Sain eilen EOT:n lukijalta Jussilta seuraavanlaisen kommentin:
Oli vähän hämmentävä kokemus eilen aamulla, kun unenpöpperöisenä katsoin aamuteeveestä, että ”noi rastat on Katleenan”, ja kuvassa oli tosiaan sinun niskasi/selkäsi. En kuitenkaan ole kuin blogisi satunnaisseuraaja/-kommentoija.
Suomen tunnetuin rasta? Suburban Triben laulajan ohella….
Jussi siis jostain syystä sattui tunnistamaan minut rastojen perusteella. Emme ole käsittääkseni koskaan tavanneet.
Jussin tekemällä tunnistuksella oli kuitenkin iso riski mennä pieleen, sillä tunnistus tapahtui pelkän vaiston varassa. Niinpä annan nyt kaikille lukijoille rastantunnistusvinkkejä. Näitä voit käyttää, jos kuljet kadulla, näet rastat ja mietit, onko siinä joku tuttu.
- Rastat ja mikrofoni = edesmenneen Suburban Triben Ville Tuomi.
Toimintaohje: mene pyytämään nimikirjoitus. - Rastat, mikrofoni ja parta = Amorphiksen Tomi Joutsen.
Toimintaohje: mene pyytämään nimikirjoitus. - Rastat, mikrofoni ja poronsarvet = Korpiklaanin Jonne Järvelä.
Toimintaohje: mene pyytämään nimikirjoitus. - Rastat ja violettia = Sofi Oksanen.
Toimintaohje: mene pyytämään nimikirjoitus. - Rastat ja kravatti = Juho ”Jufo” Peltomaa.
Toimintaohje: mene pyytämään nimikirjoitus. - Rastat ja neljä jalkaa = puli (tai minä konttaamassa kotiin).
Toimintaohje: kumarru ja paijaa päätä. - Rastat ja kokoustilatarvike = minä.
Toimintaohje: ojenna ehjät sukkahousut.
Näitten kätevien vinkkien avulla erotat tutut rastat vieraista. Jos näet jonkun rastoissa fläppitussin tai datatykin kaukosäätimen, tule toki moikkaamaan.
Olen joskus nähnyt rastat turnajaisissa, kukahan se oli?
Hmmm, täytyy lisätä listaan tärkeä määritelmä:
* Rastat + turnajaiset = Katleena Hannuntytär.
Toimintaohje: pidä vähintään kolmen metrin turvaväli.
95 % rastapäistä on ikuisesti keskenkasvuista, pössyttelevää lusmujengiä. Onkohan rastat fiksulla ihmisellä tahallinen provo vai silkkaa ajattelemattomuutta. Hmph.
Sanna, onkohan kommenttisi tahallinen provo vai silkkaa ajattelemattomuutta?
Näytit siltä, että olit mahdollisesti vetänyt jotain aineita tai valvonut 50 tuntia, kun normaalisti silmiä räpytetään eikä lupsauteta, kuten sinä teit. 😀
Hahaa Veera, mulla on tosiaan usein tapana sulkea silmät aika rauhallisesti.
Mutta totuus on myös se, että haastattelua edeltävänä yönä oli mahdollisuus nukkua vain 4,5 tuntia: tentti loppui klo 22.30, ja se oli katsottava vielä uudelleen seuraavan aamun analyysia varten. Olin valmis yhdeltä yöllä. Aamulla kello soi klo 5.30, koska meikissä oli oltava 6.30. Ihanan kätevää.
Sun rastat on cool! Muuten, luen parhaillani Diktaattorin käsikirjaa, ja siinä on nelikenttä erilaisista johtajista. Patriojohtaja määritellään ”yksinkertaiseksi ja väkivallattomaksi”. Yksinkertaisen vastakohdaksi laitetaan älykäs. Sisäinen hc-partiolaiseni nosti päätään, ovatko partíjohtajat yksinkertaisia?
Kiitos Ella!
Se Diktaattorin käsikirjan taulukko on tietenkin parodiaa – kuten koko opus itsessäänkin. Siinä kuvataan partiojohtaja väkivallattomaksi, vallanhaluiseksi ja hieman yksinkertaiseksi johtajaksi. 😀
Rastan käännöksestä:
Dreadlocks käännettiin suomeksi ”kauhukiharat” 1970-luvulla, kun reggaesta ja Jamaiikan kulttuurista kirjoitettiin ensimmäistä kertaa.. Se oli oikein hyvä käännös.
Rasta oli ihminen (monikko: rastat), jonka uskontona oli rastafariarismi. Jossakin välissä roots reggaen kaupallisen kuoleman jälkeen Suomessa kampauksen nimeksi tuli rastat.
Mistähän tämäkin merkillisyys johtuu?
Max, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Tartuit juuri kielen ilmiöön, joka on nimeltään metonymia. Siinä osan nimi alkaa merkitä kokonaisuutta. Esimerkiksi lause ”pöytä kohahti” tarkoittaa itse asiassa sitä, että ”pöydässä istuvat ihmiset kohahtivat”.
Tämä pöytämetonymia on vakiintumatonta, eli sana ”pöytä” tarkoittaa oikeasti pöytää, ja me ymmärrämme ilmaisun tarvittaessa kuvaannollisena.
Sen sijaan on olemassa myös vakiintunutta metonymiaa. Jotkin metonyymiset rakenteet jäävät nimittäin kieleen pysyväksi. Esimerkiksi alun perin ”rastat” on tarkoittanut ”(usein dreadlockseja käyttävää) rastafaria”, mutta metonymian myötä se tarkoittaa nykyään hiustyyliä.
Vastaava esimerkki vakiintuneesta metonymiasta on Turun kaupungin nimi. Alun perin ”turku” on merkinnyt toria, kauppapaikkaa. Nykyään Turku-sanalla viitataan koko kaupunkiin, eikä vain sen toriin.