Suoritin eilen Rastorille viimeisen osuuden tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnosta: esittelin oman hankkeeni hyväksytysti ”kolmikantaisessa arviointikeskustelussa”. Tuolla termihirviöllä kutsutaan kokousta, jossa kolme raatilaista arvioi, olenko oppinut olellisimman tuotekehityksestä.
Kiitos raadissa mukana olleille Anne Talvitielle, Rauno Hakalalle ja Antti Mustakalliolle! He uhrasivat kauneimmasta hellepäivästään pari iltapäivän tuntia, jotta saisin suoritettua ammattituotteen erikoiskehittäjätutkinnon.
Starttasin tutkinnon muuten jo syksyllä 2012. Homma ei tosin edennyt työkiireitteni vuoksi juuri mihinkään vuoden aikana, ja vasta syksyllä 2013 pääsin tekemään projektiani kunnolla.
Erikoisammatin kehittäjätuotetutkintoon kuului myös koulutuspäiviä parin kuukauden välein. Taisin olla mukana vain kahdessa, joten en pysty arvioimaan koulutuksen laatua kokonaisuutena. Erityisesti harmittaa se, että Jukka Niemelän pitämä markkinointipäivä jäi väliin.
Toisaalta on aivan sama, millaisia koulutukset olivat. Valmistuminen on lähinnä kiinni siitä, pystyykö ottamaan itseään niskasta. Kehittäjätuotteen ammattierikoistutkinnolle on varattava aikaa, eikä siitä auta lipsua. Lisätukena tässä oli Rastorin Anita Aalto-Setälä, joka paimensi minua ja muistutteli säännöllisesti puuttuvista tehtävistä.
Erityiskiitokset kuuluvat Jari Parantaiselle, joka ystävällisesti toimi mentorinani. Jarin tehtävänä oli lukea sepustukseni tuotekehitysprojektista ja nyyhkyttää epätoivoisesti niiden päällä.
Ja mitä tuotetta kehitin?
Se on salaisuus vielä hetken, sillä kaikki me erikoistuotteen kehittäjäammattitutkinnon suorittaneet tiedämme, että kilpailijat saattavat olla aivan kantapäillä. Toivottavasti pystyn julkaisemaan uuden tuotteen vielä ennen juhannusta.
Taas tikulla silmään. Omaani.
Nämä sinun juttusi herättävät aina jotakin mielleyhtymiä omaan historiaani ja tapahtumiin. Liekö sitten viittaus käytännönläheisyyteen tai jotakin.
Olin taannoin mukana firman tuotekehityksessä. Mieidän piti saada potentiaaliselle asiakasryhmälle tuote tai tuotteita, joita voisimme sitten palvelunasiantuntijoina myydä. Olisimme päässeet kiinni noin kolminkertaiseen liikevaihtopotentiaaliin kiinni.
Porukassamme ei ollut tuotekehityksen ammattilaisia ollenkaan. Ihan tekniseltä pohjalta kasattiin.
Yritimme lähteä asiakkaan toimintaympäristön muutoksesta ja uudesta tarpeesta. Meidän ratkaisumme siihen ja paketille selkeä esitys ja toteutus. Aina, kuin esittelimme sitä tuotteen viilaamista johdolle, saimme palautteeksi: pitää olla enemmän meidän, siis yrityksen, näköistä tekemistä ja meidän tavallamme esitettyä.
Lopputuloksena sitten samanalainen tuotepaketti kuin muillakin alan toimijoilla. Emme saaneet markkinoilta mitään lisää.
Mielestäni epäonnistuimme, koska emme osanneet tuotteistaa selkeästi näkyvissä olevaan muutokseen sopivaa hieman erilaista palvelua. Keskityimme omaan näkökulmaamme ja unohdimme asiakkaan hyödyn ja tuotteen erottuvuuden muista.
Haa, hauska kertomus!
Tuotekehitykseen liittyy tosiaan pari oleellista näkökulmaa:
* Ei saa tehdä itselle, vaan pitää tehdä asiakkaille.
* Ei saa tehdä samanlaista kuin muut, vaan pitää erottua.
Kas, olen samassa tuotekehittäjä-veneessä Rastorilla. Homma on vielä 1/3 kesken. Minultakin jäi harmittavasti Jukka Niemelän sessio kuulematta. Vinkkinä mainitsen, että minulle tarjottiin kuitenkin mahdollisuutta osallistua päivään myöhemmin, vaikka koulutus olisikin jo muuten ohi.
Kiva kuulla että olet samassa veneessä! Myös minä sain mahdollisuuden osallistua Jukan toiseen päivään, mutta sekään ei sopinut aikatauluihini. Kulunut vuosi on ollut hieman hässäkkää.