Tuttu jakoi Facebookissa kaksivuotiaan pikkuprinsessan synttärikuvan. Eikös saman tien joku ole alapuolella haukkumassa muksun kuvaa.
Kommentti on surullinen näyte siitä, millaisia jotkut ovat luonteeltaan ja viestintätaidoiltaan.
Vinkki:
- Jos haluat solvata toisen ulkonäköä, pure kieltäsi ja poistu näppäimistön luota. Ulkonäön haukkuminen on vastenmielistä ja hyödytöntä.
- Jos haluat kehua toisen ulkonäköä (niin että se oikeasti myös ilahduttaa), tee se kaikin mokomin.
Tuollaiset solvaukset on aivan tyypillisiä tuon kaltaisissa yhteyksissä. Jotkut vaan on sellasia koopää trolleja että kirjoittavat niitä ihan tahallaan kun tietävät että ne ärsyttää ihmisiä ja saa huonolle tuulelle.
Joo, noita ikävä kyllä riittää. Se on tosin muuttunut, että nykyään tuota tehdään myös omalla nimellä. Ihme sakkia.
Joo, ja eikös tämän pitänyt olla vain nimettömän internetin ongelma.
Hahaa, tismalleen.
Toki joillain ihmisillä anonymiteetti madaltaa kynnystä käyttäytyä huonosti, mutta on meillä valtavat määrät sakkia, joka tolloilee ihan omalla naamalla ja nimellä.
Olihan nimettömyyden aikaan porukalla aikaa totutella. Nimettömänä kommetointi madalsi kynnystä jatkaa nimellisenä.
Totta. Tässä pätee kyllä porttiteoria yllättävän hyvin.
Joillekin tuntuu myös olevan vaikea ymmärtää että tunnetut henkilötkin ovat ihmisiä, joilla on tunteet. Heistä puhutaan ihan miten ja mitä sattuu. Ehkäpä törkein esimerkki tästä ilmiöstä on levittää huhuja jonkun julkkiksen kuolemasta. Siinä ei unohdeta enää vain hänen omat tunteensa, vaan jo lähipiirinkin tunteet…
Mä havahduin samaan ilmiöön viime vuosikymmenellä. Tunnustan suoraan, että olin suhtautunut julkkiksiin vähän kuin tv-sarjan hahmoihin. He tuntuivat epätodellisilta, koska heitä näki vain televisiossa, leffoissa ja lavalla. Täällä Hämeenlinnassa heihin ei törmännyt edes kaupungilla.
Vähitellen kun asiakas- ja kaveripiiriin alkoi tulla julkisuuden henkilöitä, tajusin tietenkin idioottimaisuuteni.
Nykyään olen tosi tarkka siitä, mitä kommentoin julkisuuden henkilöistä. Tietenkin työn jälkeä saa arvostella: poliitikon päätöksiä, johtajan viestintää, toimittajan tekstiä tai koomikon huumoria. Sen sijaan ulkonäköön tai yksityiselämään en halua puuttua millään lailla.
Mä luulen, että koko sosiaalinen media olisi mukavmpi paikka, jos useampi muistaisi helpon säännön: ”jos ei ole toisesta mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”.
Joo, tämä on kyllä erinomainen sääntö.
Yksityishenkilöidenkin kimppuun käydään nykyään julmemmin ja täysin surutta. Varomaton blogiteksti, päivitys tai twiitti saavat aikaan ihan järjettömiä lynkkauskampanjoita. Tai kiusaaminen voi jatkua pitkään ja systemaattisesti, eikä se hetkauta oikein ketään. Minulle on tullut iso kynnys puhua julkisesti netissä rohkeasti, koska välillä ne hyökkäykset ovat niin rajuja, että hirvittää. Mustamaalaaminen netissä on niin helppoa ja osa ihmisistä uskoo ihan kaiken.
Olet kyllä valitettavan oikeassa. Toivoisin ihmisiltä hieman enemmän harkintaa, ettei kohuja ja juoruja mentäisi jakamaan liskoaivojen nopeudella.
Poistin tästä sisällöttömän kehun, joka taisi olla lähinnä lähettäjän kakkufirman mainos.