Kaverillani on pieni yritys, jossa on yksi työntekijä. Kutsun nyt kaveriani tässä Katjaksi ja työntekijää Minnaksi.
Katja on kahdesti yrittäjyytensä aikana kokenut ilon ja kauhun yhtä aikaa. Ristiriitainen tunne on tullut silloin, kun Minna on sanonut:
Olen raskaana.
Toisaalta Katja on valtavan onnellinen työparinsa puolesta. Ihana asia, että Minna saa vauvan.
Toisaalta Katja miettii kylmä hiki otsallaan, miten hän saa raavittua kasaan ylimääräiset 12 000 euroa. Se raha häneltä menee, kun hän maksaa Minnan raskaudenaikaiset sairauslomat, äitiysloman lomarahan ja sijaisen perehdytyksen.
12 000 euroa on iso raha maksaa toisen ihmisen onnesta ja raastaa omasta selkänahasta. Niinä vuosina kun Minna sai lapsen, Katja ei pitänyt itse lomaa juuri lainkaan.
Olethan jo allekirjoittanut aloitteen numero 71? Se koskee vanhemmuuden kulujen tasaamista.
Nykykäytäntö on huono. Kun pariskunta alkaa odottaa lasta, vanhemmuuden kulut sälytetään äidin työnantajan niskaan. Sen sijaan isän työnantaja pääsee pahuksen paljon halvemmalla.
On kolme syytä, miksi nämä kulut pitäisi kustantaa yhteisesti verovaroista:
- On epäoikeudenmukaista, että yritys joutuu maksamaan yllättäviä ja isoja lisäkuluja vain siksi, että sillä sattuu olemaan palkkalistoilla nuoria naisia. Yksi työntekijän vauva maksaa yrittäjälle keskimäärin 12 000 euroa.
- Pienellä työnantajalla on valtava riski palkata nuori nainen. Jos vanhemmuuden kulut olisi jaettu tasapuolisemmin, pienet yritykset naisvaltaisilla aloilla voisivat rekrytoida enemmän ja kasvaa nopeammin. Suomessa on liian monta yhden naisen yritystä hoiva- ja kauneusalalla.
- Nuorten naisten on vaikea työllistyä, koska työnantaja pelkää mahdollista tulevaa äitiyslomaa. Jos rekrytointiprosessin loppusuoralla on kaksi tasavertaista työnhakijaa, työnantaja valitsee ilman muuta sen, jolla ei ole kohtua.
Allekirjoita sinäkin aloite 71.
Edit 26.3.2013 klo 9.40: Asiaa koskeva kampanjasivusto on täällä: Uhka vai mahdollisuus.
Onko tosiaan naisvaltaisten alojen liiketoiminnan suurin este työvoimapula?
Riskin kyllä ymmärrän oikein hyvin. Varmasti itseänikin hirvittäisi palkata nuori nainen.
JK, liiketoiminnan este ei ole pula työvoimasta, vaan iso palkkausriski.
Suuri osa naisvaltaisista aloista on myös työvoimavaltaista. Jos haluaa kasvattaa yritystään, on palkattava toinen kampaaja, toinen siivooja, toinen lähihoitaja, toinen myyjä tai toinen kosmetologi. Harva yrittäjä palkkaa itselleen kaveria, koska jos uusi työntekijä tulee raskaaksi, koko bisnes voi kaatua.
En osaa sanoa, onko tämä naisvaltaisten alojen liiketoiminnan suurin este, mutta se on ainakin suurin epäoikeudenmukaisuus, joka on helposti lainsäädännöllä korjattavissa.
Olisi pitänyt kirjoittaa vaikkapa, että ”riskittömämmän työvoiman puute”.
Olen vahvasti kahden vaiheilla siitä, pitäisikö perhesuunnitelmia saada kysyä työhaastattelussa.
Totta, perhesuunnitelmien kysyminen on mielenkiintoinen asia. Ja toisaalta jos rekrytoija kysyy lapsista, niin työnhakija voi valehdella asiasta kirkkain silmin. Lapsentekosuunnitelmathan voivat muuttua joka tapauksessa suuntaan tai toiseen, jos parisuhdetilanne muuttuu.
Jos nyt hakisin itse töitä, kirjoittaisin työhakemukseen isolla, että lapsiluku on täysi ja että en aio hankkia yhtään enempää muksuja. Se on nimittäin tällä hetkellä työmarkkinavaltti.
Tuo valehteluoikeuskaan ei välttämättä pahemmin edistä työllistymistä.
Ei tietenkään edistä, mutta se on myös asia, jota kukaan ei voi todistaa.
Juristin vinkki: pieni nauhuri povitaskuun nauhoittamaan koko työhaastattelu. Siitä ei tarvitse kertoa kenellekään ja oikeudenkäynnissä pieni pätkä jossa kuuluu, kuinka työnantajaehdokas kysyy ”no mitenkäs noi lapset?” voi olla melkoinen valttikortti kun tapaus ei ole enää sana sanaa vastaan.
Hyvä vinkki! En ole itse ollut työpaikkahaastattelussa sitten vuoden 1997, mutta asiattomat kysymykset ovat kuulemma niissä yllättävän yleisiä.
Äkkiseltään ajatellen työsuhteessa on jotain alusta alkaen pielessä, jos haastattelukin nauhoitetaan salaa.
Jos saavut outojen ihmisten seuraan, et koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Tärkeiden asioiden dokumentointi pitäisi olla aivan rutiinia.
Tietystikään dokumentoinnissa ei ole mitään pahaa itsessään. Kuitenkaan sen salaaminen ei varmasti lisää luottamusta.
Myös asioiden kirjaaminen paperille haastattelun jälkeen on muistiinpanojen tekemistä. Nauhoittaminen ei periaatteessa eroa siitä. Siitä ole myöskään mitään tarvetta kertoa kenellekään sen enempää kuin kertoisit, että listaat myöhemmin paperille asiat, joista on keskusteltu.
Kertomatta jättäminen ja salailu on kaksi eri asiaa. Salailussa jätetään kertomatta asia, josta olisi kerrottava.
En puhunutkaan tuosta juridisessa mielessä vaan luottamuksen kannalta.
En haluaisi alaisekseni ihmistä, joka kokee tarpeelliseksi nauhoittaa puhumisiani kertomatta siitä minulle. Enkä myöskään haluaisi olla työpaikassa, jossa kokisin tarpeelliseksi nauhoittaa pomoni puheita. Varsinkaan kertomatta siitä.
Pidän siis työsuhdetta tuhoontuomittuna, jos se alkaa tuolla tavalla.
Tämä keskustelu taitaa nyt mennä vänkäämiseksi.
JKes, tiesithän että jokainen pankki, teleoperaattori ja energiayhtiö tallentaa puhelusi ja meilisi?
Siitä on turha tehdä mitään syviä päätelmiä epäluottamuksesta, vaan kyse on toimenpiteestä, joka turvaa molempien osapuolten oikeudet. On aivan sama, kumpi osapuoli taltioi tilanteen, mutta tallennuksesta on hyötyä kummallekin, jos pitää myöhemmin tsekata, kuka sanoi ja mitä.
Kyse ei ollutkaan siitä, onko dokumentaatio hyvä vai huono asia, tai että saako sitä tehdä.
Mielestäni se pitäisi tehdä avoimesti, eli kertoa siitä toiselle osapuolelle. Vähän samaan tyyliin kuin kameravalvonnastakin ilmoitetaan. Tämä on siis henkilökohtainen arvovalintani. Jos joku on eri mieltä, se on ihan ok.
Hirveän hyvä ajatusten herättäjä tämä postisi!
Toit tärkeän asian esille, kiitos tästä!
Terveisin nuori äiti, joka perusti juuri oman yrityksen
Olen NIIN samaa mieltä. Niin nykyään yrittäjänä kuin aikaisemmassa roolissani työntekijänä. Vanhemmuuden kulut tasan – se on sekä työntekijän että työnantajan etu.
Liisa ja Satu, kiitokset! Levittäkäähän naistenpäivän kunniaksi tuota aloitelinkkiä eteenpäin.
Btw, käsitteenä ”naistenpäivä” on minusta omituinen, mutta ratsastan sillä tässä yhteydessä surutta. 😀
Näkisin, että äitiyden aiheuttamat kulut pitäisi saada työnantajan niskoilta kokonaan yhteiskunnan niskoille.
Olen tässä Timo Koon kanssa samaa mieltä. Yhteiskunnan säilymisen kannalta lienee tärkeää että yhteiskuntaan syntyy uusia jäseniä, ja siksi kulut tulisi maksaa yhteisestä pussista. Sen sijaan lapsen äidin tai isän työnantajaa ei uusi tulokas suuremmin lämmitä. No ajatuksena ehkä.
Timo, aloite nro 71 esittää asian juuri näin: vanhemmuuden kulut pitäisi maksaa yhteiskunnan verovaroin, jolloin varoja kerättäisiin tasapuolisesti kaikilta yrityksiltä.
Katleena, vissi pointti tässä!
Se on sitten jo vaikeampi kysymys, keneltä rahat tulevat – molempien työnantajilta vai yhteiskunnalta. Ja jos yhteiskunnalta, niin kenen pussista konkreettisesti: eläkeläisten, autoilijoiden, ruuan syöjien, palveluiden käyttäjien, karkkihiirien, hyvätuloisten, vähävaraisten?
MinnaS, hyvä kysymys! Siihen ei onneksi tässä vaiheessa tarvitse tietää vastausta. Pääasia on, että asia saadaan etenemään, jonka jälkeen asiantuntijat voivat laskea erilaisia rahoitus- ja verotusmalleja.
Oma maallikkoajatukseni on, että summa voitaisiin ottaa yritysverosta. Jos yrityksille ei tulisi enää maksettavaksi äitiysloman lomarahoja saati raskausajan sairauslomia, yritysverossa voisi jopa olla pienenpieni korotuksenvara.
Ettekö ihmiset ymmärrä, että tällä mallilla selitetään taas uutta veronkorotusta tulevaisuudessa. Me maksetaan jo ihan poskettoman paljon jo nyt!
Wtf, kiitos kommentistasi. Sinun kannattaa lukea aloite tarkemmin.
a) Tässä aloitteessa ei kosketa henkilöverotukseen.
b) Muutenkin liikkuvan rahan määrä pysyy samana, koska vanhemmuuden kulut pysyvät samana. Tarkoituksena on siis käyttää tismalleen sama raha kuin ennenkin.
c) Tavoitteena on jakaa vanhemmuuden kulut tasaisemmin. Nyt ne menevät naisvaltaisten alojen piikkiin, vaikka ne pitäisi jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken.
Olen ymmärtänyt, että kaikki kulut voi työnantaja hakea ja saada Kelasta. Paitsi lyhyet sairauspoissaolot, mutta niitähän voi tulla muillekin kuin raskaana oleville. Eikö asia olekaan niin?
Asia ei ikävä kyllä ole niin. Yrittäjä saa korvauksia vain osittain, mutta muita kuluja tulee silti noin 12 000 euroa per lapsi. Kannattaa allekirjoittaa aloite ilman muuta, koska nykyinen käytäntö vaikeuttaa nuorten naisten työllistymistä ja pahimmillaan jopa kaataa pienyrityksiä. http://www.uhkavaimahdollisuus.fi/pohjanmaan-kokoomusnuoret-vanhemmuuden-kustannukset-jarkiperaistettava/