässä on ollut pakko onnistua joskus. Emmehän me muuten osaisi vaikkapa pysähtyä stop-merkin kohdalla.
Ehkä Wiio on tarkoittanut (sarkasmin lisäksi), että viestintä ei onnistu koskaan täydellisesti? Eli vaikkapa viestiä ei ole mahdollista saada täysin perille koko kohderyhmälle.
Yleisesti ottaen lait ovat saatanasta.
JK, viestinnässä ei tosiaan ole olemassa täydellisyyttä.
Tosin eipä sitä ole muillakaan aloilla. Jokaiseen ohjelmistoprojektiin pääsee jokin pikkubugi, ja jokainen sijoitusneuvoja menettää joskus rahaa. Absoluuttisesti onnistuvaa toimialaa ei ole olemassa.
Katleena, nyt puhut jo isommista kokonaisuuksista kuin minä. Tarkoitin enemmänkin yksittäistä työtehtävää. Jokainen henkilö ja toimialahan epäilemättä epäonnistuu joskus. Tai sitten jo muinaiset roomalaiset epäonnistuivat todetessaan ”Errare humanum est”.
Tarkoitan, että uskoakseni mikään viestinnän case (tälle on oltava suomenkielinen sana, onhan?) ei voi onnistua täysin. Tietysti se voi saavuttaa tavoitteensa. Jos ne siis ovat realistisia. Katson että muilla aloilla täydellisyys voidaan saavuttaa.
Nyt kun olen kirjoittanut ajatukseni tähän, en ole enää ollenkaan varma siitä, olenko samaa mieltä itseni kanssa.
Hehee, minä saatan olla samaa mieltä kanssasi, jos olet muuttanut mielesi. 😀
Siirrytäänpä pienempään mittakaavaan. Otetaan mikä tahansa työtehtävä, joka sisältää puolen päivän työn. Uskon, että jokaisella toimialalla muutaman tunnin mittaiseen rupeamaan mahtuu pari hassua mokaa, mutta kokonaisuus on silti tosi hyvä. Kaikkia mokia ei edes huomaa lopputuloksesta, koska ne liittyvät prosessiin.
Mitä parempi ammattilainen on asialla, sitä vähemmän mokia toki sattuu.
Viestintä on bisnestä siinä missä muutkin, ja jokaisessa bisneksessä voi mokata tai onnistua. Uskon, että onnistumisen todennäköisyys ei ole kiinni toimialasta, vaan tekijästä.
En ole enää ollenkaan varma mielipiteestäni… Varaan siis itselleni oikeuden väittää olleeni oikeassa koko ajan.
Epäilemättä tekovaiheessa sattuu enemmän tai vähemmän mokia kaikilla aloilla. Viittasinkin lopputulokseen.
Kahdesta viimeisestä kappaleesta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ja itseni kanssa.
JK, oman mielipiteen omaamisen ja sen vaihtamisen todennäköisyys kasvaa moninkertaisesti liittyen blogikommentoinnin jatkumisen vahvistumiseen ja toisaalta toisen osapuolen kuuntelemiseen liittyen avoimen mielen pitäminen avoimena sikäli kun se on molemmille osapuolille mahdottomuuden vastakohta.
Eli varmaankin olemme samaa mieltä. 😀
Tuskin olisin itsekään osannut tuota paremmin sanoa.
Wiion lait eivät suinkaan taida olla ainoat lait, jotka ovat väärinymmärrettyjä… esimerkiksi tuttu ”asiakas on aina oikeassa”-mantra on toinen, joka ymmärretään täysin väärin.
Kysehän ei nimittäin ole siitä, että asiakas olisi faktisesti asioissa oikeassa. Asiakas voi myös luulla tarvitsevansa ongelmansa ratkaisemiseen tuotteen X, vaikka asiantuntija tietää, että oikea ratkaisu on tuote Y – asiakas ei siis välttämättä edes tiedä, mitä oikeasti tarvitsee.
”Asiakas on aina oikeassa” tarkoittaa sitä, että mikäli kauppa ei käy, syy on AINA myyjässä / tuotteessa, eikä siihen auta sen itkeminen, että ”näiden PITÄISI TAJUTA ETTÄ TÄÄ SOPII NIILLE!” Myyjä ei voi vaatia asiakkaitaan muuttumaan paremmiksi, vaan tämän pitää muuttaa omaa toimintaansa tai omaa tuotettaan.
Eli: ”asiakas on aina oikeassa”-mantra ymmärretään nykyisin täysin väärin.
Jussi, osuva esimerkki. En käytä koulutuksissa lainkaan tuota ”Asiakas on aina oikeassa” -mantraa, koska se aiheuttaa ongelmia.
Enpä tosin käytä koulutuksissa myöskään Wiion lakeja. 🙂
Wiion lait tulevat edelleen tutuiksi viestinnän johdantokurssilla yliopistolla. Ymmärtäisin, jos Wiio olisi sisällytetty viestinnän suomalaisen oppihistorian alle, mutta Wiion lait kuvaamassa viestinnän merkitystä ja roolia on, sanoisinko, aika erikoinen. Toki viestinnässä on omat haasteensa ja vaikeutensa, mutta ylipäätään lähtökohta epäonnistumisesta on vain yksinkertaisen masentava.
Naulan kantaan. Wiion lait kertovat suomalaisen viestinnän kehityksestä, mutta ne eivät kerro nykytodellisuudesta.
Tällaisia satiirisia ja pessimistisiä lakeja ei kannattaisi käydä läpi johdantokurssilla. Se antaa väärän kuvan alasta, jossa on erinomaiset mahdollisuudet onnistua.
Minusta nämä lait enemmänkin osoittavat viestinnän kompastuskivet, ne asiat, jotka ammattilaisen tulisi osata ottaa huomioon työssään.
Esimerkiksi ensimmäisen Wiion lain voisi tulkita jotenkin näin:
1. Viestinnässä on aina epävarmuustekijä, sillä jokainen vastaanottaja on erilainen. Minimoi riskit, maksimoi onnistumisen mahdollisuus.
Jos jopa viestinnän ammattilaiset ”ovat ottaneet Wiion kärjistyksen totena ja tieteellisenä faktana”, saanen kysyä, onko siinäkin joku opetuksen siemen viestinnän haasteellisuudesta ja kuinka lukemattomin eri tavoin viestin voi ymmärtää ja tulkita?
Eeva, olet varmasti tulkinnut lait aivan oikein.
Sen sijaan moni muu ottaa ne faktana ja sitten surkuttelee sitä, kuinka vaikeassa bisneksessä me viestijät oikein olemme.
Wiion lait ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka teksti irtautuu alkuperäisestä yhteydestään ja muuntuu. Niinpä kannattaa pohtia, ennen kuin päästää suustaan ironis-pessimistisiä lausahduksia. Ne nimittäin muokkaavat todellisuutta pelottavalla tavalla.
Hyvät positiiviset lait! Voisivat ne toki olla konkreettisempiakin:
1. Viesti vastaanottajien ymmärtämällä tavalla. (Esimerkiksi visuaalisesti, auditiivisesti, konkreettisesti, sekä yksityiskohdat että kokonaisuus, johdonmukaisesti ja tunteet huomioiden).
2. Sano asia mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi ja konkretisoi se tilanteeseen. (Vähän niin kuin armeijassa ”sido se maastoon”.) Tarkoitushakuiseen väärinymmärtämiseen voit vaikuttaa rakentamalla paremman yhteyden viestin vastaanottajaan.
3. Tuo harkiten esiin, kuka olet ja mitä kaikkea edustat. Nimellä, iällä, sukupuolella, uskonnolla, rodulla, ammatilla ja työnantajalla on väliä, kun sanomaasi tulkitaan.
4. Viesti aikaan ja vastaanottajan kapasiteettiin sopiva annos kerrallaan, etteivät puurot ja vellit mene sekaisin.
5. Varaudu sanoman paloitteluun ja uudelleenväritykseen joukkoviestimissä. Pilko valmiiksi ja toimi yhteistyössä niiden kanssa.
6. Jos haluat saada viestin läpi, tee siitä vastaanottajalle merkityksellinen. Nykytekniikoilla voit ohjata sen vaikka maailman toiselle puolen.
7. Opettele tärkeimmät asiat ulkoa ja käytä muistitekniikoita.
Itse itseäni kommentoiden (esimerkki epäselvästä viestinnästä): Nuo siis ovat ohjeet eivätkä lait. Nuo Wiion laithan eivät ota kantaa siihen, miten niiden pohjalta kannattaisi toimia. Kunhan kertovat vaan, miten asiat kärjistettyinä ovat.
Ltiilika, hyviä jatkoja!
Nuo olisivat tosi toimivia konkreettisia ohjeita, joiden avulla lakeja pystyy noudattamaan. Näitä voisi itse asiassa listata sadoittain ja lajitella lakien alle.
Wiion lakien kohdat 1 ja 2 tuli varsin hyvin todistettua hiljattain Presidentti Niinistön palkkion alennuspyynnön ja VATT-päällikkö Juhana Vartiaisen kohdalla jatkuvasti. Niinistön tapauksessa kohta 2 on lähempänä – ja oikeammin mediassa herännyt keskustelu ei ole erilaista tulkintaa, vaan ylitulkintaa.
Vartiaisen viestintä taas todistaa vahvasti Wiion ensimmäisen lain puolesta. Hän lisäksi korjaa säännönmukaisesti seuraavana päivänä itse lausuntojaan, usein jopa päinvastaiseksi alkuperäiseen viestiin nähden. Kannattaisiko sinun Katleena tarjota hänelle koulutusta?
Oululainen, viime aikoina on ollut aika paljon erilaisia yksittäisiä tilanteita, joissa Wiion lait ovat tosiaan osuneet kohdilleen. 🙂
Onneksi Wiion lait kuvaavat lähinnä poikkeuksia, ja useimmiten ne ampuvat ohi.
Olen monesti miettinyt, että joskus pitäisi kokeilla kaupata palveluitaan ihmiselle, joka on mokannut pahasti viestinnässä. Tähän mennessä kalenteri ei vain ole antanut aikaa myyntityöhön.
Nähdäkseni Vartiaisen viestintä on aivan onnistunutta. Hän on täysin onnistunut välittämään mielipiteensä ja osoittamaan kykynsä.
Muokkaisin kolmoskohtaasi tähän tyyliin:
”On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin. Aina on siis joku, jolta voit kysyä neuvoa.”
Virkku, ehdottoman hyvä lisäys. Se on paljon parempi kuin omani. Kiitokset!
Viestinnän ongelma on ilmiö, joka on tuttu kulttuurirelativismista, mutta veisin sen vielä pidemmälle siinä, että jokainen peilaa maailmaa omien kokemuksiensa kautta. Eli kaikki mitä kommunikoidaan on mahdollista tulkita ainoastaan sen mukaan mitä tiedät. Joten Wiio on ihan oikeassa siinä, että viestintä epäonnistuu aina, mutta ei tietenkään kaikkien ihmisten kannalta, vaan jos haluaisit onnistua täydellisesti.
Positiivisuus on äärimmäisen tärkeää, mutta ei Wiion lakeja pitäisikään ottaa niiden synkimmässä mielessä, vaan juuri muistutuksena realiteeteista. On toki ymmärrettävää, että jos niiden mukaan elää ja pitää niitä ainoana ohjenuorana, eikä tarkastele niitä monesta eri näkökulmista. Sillä jos sekoitat niihin mukaan myös myötätunnon ja ajattelet, että myös muut ihmiset tietävät ne, eivätkä heti ensimmäisenä ole tuomitsemassa, niin voi nähdä ne kokonaan eri valossa.
—
//
Tarmo
Mielenkiintoinen kommenttiketju, kommentit osoittavat OAW:n suuruuden ajattelijana. OAW ilmaisi sääntönsä pessimistiseen tyyliinsä niin että jokainen joutuu tekemään itse ajatustyönsä ja poimimaan omasta kokemusmaailmastaan ne asiat jotka ymmärtää asiaan liittyvän. Lopputuloksena jokainen saa kykyjensä mukaisen palkinnon. Osmo A. Wiio oli erittäin älykäs henkilö, sarkastinen tyyli ei ole sattumaa, vaan sääntöihin sisältyvä ajatus vastaanottajien kyvystä sisäistää viesti on sisällytetty viestin kirjoitusmuotoon. Tulkintoja voi ja pitääkin tehdä, ne lisäävät alkuperäisen ajatuksen objektiivista todistusvoimaa.
Ainakin meille nuoremmille viestintä on onnistunut, jos on päässyt sänkyyn uuden ihmisen kanssa.
Ei sit lähdetä spekuloimaan sitä, kuinka hyvin viestintä onkaan onnistunut, jos on päässyt sänkyyn 4-5 ihmisen kanssa viikossa tai jopa 4-5 ihmisen kanssa samana päivänä! Kaverini, nainen, pani 12 miestä samana päivänä, joten viestintä ja kalenteri ilmeisesti toimivat ilmiömäisesti! :DDD
Nyt tuntuu suurin osa lukijoista täysin tulkinneen väärin Wiion lait. Eivät ne ole mitään nöyristeleviä tai pessimistisiä tai masentavia.
Niiden tarkoitus on osoittaa, kuinka hankalaa viestintä on, sekä ohjata siihen asenteeseen, jolla viestintä ONNISTUU USEAMMIN.
Minulle oli hämmentävää lukea viestinnän ammattilaisten tai opiskeljoiden kommentteja näistä laeista. Tuli sama tunne, kun iltapäivälehtien kommenttipalstalla joku missaa päivän selvän sarkasmin 100-0 ja vakavissaan vastaa päin mäntyä.
Kehottaisin kaikkia, joiden mielestä noissa laeissa on vikaa lukemaan ne uudelleen avoimemmalla mielellä, vähemmän kireällä pipolla. Kyllähän noihin on tiivistetty ne pahimmat ja yleisimmät mokat, joita ”olen viestinnän rautainen ammattilainen” -tyyppiset henkilöt tekevät. Päivittäin.
Juhani, ilman muuta on selvää, että Wiio oli sarkastinen.
Ongelma onkin siinä, että sarkastisuus ei ole kovin hyvä viestinnän keino. Wiion lait ohjaavat ajattelemaan viestinnän ongelmia, eivät mahdollisuuksia, ja siksi ne pitää päivittää.
Väitit, että Wiion lait ohjaavat onnistumaan. Päinvastoin: ne ohjaavat ajattelemaan epäonnistumista, koska niissä ei kerrota ratkaisuja, vaan esitellään ainoastaan ongelmia.
Viestinnän kuudes laki kuulu: ”uutisen tärkeys on KÄÄNTÄEN verrannollinen etäisyyden neliöön”
Hahahaa, hyvä kun huomasit! Korjasin mokan tekstiin.
TIedän, että tämä postaus on vanha, mutta kommentoin silti, koska tekstissä on vihre, joka on mielestäni metamielessä aika hupaisa.
Se koskee Murphya.
Murphyn lakihan kuuluu suurinpiirtein ”Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.” Se, missä lain tulkinta menee vikaan, on, että kyseessä ei ole ennustus, vaan ajatuksena on vaikkapa se, että jos kevyt lasimaljakko on sijoitettu matalalle hyllyn reunalle perheessä, jossa on pari leikkisää koiraa ja jokunen vähintään yhtä leikkisä lapsi, kysymyksessä on todennäköisesti sukulaistädin maun mukaan valittu lahjaksi saatu lasimaljakko, jota ei halutakaan säilyttää.
Jos järjestelmässä on bugi, se aktualisoituu ennemmin tai myöhemmin.
Ennen kuin lähdetään ajamaan, mutterien kiristys on syytä tarkistaa.
Jos joku asia on mahdollista tehdä, ennemmin tai myöhemmin joku sen tekee.
Näin ollen on syytä laittaa maljakko korkeammalle, jos sen tahtoo oikeasti pitää, käydä systeemistä eri vaihtoehdot läpi bugien varalta ja joukkoistaa prosessi, jotta onnistuttaisiin ennakoimaan mahdollisimman suuri osa huonoista tavoista toimia tilanteessa x.
Ei mulla muuta. Kiitos hyvästä postauksesta – Wiio ansaitsee saamansa huomion, ja laadukas kritiikki on parasta arvostusta. [:
Kiitokset itsellesi hyvästä pointista! 🙂
”5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan.”
Eikö tuo pitäisi olla ”– näyttävät olevan.”? Sama näyttävän-sana toistuu myös Katleenan laeissa.
Argh, kiitos kun huomasit. Kun tekee yhden typon ja kopioi sen seuraavaan paikkaan, niin typot yllättäen tuplaantuvat. Korjasin kuntoon. 🙂