Olin eilen puhumassa Valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä. Huomasin heti, että osallistujat olivat poikkeuksellisen karismaattisia, viehättäviä, älykkäitä, lahjakkaita ja pitkäsäärisiä. Sali oli tupaten täynnä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet edes sisään.
(Oikeasti saliin mahtui 12 osallistujaa, je he olivat kaikki sukulaisiani.)
Esitykseni otsikko oli Viisi tapaa ampua itseään reiteen sosiaalisessa mediassa. Kauppalehden Päivikki Pietarila ehti jo tehdä siitä tiivistelmänkin.
Mutta asiaan. Sähläsin taas vaatteitteni kanssa, joskaan tällä kertaa en voi syyttää sukkahousuja.
Esiintymisasuni kaula-aukko oli nimittäin väljä liehuke. Niinpä kiinnitin sen hakaneulalla jo etukäteen, etteivät populismit vilahtaisi.
Ennen esitystä sain madonnamikin. Asetin sen korvilleni ja kiinnitin painavan lähetinmötikän niskaani.
Virhe.
Esityksen aikana raskas lähetin alkoi hitaasti valua selkääni alas. Samalla se kiskoi kaula-aukkoani taaksepäin, jolloin hakaneulaviritelmäni kohosi kohti kurkkua. Jouduin tunnustamaan osallistujille, miten kaula-aukkoni on kiinnitetty, koska hakaneula oli jo hilautunut näkyviin.
Esityksen aikana riuhdoin aina välillä kaula-aukkoa alaspäin, ja mikrofoni veti sitä vuorostaan taaksepäin.
Joku miespuolinen osallistuja ystävällisesti ehdotti, että voisin kiinnittää lähetinmötikän kaula-aukkoni etupuolelle. Ovela pirulainen. Oivalsin ansan enkä noudattanut ohjetta.
* * *
Ohessa on vielä osuuteni muistiinpanot.
Tässä oman settini miellekartta. Kiitos upeille osallistujille, itkevälle vauvalle ja suutelevalle parille. #ypäivät pic.twitter.com/tI8UvJm8Md
— Katleena Kortesuo (@katleena) 25. lokakuuta 2014
(Tuitissani viittaan siihen, että esityksen aikana vauvat itkivät ja parit suutelivat. Tunnelma ei olisi voinut olla parempi.)
Oli kyllä huippuluento! Kiitos.
Kiitos Anna! Mahtavaa että olit mukana.
Postaa vielä joskus mokailusta ja sen hyödyntämisestä!
Ja sitten se EDC…
Täytyy myöntää, että noista mokista on hyötyäkin. Hassut ongelmat ovat OK, kunhan puhuja itse suhtautuu niihin rennosti. Sen sijaan jos esiintyjä nolostuu tai menee paniikkiin, osallistujat alkavat sympatiseerata liikaa tai kärsiä myötähäpeästä.
(Helkutti, koskahan mä muistan sen EDC:n? Kyseessähän on siis Jannen haastepostaus, johon en ole ikinä muistanut vastata. Alkuperäinen juttu on täällä: http://www.aucor.fi/blogi/kaupunkivaeltajan-varustus/ )
No ainakin sä väännät niitä hyödyksi. Harva, jos kukaan asiantuntija rakentaa brändiään yhtä vahvasti mokien varaan. Ylipäätään monikaan ei pidä niitä esiteltävänä asiana. Eli siksi just sun on kirjoitettava mokaamisesta.
Kiitos EDC:stä! (Olisiko se suomeksi JPM; joka päivä mukana?)
Joo, mun täytyy kirjoittaa mokaamisesta. Mun täytyy vaan päästä syvemmälle sitä perushokemaa, jossa todetaan että ”moka on lahja” ja ”moka ei tapa”.
Pureskelen vielä näkökulmaa jonkin aikaa.
Sekin olisi jo kova juttu, jos pystyisit edes avaamaan noita perushokemia. Todella harvoin sitäkään tehdään.
Täytyy myös itse kirjoittaa siitä, miten saman asian voi nähdä kiusaamisena tai pelonsekaisena palvontana.
Olipa sellainen luento, että piti ravistella kelloa, että nytkö tämä jo loppui. Iso kiitos
Kiitos Ani! Aivan upeaa että olit mukana.