Sain Suomen Yritystietopankilta saman huijauslaskun kuin monet muutkin yrittäjät. Kyseessä on vastenmielinen koijauskirje, jossa tarjous on saatu näyttämään laskulta.
Kohteena ovat tietenkin yritysten kesätyöntekijät, jotka erehdyksessä saattavat maksaa kiireellisen näköisen laskun.
Onneksi kirje tarjoaa kiinnostavaa materiaalia tekstianalyysiin. Tutkitaanpa hieman ensimmäisen kappaleen rakennetta:
Tämä on ilmoitusmaksutarjous yrityksellenne SYTP:n ehtojen mukaisesti (4 §, ehdot 1.6.2014) ilmoitusmaksu on 249 euroa (veroton 200,81 €, ALV 48,19 €). Ilmoitusmaksun maksaminen on edellytyksenä, jotta yrityksenne pysyy SYTP:n julkisessa tietokannassa aktivoituna ja on haettavissa. Ehtojen 5 §:n A kohdan 2 alakohdan määritelmän mukaan ilmoitusmaksu veloitetaan yritykseltä, jolle on myönnetty Y-tunnus ennen 1.1.2015 ja jonka yritysmuoto on jokin seuraavista: yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö (Ay), kommandiittiyhtiö (Ky), osakeyhtiö (Oy) tai julkinen osakeyhtiö (Oyj).
Tekstissä on käytetty muutamaa kätevää keinoa, joilla kirjoittaja hämää lukijaa. Voit itsekin hyödyntää näitä vinkkejä, jos haluat perustaa huijarifirman:
- Keskeytä pääajatus sulkeilla tiheästi. Näin lukija hämmentyy ja ryhtyy tulkitsemaan viestiä yleisvaikutelman mukaan: laskultahan se näyttää.
- Sijoita tekstiin runsaasti katseenvangitsimia eli symboleita, numeroita ja isokirjainlyhenteitä. Lukijan katse harhailee niihin, ja lukeminen keskeytyy. Lopputulemana viesti näyttää olevan kuin suoraan viranomaisen kynästä.
- Kirjoita valtavan pitkiä virkkeitä. Lukija menee niissä sekaisin, jolloin perusviesti unohtuu.
- Käytä pitkiä yhdyssanoja. Ilmoitusmaksutarjous-sanan pääviesti menee helposti lukijalta ohi. Hän ei saa hoksata, että kyseessä on tarjous, vaan kirjeen pitää vaikuttaa laskulta.
- Valitse yrityksellesi virallisen kuuloinen nimi. Älä missään nimessä ota nimeksi Super Marketing Catalogia tai ParasYritysListausta. Sen sijaan voisit olla vaikkapa Suomen Yritysdatakeskus tai Suomen Yritystutkimuskeskus.
- Viittaa kuvitteellisiin ”ehtoihin” ja niiden ”5 §:n A kohdan 2 alakohdan määritelmään”. Vaikka yrityksesi olisi perustettu 17.11.2014, kirjeessä voit väittää, että ehdot ovat edeltävältä kesäkuulta. (Ethän sitten oikeasti vaivaudu kirjoittamaan mitään ehtoja? Riittää kun viittaat niiden olemassaoloon tarpeeksi monimutkaisesti, jolloin lukija luulee, että ehdot ovat hänellä itsellään jossain työhuoneessa.)
Näillä vinkeillä saat aikaan mukavan laskun tarjouksen, joka tahkoaa sinulle kauppaa, eikä sinun itsesi tarvitse tehdä yhtään mitään.
Kun firmasi on pystyssä, niin voin kirjoittaa siihen pari kuvitteellista testimoniaalia. Niihin ei kuulemma tarvita oikeita asiakkaita.
* * *
PS. Suomen Yritystietopankin kirjeen on tehnyt suomalainen ammattikirjoittaja, joka tuntee tekstilajit ja retoriset tehokeinot. Tuota jälkeä ei saa aikaan maallikko, eikä sitä ole tehty käännöskoneella. Minua sapettaa, että joku käyttää lahjojaan tuollaiseen.
Sitä vaan ihmettelen, että miten näitä luettelokauppiaita sun muita huijauslaskujen lähettäjiä ei saada kuriin? Scanria ja sen johdannaisfirmatkin jatkavat kus… vedätyksiään vuodesta toiseen.
Ihmettelen ihan samaa. Yksi ongelmahan on, että kuluttajansuojalaki on tehty vain *kuluttajille* tulevia huijausyrityksiä varten. Sen sijaan yrittäjiä se ei suojaa.
Jos haluaisin tehdä tuosta kirjeestä rikosilmoituksen, minun pitäisi keksiä jokin muu laki, jota tässä on rikottu. Oma ammattitaitoni ei riitä kertomaan, mikä se voisi olla.
Eipä kuluttajansuojalaki muutenkaan sisällä yhtäkään rikoskuvausta eikä itse asiassa edes viittausta siihen, että jokin siellä kuvattu teko rangaistaisiin rikoslaissa kuvattuna rikoksena. Kuluttajansuojalain markkinointi- ja asiakassuhdessäännösten rikkomisen seurauksena voi olla vain uhkasakolla tehostettu määräys tai kielto.
Sen sijaan rikoslain kaikki soveltuvat pykälät kyllä koskevat erilaistenkin oikeushenkilöiden välisiä oikeussuhteita. Näissä tapauksissa harkittavaksi tullee petos:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L36
En tiedä löytyykö näitä oikeuskäytännöstä ja mikä on ollut lopputulema. Asiaa hankaloittaa se, että iso osa pienyrittäjistä ei jaksa/halua/raaski/uskalla lähteä oikeusprosessiin, ja Suomessa ei ainakaan vielä ole ryhmäkanne mahdollinen, jolloin riskejä ja kustannuksia ei voi helposti jakaa kenenkään kanssa.
Ainakin KKO:2011:84 on kovasti vastaavanlainen tapaus. Itävaltalaisyhtiö lähetti suomalaisille tavaramerkin haltijoille tarjouskirjeitä, joista saattoi saada käsityksen, että kyseessä oli tavaramerkin rekisteröintiin liittyvä pakollinen maksu.
http://www.edilex.fi/kko/ennakkoratkaisut/20110084
Tuomio tuli törkeästä petoksesta äänestyspäätöksellä. Kaksi viidestä KKO:n jäsenestä olisi hylännyt syytteen.
Itseäni ihmetyttää sama ammattilaisuus. Päivämäärät on kirjoitettu oikein ja samoin summat: desimaalierottimena on pilkku eikä piste, eikä lukua ja yksikköä ole kirjoitettu kiinni toisiinsa (tai siten, että euromerkki on ennen lukua ja siinä kiinni).
Joo, helkutin hyvää jälkeä se on. Voisin pestata kirjeen tekijän omaan firmaani taitojensa puolesta, mutta hänen moraalinsa muodostaa mahdottoman esteen.
Laskun takasivulla olevat yleiset ehdot oli mahtavaa luettavaa. Vastuunvapauslausekekin oli jo hyvä, mutta §9 viimeinen ehtolauseke, mm. sitoudutaan rivien välistä olemaan tekemättä ryhmäkannetta, tai haastamatta oikeuteen ja annetaan yksipuolinen oikeus sopimusten ja velvollisuuksien siirtoon kelle vain.
Luin ihan samaa ja olin purskauttaa rooibokset pöydälle. Menisiköhän tuo pykälä oikeasti läpi oikeudessa, jos sinne asti mentäisiin? Ainakin uhkausvälineenä se käy hyvin, jos asiakas nurisee laskusta.
Itse koen että tuollaisen nimittäminen huijauslaskuksi on väärin ja niihin vertaaminen vähättelee sitä mitä ne huijauslaskut oikeasti olivat (niissä ei esimerkiksi mainittu mitään tarjouksesta, vaan niissä suoraan ilman selityksiä laskutettiin palvelusta jota ei ole tilattu tai ole edes olemassa).
Vaikka tämän kirjeen tarkoitus toki onkin saada sen saaja maksamaan maksu ja siten tekemään sopimus lähettäjän kanssa, kirjeessä ei missään kohtaa väitetä sen olevan lasku, vaan siinä moneen kertaan mainitaan kirjeen olevan tarjous ja kirje vieläpä ihan suoraan sanoo juuri tilisiirtolomakkeen yläpuolella ihan selkeästi että maksun suorittaminen on vapaaehtoista.
Wikipedia ei nyt tietenkään ole mikään luotettava lähde, mutta sielläkin huijauslaskuista sanotaan näin:
”Kaikki tilisiirron sisältävät laskut eivät ole huijauslaskuja. Esimerkiksi katsastusasemat ovat jo 1990-luvulta alkaen markkinoineet palveluaan tilisiirrolla, jonka maksamalla pystyy varaamaan katsastusajan. Hyvän liiketavan mukaisessa tilisiirron sisältävässä tarjouksessa kuitenkin sanotaan selvästi, jopa korostaen, että maksua ei ole pakko suorittaa vaan kyse on vain tarjouskirjeestä.”
Ja tämä nyt kyseessä oleva kirjehän täyttää nuo määritelmät täysin.
Moraalitontahan tälläinen markkinointi yleisen oikeuskäsityksen mukaan on, mutta ei tuossa kirjeessä ole mitään sellaista kohtaa josta saisi poliisijuttua aikaiseksi.
Eipäs kun täytyykin korjata edellistä poliisijutun osalta – tarjouksen hinnanhan väitetään sisältävän arvonlisäveroa vaikka palveluntarjoaja/maksunsaaja ei ole ALV-rekisterissä – siitä saattaisi jotain saada aikaiseksi.
Ovat kyllä melkoinen riesa ja moni aloittava yrittäjä tuohon ”lankeaa”. Jos perustat uuden toiminimen tai yrityksen, niin tuollainen kirje on yleensä ensimmäinen joka aloittavan yrittäjän tavoittaa. Samaan aikaan tulee virallisia papereita ja rekisteröimismaksuja, niin moni maksaa tuon siinä sivussa huomaamattaan.
http://www.yrittajat.fi/fi-FI/uutisarkisto/a/?groupId=72edb4e0-0160-4777-b71c-2d05627bd408&announcementId=04e81640-7e4f-4097-b519-b5cffa2160eb
Itse sain ehkä vuosi sitten puhelinsoiton vastaavan tyyppisestä ilmoituspalvelusta, jossa myyjä jankkasi maksullista ilmoitusta. Sanoin, että ei kiinnosta ja lopetin puhelun. Muutaman päivän päästä tuli lasku ”palvelusta”. Laskussa oli puhelinnumerokin, johon voi soittaa. Tosin tuo numerokin oli maksullinen. Onneksi myivät laskunsa jollekin rahoitusyhtiölle, jolloin niiden kautta oli helppo riitauttaa saatava helposti. Ja kun vähän aikaa uhkaili niiden haastamisella oikeuteen ja kaksintaisteluun, niin sai pahoittelun ja tiedon laskun peruuttamisesta. Kuulemma vain yksittäisen myyjän toimintatapa, ei yhtiön politiikkaa.
Pari kuukautta myöhemmin soitti joku, joka kertoi, että yhtiönne tiedot on yli 30 maksullisessa luettelossa, jotka kuulemma lähettelevät aiheettomia laskuja. Tarjosivat palvelua jossa poistavat tiedot noista luetteloista, ja jos joku lähettää aiheettoman laskun, niin riitauttavat sen. Hintaa tuolla palvelulla olisi ollut joku pari kolme sataa. Eihän vaan kyseessä ollut sama yritys?
Helkutti, se vasta olisikin ovela bisnes, jos tekisi noita molempia.
Kohta joku keksii sellaisen huijauksen että sopivalla ”vuosimaksulla” organisaatio välttyy ”ainakin suurimmalta ja pahimmalta” osalta moisista räkningeistä. Tällaiset valelaskut menevät yleensäkin varmaan parhaiten läpi isoissa organisaatioissa joissa ei ole mielenkiintoa/ aikaa tutkia jokaisen laskun oikeellisuutta eikä maksumäärä ole ali- tai ylimitoitettu. Sitä vaan mietin että miksi nämä alan ammattirikolliset eivät ole vaivautuneet ostamaan väestörekisteristä vaikkapa yli 75 vuotiaiden ( laskunsa jo kunnia- asianaan ajallaan hoitavien ) kansalaisten tietoja ja lähettämään heille vaikkapa sopivia alle 100 euron vaateita. Luulisi että tämän kaltaisella huijauksella saatava kate saattaisi olla oloissamme sangen muhkeakin. Lyönpä vaikka vetoa että joku keksii tämänkin ja pian järkytymme siitä kuinka mummoille satelee laskuja joita he eivät edes ymmärrä mutta jotka he kunniallisesti maksavat.
Tämä johtuu osittain siitä, että Suomessa on laitonta markkinoida/myydä siten, että pyytämättä lähetetään tuote tai suoritetaan palvelu, ja sitten vaaditaan maksua, jos asiakas passiivisesti hyväksyy tilanteen. Asiakkaan pitää selkeästi olla etukäteen suostunut kauppaan ja etäkaupassa pitää vielä lähettää tilausvahvistus. Lisäksi etäkaupassa on lakisääteinen lähes poikkeukseton 14 vuorokauden palautusoikeus.
Siis keino, jossa ensin lähetetään vaatteita, ja sitten lasku perään, tai edes niin että ne tulevat yhtäaikaa, ei ole vielä kauppa, eikä velvoita asiakasta yhtään mihinkään, jos tämä selkeästi ei ole etukäteen suostumustaan antanut. Itse asiassa edes velvollisuutta palauttaa vaatteita ei ole, jos asiakas niitä ei ensin ole osoittanut haluavansa. Tässä keinossa siis piilee huomattava tappion vaara kun kuitenkin osa vanhuksista tai näiden omaiset ovat kartalla.
Tämä tässä kerrottu huijaus on ”liiketoimintaidealtaan” erilainen, sillä asiakkaalle ei lähetetä mitään eikä mitään konkreettista palvelua tarjota ennen maksua. Myyjä ei siis häviä mitään jos asiakas ei tartu syöttiin. Lisäksi kuten blogissa kirjoitetaan, tyyli ja keinovalikoima on sellainen, että maksun pakollisuudesta jää herkästi vähintäänkin epäselvä kuva. Yleensä asiakaspalvelukontaktit ovat sitten vielä samansuuntaisia.
Pertti, osuit oikeaan. Kyseinen huijaustekniikka on tosi tarkkaan mietitty: ei kuluttajia vaan yrityksiä – ja kulut pysyvät pieninä.
Kaikista hauskintahan tuossa ”tarjouksessa” vielä on, että se on päivätty 5.6.2015, mutta alalaidassa kuitenkin sanotaan, että jos maksua ei ole suorittanut 1.6.2015 mennessä, yritys merkitään passiiviseksi, jolloin uudelleenmerkitsemisestä peritään 540 euron käsittelymaksu. Eli jos erehdyt ja maksat tuon laskun, perässä tulee vielä 540 euron käsittelymaksu!
Tismalleen. Pirullinen metodi, täytyy sanoa.
Voi että Katleena, uskomaton tapaus ja uskomattoman osuva analyysi. Häikäistyn aina uudestaan sun kielellisen analyysin kyvyistä! Eikö sun pitäisi olla töissä jossakin, jossa voisit tehdä näitä analyysejä useamminkin?
Kiitos Eevastiina! Yritän tehdä näitä aina sitä mukaa kun esimerkkejä tulee vastaan.
Nuo (puhelimen näppäimistössä ei ole momenttimerkkiä) momenttimerkit saattavat saada vastaanottajan luulemaan, että lasku perustuu johonkin lakiin. Missään muussa laskussa en ole törmännyt yhtiöehtojen mainintaan.
Kyllä, tämä on yksi huijarin tekniikoista: mitä virallisemmalta näytetään, sitä pakollisemmalta vaikutetaan.
Meille tuli samannäköistä paperia tänään. Suoraan tutuille yrittäjille lähti viestiä, että varokaa tämän tyyppisiä huijauksia, pitäkää kirjanpidon harkat tarkkana. Hyvä, että täälläkin aiheesta huudeltu, äkkiä vaan tällaiset scammaukset koko kansan tietoon..
Joo, tässä on tosi tärkeää tiedon nopea leviäminen. Hyvä että varoitit kollegoita.
No nyt niitä huijauskirjeitä taas liikkeellä. Tänään 13.10.2015 postissa oikein kaikille kolmelle firmalle ja saman sisältöisinä, joten olkaapa taas tarkkana postin ja laskujen kanssa. Eräpäivätkin oli 19.10.2015.
Nyt syksyn kunniaksi ovat lähettäneet uuden erän, joka tavoitti meidät tänään 13.10.2015. Joten asia tuli ajankohtaiseksi jälleen. Tavasin tuota laskun näköistä kirjettä hiukan huvittuneena mutta jossain organisaatiossa voi mennä läpikin. Olkaa tarkkana!
Näitä yrityshakemisto huijareita on ollut jo kauan ja aina putkahtaa uusia markkinoille.
On huvittavaa, ettei näinä vuosina ole vieläkään tehty lainsäädäntöä suojaamaan yrityksiä tällaisilta huijauksilta. Lakihan toki on olemassa, esim. petos tai petoksen yritys on aika lähellä, mutta kukaan ei lähde tällaisista oikeutta käymään.
Riesa on ollut pienyrittäjille jatkuva. Puhelinsoitto tulee ja kohta tuleekin iso lasku aivan tyhjästä. Eikö lainsäädännön kautta voitaisi vaikka kieltää yrityshakemistojen puhelinmyynti täysin? Siitä on ollut niin paljon haittaa. Kyllä yrittäjä tietää ostaa ne palvelut ihan itse sieltä kanavasta minkä näkee parhaimmaksi markkinointipaikaksi. Toki ala varmasti keksii itsensä uudelleen ja myykin sitten samaa toisella nimellä. Sopimukset voitaisiin velvoittaa tekemään kirjallisesti etäkaupassa.
Toisekseen rohkenen väittää, ettei kukaan edes selaa yrityshakemistoja.
Kiintoisaa on, että puljulla todella on verkkosivusto, ja siellä ohjeistus:
”Hae hakujärjestelmästämme yrityksesi
Napsauta Claim-painiketta”
Miksi ihmeessä Suomea palvelevalla sivustolla olisi englanninkielisiä painikkeita? Ihan kuin tämä olisi kopio jostakin vastaavasta englanninkielisestä sivustosta.
Halvalla käännetty on halvalla käännetty. 🙁 En luottaisi kyseisen firman hoiviin edes katkennutta lyijykynää.