Opettelimme aikanaan yliopistossa analysoimaan kulttuurisia metaforia, jotka vaikuttavat ajatteluumme. Muistan yhä, että luennolla oli esimerkkinä kokoelma sanontoja:
säästää aikaa
tuhlata aikaa
sijoittaa aikaansa johonkin hankkeeseen
jäädä univelkaa
Näistä esimerkeistä paljastuu eräs kulttuurimme tyypillinen metafora: aika on rahaa. Tätä uskomusta tuskin on vaikkapa Tyynenmeren kansoilla. Meillä se silti on, ja me vieläpä pidämme siitä kiinni hanakasti. Länsimaisen kulttuurin mukaan aikaa voi muka tuhlata ja sitä voi muka säästää. (Haluaisin tosin nähdä sen vartin, jonka säästin viime viikolla kotitöissä. Eipä ole näkynyt.)
Mutta takaisin yliopistoon. Meille opetettiin metaforien analyysia siksi, että löytäisimme ajattelun taustalla olevat vertauskuvat. Samalla piti pohtia, ovatko totena pidetyt metaforat ylipäätään järkeviä ja miten ne vaikuttavat ajatteluumme ja toimintaamme.
Tänään tajusin kulttuurisen metaforan, joka oli ainakin itselleni uusi:
sanan säilä
käydä sanasotaa
haavoittaa sanoilla
sivaltaa sanoilla
tykittää solvauksia
suojautua pahoilta sanoilta
pilkka osui maaliin
hyvin tähdätty viesti
tulittaa vastaväitteillä
tekstin kohderyhmä
ampua viesti alas
Näiden valossa näyttää siltä, että kulttuurissamme on metafora, jonka mukaan sana on ase.
Tottahan se on. Sanat voivat olla aikamoisia aseita, ja niitä pitää osata käyttää oikein.
Markkinointi- ja bisneskieli on muutenkin täynnä sodankäynnistä peräisin olevaa sanastoa: asioita tehdään eripituisilla tähtäimillä ja kantamilla, suoritetaan (markkinointi)rynnäkköjä, käytetään strategioita ja taktiikoita. Ja kun kaikki menee hyvin, vallataan markkinat ja myynti räjähtää.
Hurjaa touhua!
PS. Kiitos blogistasi — kielen ammattilainen lukee mielellään!
Säväyttävä lista tuo sanoihin liittyvä. Kielikuvia olisi mielenkiintoista tutkiskella enemmänkin. Kun vain olisi aikaa ja jaksamista jokaiseen kiinnostavaan projektiin. Joskus toivon, että vuorokaudessa olisi 48 (tai 148) tuntia.
Otto ja Hanna-Riikka, kiitokset kommenteista!
Tuo Oton esittämä lisähuomio markkinointikielestä osui kohteeseensa (sic!). Jostain syystä juuri markkinointitekstit nojautuvat erityisen avoimesti sodankäynnin perinteeseen: valloitetaan markkinat ja suojaudutaan kilpailulta.
Mitähän kävisi, jos ottaisimme markkinoinnin metaforat vaikkapa hoivakielestä? Silloin rasvaisimme viestintää, viettäisimme laatuaikaa asiakkaan kanssa, jokeltelisimme tuotekehityksessä, paijaisimme yhteistyökumppania ja tuudittelisimme reklamoivaa asiakasta. Muuttuisikohan myös toiminta toisenlaiseksi?