Disclaimer: tässä postauksessa ei ole mitään uutta sellaiselle, joka jo käyttää sosiaalista mediaa aktiivisesti. Sen sijaan tämä on maailmankaikkeuden seitsemästuhanneskuudessadasneljäskymmenesviides teksti, jossa kerrotaan somen hyvistä puolista.
* * *
Olin viime viikolla puhumassa eräässä kustantamossa; aiheena oli kirjojen somemarkkinointi. Jälkikäteen sain palautetta joltakulta osallistujista:
En ole ihminen, joka on kaikkien kanssa koko ajan yötä päivää; some orjuuttaa ihmistä, vaikka palvelee markkinoita. Some köyhdyttää ihmisen omaa ajattelua, muista ikävistä lieveilmiöistä puhumattakaan. Onhan se yksi uskonto muiden joukossa… Mieluummin silmäkkäin ja puhelimitse yksilöiden kanssa, kiitos.
Somessa tulevat vastaan myös firmojen vakoilu ja toisaalta salassapitoasioiden rajankäynti.
Harmi, että osallistuja ei ottanut epäluulojaan esille koulutuksessa, sillä olisimme voineet jutella asiasta kasvokkain. Hyvä juttu silti, että pohdinta tuli esille nyt. Toivottavasti vastauksestani on hyötyä.
1. Yksisilmäinen ajattelu on riski.
Sellaiset kommentit kuten ”some orjuuttaa ihmistä” ja ”some köyhdyttää ajattelua” ovat melko tuhteja väitteitä. Varmasti on yksittäistapauksia, joissa nämä ovat totta, mutta samalla tavoin toisten yksilöiden kohdalla ovat totta väitteet ”some vapauttaa ihmistä” ja ”some rikastaa ajattelua”.
Itse kuulun jälkimmäisen porukkaan, mutta tiedän hyvin, että moni kuuluu myös osallistujan kuvaamaan ryhmään.
Suosittelen jokaista someskeptikkoa testaamaan sosiaalisen median hyötyjä itse. Vain kokeilemalla selviää, kuuluuko itse riippuvuudesta kärsivään ryhmään vai siihen sakkiin, joka hyötyy somesta. Tätä asiaa ei voi tietää sivusta seuraamalla, koska kaverin huono tai hyvä esimerkki ei kerro mitään siitä, mikä on oma kokemus.
2. Somessa ei tarvitse olla yötä päivää, eikä se toivottavasti ole uskonto.
En usko sanoneeni koulutuksessa, että kenenkään tarvitsee olla somessa yötä päivää. Toivottavasti en myöskään ole antanut sellaista kuvaa, että some on uskonto. (Suoritan somekultin palvontamenoja vain viikonloppuisin, verenpunaisessa kaavussa ja miekka kädessä.)
Some ei ole uskonto, vaan se on helkutin kätevä työkalu. Sen avulla pystyy tekemään monta asiaa kätevämmin kuin ennen: muun muassa yhteydenpito, ryhmäkeskustelu, kalenterointi, dokumenttien hallinta, sisältömarkkinointi, verkostoituminen, etäpalaverit ja uutisten seuranta sujuvat somessa rivakammin kuin muilla työkaluilla.
3. Somessa toteutuvat samat riskit ja hyödyt kuin kasvokkain, mutta laajempina.
Some on kuin megafoni. Se voimistaa sekä hyvää että pahaa.
Ilman muuta somessa on mahdollisuus firmojen vakoiluun ja tietosuojarikkomuksiin, ja varmasti laajamittaisemmin kuin ennen. Yhtä hyvin somessa on mahdollisuus verkostoitumiseen, oppimiseen ja ajan tasalla pysymiseen – laajamittaisemmin kuin ennen.
Kysymys onkin siitä, mitä itse päättää somessa tehdä. Itse pyrin maksimoimaan oppimisen ja minimoimaan tietosuojaongelmat. Ei se rajankäynti sen kummempaa ole kuin kasvokkaiselämässäkään.
* * *
Lämmin kiitos kyseiselle osallistujalle palautteesta! Hyvä että et pitänyt näkemyksiäsi piilossa. Jos haluat, voit kommentoida blogissa lisää, ja halutessasi myös anonyyminä.
Olen some-aktiivi. Enimmäkseen otan kantaa asioihin, myös Facebookissa, jossa en niinkään kertoile omista kuulumisistani. Tai kertoilen, mutta en ihan joka ripsauksesta. Some on rikastuttanut muuten hipihiljaiseksi hissutteluksi jäävää elämää.
Some on kaikukammio. Seuratut ihmiset ja sivut valikoituvat jo Facebookin ja Googlen algoritmien takia sellaisiksi, että ne tarjoavat samanmielistä sisältöä. Seurauksena on, että mitä verkkoon huutaa, se palautuu kannustavina viesteinä vahvistuneena takaisin niin kuin kaikukammiossa käy.
(Katleena, kaikukammiokielikuva ei ole minun omaa tuotantoani. Olisiko sinulta peräisin?)
Jos huuto osuu toisella tavalla ajattelijoiden näkyville, voi tietysti kannustusviestien sijaan tulla hirvittävää solvausta ja uhkauksia takaisin. Näin käy vuorenvarmasti, jos vierailee toisella tavalla ajattelijoiden omilla foorumeilla. Koska näin käy nimimerkkifoorumien lisäksi myös omalla nimellä ja naamakuvalla Facebookissa, en usko että se johtuu verkon suomasta anonymiteetista. Joku bloggari sanoi, että verkkoraivoajat ovat ikäviä tyyppejä myös reaalissa. En pidä tätä mahdottomana, vaikkakin reaalissa tietysti ikävätkin tyypit sentään yrittävät käyttäytyä niin ettei joka lauseesta tarvitse pelätä kuulijan käyvän päälle.
No sitten se, kuka viihtyy somessa ja kuka ei. Väitän että somessa viihtymiseen pitää olla 1) lähtökohtaisesti myötämielinen asenne tietokoneeseen sekä 2) valmius ja taito ilmaista itseään kirjallisesti. Jälkimmäisen kohdan merkitys vähenee, jos välineenä on sisällön tuottaminen kuvallisesti.
Anna-Liisa, hyvin tiivistetty. Somessa on hyvät ja huonot puolensa, ja perehtymätön näkee niistä pelkästään toisen.
Olen muuten hyvinkin saattanut käyttää kaikukammio-termiä, mutta useammin puhun megafonista. En ihan tarkkaan muista kaikkia käyttämiäni kielikuvia. 🙂
Eläkeiän lähestyessä olen alkanut muistella nuoruuttani. Somen avulla olen löytänyt vanhoja kavereitani ja solminut uudestaan ystävyyssuhteita entisten nuorten kanssa. Some on auttanut myös harrastusteni syventämisessä, sillä olen liittynyt erilaisiin ryhmiin fb:ssa. Olen voinut esitellä tuotoksiani ja samalla olen saanut kannustavia kommentteja ja neuvoja. Some on rikastanut elämääni. Uskonto se ei ole minulle, sillä uskoani harjoitan tyystin toisella tavalla.
Anniina, tismalleen. Some on tapa pitää yhteyttä myös niihin, joihin ei voi saada yhteyttä kasvokkain. Uskonnosta se on kaukana, toivottavasti.
Some on kuin iso kauppatori, jossa voi tavata kaikki tutut. Siellä ne etusivulla moikkailevat päivän kuulumiset ikään kuin virtuaaliohikulkiessaan. 😀
Some (itselleni lähinnä Facebook) on erittäin kätevä matalan kynnyksen yhteydenpitoväline. Sillä tavoittaa monta ihmistä yhtä aikaa. Sosiaalinen elämäni olisi paljon köyhempää, jos somea ei olisi. Olen solminut FB:n välityksellä useita ystävyyssuhteita ja parisuhteita, ottanut yhteyttä ihmisiin joihin en muutoin olisi uskaltanut ottaa yhteyttä, ollut perustamassa yhdistystä, kaikki yhdistyksen yhteydenpito tapahtuu FB:ssa… En pidä puhelimessa puhumisesta, joten mm siksi FB on erittäin luonteva tapa pitää yhteyttä ja jakaa mielenkiintoisia asioita. Usein syntyy hyviä keskusteluja. Mitä enemmän pidän yhteyttä somessa, sitä enemmän syntyy myös silmäkkäintapaamisia. Keskustelu luo keskustelua, tapahtuipa se missä ja miten tahansa!
Somessa ollaan yhteydessä ihan oikeiden ihmisten kanssa, ja onkin ironista, että sitä pidetään usein ”turhana netissä roikkumisena”. Olisi parempi vain katsella tv:stä mielikuvitustarinoita?
Ann, ajattelen samoin kuin sinä. En ymmärrä, miksi käyttäisin illastani tunnin CSI:hin tai Game of Thronesiin, jos voin jutella oikeiden ihmisten kanssa.
Juuri niin! Monen mielestä on normaalia ja hyväksyttävää kuluttaa tuntikaupalla aikaa television ääressä tuijottamassa ties mitä huttua. Mutta some on paheksuttavaa, koukuttavaa ja epäsosiaalista ajanhukkaa! Hassua.
Palautteenantaja oli todennäköisesti ihminen, joka pystyy olemaan ilman, onnellisena.
Jopa tässä maassa on vielä paljon ihmisiä, jotka osaavat suhtautua kriittisesti sosiaaliseen mediaan kaikissa muodoissaan ja hallitsevat sitä kautta paljon esimerkiksi käytöstapoja. Somessahan homma menee äkkiä huutamiseksi. Toisekseen sitä somekalua on pakko jostain syystä hipelöidä niin kovin usein, vaikka edessä olisi elävä ihminen.
Palautteenantajalla on myös hyvä loppukaneetti. Itsellänikin on paljon tuttuja, joita ei voi tunnistaa somessa, ja jotka eivät myöskään käytä perinteistä matkapuhelintekniikkaa siten, että heidän varsinaisia ajatuksiaan voisi sieltä millään uurastuksella löytää/kuunnella. Arvostan ihan älyttömästi.
Maria, ilman muuta ihminen saa ja voi elää ilman somea. Muuta ei kukaan ole väittänytkään.
Etkö silti nähnyt palautteen antajan puheenvuorossa vahvaa yksisilmäisyyttä ja asenteellisuutta? Hän näki somen pelkästään uhkana, vaikka siinä on myös positiivinen puoli.
Itselleni on tärkeintä, että ihminen tutustuu someen kokonaisuutena – sen etuihin ja haittoihin – ja vasta sitten tekee päätöksensä hyödyntää sitä tai jättää hyödyntämättä. Vasta silloin päätös on tehty järjellä, ei ennakkoasenteella.