Olen rustaillut tänään Uuden työelämän aakkosten käsikirjoitusta.
Kirja ei perustu mihinkään tiettyyn agendaan kuten ”kannattaa ryhtyä yrittäjäksi” tai ”leppoistaminen on päivän sana”. Sen sijaan käymme läpi työelämän hajanaisuutta ja eri ratkaisumalleja. Toivottavasti jokainen työhönsä tyytymätön löytää kirjasta vinkkejä itselleen.
Tänään kirjoitin yrittämisestä kertovaa lukua.
Sopivan bisnesidean löytäminen on monelle vaikeaa. Jatkaisiko vanhalla uralla vai kokeilisiko jotain uutta? Lähdin ensin kirjoittamaan asiaa auki monisanaisesti.
Lopulta päätin kiteyttää tekstini yhteen kuvaan:
Tuon päällekkäisen alueen ei tarvitse olla iso. Riittää kun löytää pienenpienen siivun violettia, jolle voi bisneksensä perustaa.
Tykkään siitä, miten Lauri Järvilehto kirjassaan Upeaa työtä! pohtii tätä asiaa. Tykkään tuosta kuvasta, joka kaltaiselleni visuaaliselle ihmiselle kirkastaa asiaa lisää. Tykkään varmaan siitä kirjastakin sitten kun se on valmis.
Laurin kirja on tosiaan mahtava. Se on yksi suosikkilähteistämme – joskin meidän toki täytyy tehdä omaan opukseemme eri näkökulma, jotta emme tee päällekkäistä kirjaa.
Opukseemme tulee vähemmän aivotutkimusta ja motivaatiotietämystä (koska emme ole Laurin kaltaisia asiantuntijoita). Toisaalta kokoamme enemmän tapauskuvauksia ja käytännön tietoa työelämän mahdollisuuksista kuten vuorotteluvapaasta, pätkätöistä ja yrittäjyydestä.
Haluaisitko muuten kommentoida käsistä ennen kuin se menee painoon?
Kiitos, kommentoin mielelläni. Imen tätä tematiikkaa nyt kaikkialta kuin sieni kun pyörittelen varovasti sitä oman elämäni pientä violettia väriä.
Ja koska olen laiska, enkä jaksa kuluttaa kommenttimustetta monessa paikassa, pieni kommentti siihen diktaattorin esipuheeseen: ”…vauvoja nimetään sinun mukaasi…” Varmaan minä olen ainoa, joka joutui hetken aikaa hakemaan oikeaa merkitystä, tuossa kontekstissa onnistuin vain samaan aivoni jo mutkalle 😀 mutta ilman sitäkin, nimetään on varmaan parempi sana.
Mahtavaa, että ehdit lukea käsiksen! Se valmistuu loppukeväästä.
Ja vielä Diktaattorin käsikirjan esipuheesta: ammattisi tuntien ”kastetaan” olisi varmasti ollut sinulle luontevampi sana. 😀 Mutta arvasit oikein termivalintani syyn. ”Nimetään” sopii diktaattorikontekstiin paremmin.
Eikun pahus! Esipuheessani lukee ”kastetaan”, vaikka pitäisi olla nimenomaan olla ”nimetään”.
Olen puusilmä.
Kummankohan sanan siis siihen tarkoitit? No joka tapauksessa: tuo ”kastetaan” on kyllä todella huvittavan järeä verbi. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että diktaattori on niin kova tyyppi, että kaikki saavat hänen nimensä. Diktaattori on lähes jumala, jonka nimeen todellakin vauvoja kastetaan. Pohtikaa kumpi verbi sopisi paremmin – tuo ”kastetaan” on myös ihan käypä.
Hyvään ja oikeaan kiteytykseen olet päätynyt! Itselläni on harmillista, että nuo kaksi palloa eivät leikkaa lainkaan ja joudun olemaan ”tavallisissa päivätöissä”. Noh, niitä sentään onneksi on.
Venn-diagrammisi muistuttaa vähän tätä joskus jossain näkemääni graafia:
http://www.moneyisnotimportant.com/post/6564736405/career-venn-diagram
Tapio, tsemppiä päivätöihin!
Tuo linkkaamasi Venn-diagrammi oli paljon parempi kuin omani. Luulen, että hyödynnämme sitä kirjassa – tietenkin lähteen kera.
Taisinpa kuulostaa aamupäivällä vähän synkältä. Kyllä minä päivätöistäni oikeasti pidän – ne aidot intohimot on vaan muualla 🙂
Hyvä juttu, että graafista oli hyötyä.
Hyvä juttu, että päivätyösi on mieluista eikä sentään vastenmielistä. 🙂
Uskomattoman monet suomalaiset tekevät kuitenkin työtä, jota vihaavat. Ei ihme, että sairauspoissaolot kasvavat.
Aika harva suomalainen uskaltaa sanoa työstään, että rakastaisi sitä. Kuulunee ehkä synkkään luterilaisuuteen ja tähän arvostettuun koulujärjestelmäämme. Tästä syystä sitten tehdään sitä työtä jota vihataan. Ken Robinson on tästä aiheesta kirjoittanut pari hyvää kirjaa ja malttamattomimmille löytyy myös hyviä videoita esim. http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=zDZFcDGpL4U.
Heittona kirjaan voisi ottaa Robinsonin näkökulman eli miten määritellään missä minä olen hyvä? Toisaalta jos jotakin rakastaa niin siinä on melko varmasti aika hyvä 🙂
Ja Tapiolle. Entä jos niistä intohimoista syntyisi liiketoimintaa?
Tuo heitto ”synkästä luterilaisuudesta” toistuu todella usein, eikä sitä yleensä perustella mitenkään. Jos haluaa haastaa käsityksensä luterilaisuuden erityisestä synkkyydestä, voi lukea esimerkiksi dos. Jari Jolkkosen seuraavan esitelmän: http://jarijolkkonen.fi/wp-content/uploads/2011/10/Synkk%C3%A4-luterilaisuus-8-STKS-vuosikirja.pdf
Jolkkonen tuo esille toistakin puolta mutta kuinka moni sitten omien kokemustensa kautta allekirjoittaa sen? Jos ei synkkää, niin ainakin pirun ikävää. Kirkolla on kuitenkin käsissään eräs historian parhaista tarinoista ja tuote jolle on kysyntää. Kukapa ei ostaisi toivoa?
(Ei menty ihan off topic)