Aikanaan viron kielen kurssilla meille esiteltiin viron komitatiivi:
sinä, sinun kanssasi
sa, sinugajuna, junalla
rong, rongiga
Viron kielen komitatiivi muodostetaan samalla tavalla kuin suomen puhekielen ”sun kaa”, siis genetiivi + ga-pääte.
Muistan opettajan maininneen tuolloin vuonna 1996, että myös suomen kieli on menossa kohti yhteen kirjoitettua muotoa. Hänen mukaansa kanssa-sana on siirtymässä postpositiosta sijamuodon päätteeksi:
minun kanssani -> mun kanssa -> mun kaa -> munkaa
Se tuntui silloin hassulta, mutta totta se on: ilmiö näkyy paitsi puhutussa kielessä, myös teinien kirjoitetussa kielessä.
Ensi viikolla menen kustantajankaa palaveriin ja siitä jatkan kollegankaa syömään.
Pahoittelen, ainakaan sinun näppäimistöltäsi tulleena tuo ei vain istu silmään.
Valitettavasti tämä pikaviestinnän, tekstarien yms. luoma kirjoituskulttuuri vie kieltä huonompaan suuntaan. Pelottaa vain se, että saadaanko enää järkeviä toimittajia ja muita virallisempia tekstintuottajia ollenkaan?
Huvittuneena aina silloin tällöin katsellut kun Iltalehden etusivulla lukee isolla jonkun kaahanneen 180 km/t. En muista koskaan fysiikan tunneilla kuulleeni tuommoista yksikköä, kilometriä tonnissa. Onko joku muu kuullut tästä?
Hehee, ei se minunkaan mielestäni kovin sujuvaa ole. En suosittele kirjoittamaan ”puolisonkaa” muuten kuin humoristisessa mielessä.
Mutta kieli muuttuu. Voi hyvin olla, että tuo ”kaverinkaa” on meille täysin luontevaa parinkymmenen vuoden päästä.
Puoli-sonkaa? Sonka on kylän nimenä ja kunnan nimen osana (Sonkajärvi), mutta sanakirjat eivät sitä kumma kyllä tunne. Mutta tiedonhakuni tuottaa aavistuksen, että sonka tarkoittaa kinkkua. (Nyt varmaan tietämättömänä tosikkona syyllistyin vitsin selittämiseen.)
Tuosta toimittajien ammattitaidosta voisi ottaa vaikka kuinka paljon esimerkkejä. Eilen pohdin, että onko Jerezissä traktorin perässä soutuvene. Ja siellä soutuveneessä joku vesipönttö.
Ei muuten, mutta toimittaja kirjoitti rataa kasteltavan perätuhdolla olevalla vesisäiliöllä.
Eli kyllä tuo kieli lyhenee, mutta samalla köyhtyy kun käsitteiden suht’koht yleisiä merkityksiä muutetaan.
Kari…
—-
Jommastakummasta nettilehdestä:
Niinpä andalusialaisradalle piti tuoda traktori valtava vesisäiliö perätuhdollaan……
Huononpaan suuntaan mistä? Koska suomen kieli on ollut parhaimmillaan, millainen olisi parempi suunta? Tulicico yha kirioittaa kuin Agricola?
Puheet kielen huonontumisesta tai köyhtymisestä ovat mielestäni hieman hassuja, siiinä kun oletetaan että olisi olemassa kieli sinänsä mihin nykyistä kielenkäyttöä voisi verrata.
Nyt täytyy sen verran oikaista, että t on tunnin virallinen tunnus suomen kielessä. Ilmaisutavassa ”180 km/t” ei siis ole mitään vikaa, vaikka ”180 km/h” onkin yleisempi ja niin ikään oikein.
Ks. Kotuksen lyhenneluettelo: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149#T
Kielitieteilijät saavat korjata, mutta kyllä minä olen ollut siinä ymmärryksessä, että tyypillinen piirre kielen kehittymisessä ajan myötä on sen lyheneminen. Viro on hyvin samanlaista kuin suomi, mutta sille tyypillistä on ilmaisujen ja sanojen lyhyys tai tiiviys. Suomen murteista turkulaisten käyttämä lienee vanhin, ja niinpä se on myös selvästi eniten lyhennelmiä ja sanakombinaatioita sisältävä (esim. kuinka paljon ->kuimpal).
Sama lyheneminen tulee vastaan, kun lukee vanhoja asiatekstejä. Esim. yritysten kannattavaisuus on muuttunut kannattavuudeksi. Puhekielessähän ilmiö näkyy erittäin selvästi, ja kirjoitettu kieli seuraa perässä. Se on sitten eri juttu, että onko sellainen kehitys hyvää vai huonoa.
Joo, kielitieteilijänä voin oikaista, että ei se ole totta. Kieli on miljoonia vuosia vanha ilmiö ja jos lyheneminen olisi yleismaailmallinen tendenssi, niin ensimmäisten sanojen olisi pitänyt olla todella pitkiä.
Sanojen lyheneminen on vain yksi monista kielenmuutokseen kuuluvista tendensseistä, ei suinkaan ainoa. Osa sanoista pitenee ja osa lyhenee. Sanat saavat uusia merkityksiä tai ne muuttuvat tarkoittamaan vain pienempää tai suurempaa osaa aikaisemmasta merkityksestään, klassinen esimerkki on ”peura”, joka on aiemmin voinut viitata vähän kaikenlaisiin isoihin metsäneläimiin (hence ”jalopeura”), mutta nykyään vain tiettyihin eläinlajeihin.
Kaikki suomen murteet ovat muuten samanikäisiä, osassa vain on säilynyt vanhempia piirteitä kuin toisissa.
Aikaisemmin kielitieteessä ajateltiin, että kielet kulkevat vuosituhansien aikana typologisesta tyypistä toiseen ja päädyttyään yhteen ääripäähän, rupeavat kehittymään taas toiseen suuntaan. Siis kiinan ja englannin tapaisista kielistä, joissa taivutetaan vain vähän (you – you – your – you) sellaisiin suomen ja turkin kaltaisiin kieliin, joissa taivutusyksiköt ovat selkeästi erotettavissa toisistaan (min-ä – minu-n – minu-a – minu-lle jne.) ja niistä edelleen saksan ja ruotsin kaltaisiin, joissa taivutusyksiköitä ei pystytä helposti erottamaan sanan vartalosta (binda – binder – band – bundit). Nykyään tätä ei pidetä ollenkaan niin selkeänä kiertokulkuna. Kielenmuutoksessa on aika monia erilaisia prosesseja käynnissä koko ajan ja vain muutos pysyvää. Ja toki se, että edellinen sukupolvi ajattelee aina lastensa ja lastenlastensa tuhoavan kielen uusilla innovaatioillaan. 🙂
Mitä tähän komitatiivi-ilmaisuun tulee, niin sen alkuperäinen taustahan on ”kansassa”, josta on tullut ”kanssa”, joka on sitten edelleen muuttunut muotoon ”kaa”. Kymenlaaksossa -kaa on jo niin pitkään kuulunut yhteen pääsanansa kanssa, että sillä on jopa vokaalisointu. Siis ”äitinkää” ja ”Kiiankaa”. Se taas on muutos, joka on tapahtunut jo ennen internettiä.
Joonas, hyvä yhteenveto!
Muistan miten kouluaikana inhosin sekamelskakieltämme, johon me junttieinarit iskimme murteiden lisäksi surutta stadia tai jenkkiläissanontoja, eikä tämä ”munkaa” ole yhtään sen parempaa. Kamalalta kuulostaa kun ja jos vanha mies kysyy, siis vähintäänkin nyt yhtä vanha kuin minä tai vielä vanhempi, että et sä rupeis munkaa, Höh. Mitä tuota turhaan kyselee, kyllä se sydän tietää:)