Seurasin Suomi-areenassa nuorten kansanedustajien paneelikeskustelua. Puheenjohtajana oli Ylen Marja Sannikka; keskustelu pidettiin Porin Purje-lavalla tänään aamukymmeneltä.
Päätin analysoida keskustelijoiden esiintymistaidot ja viestintäosaamisen. Lopputulos oli vetelän keskiverto. Plussia en voi jakaa juuri kenellekään, joten kokosin yhteen yhteiset vinkit fiksumpaan toimintaan.
1) Katso aina sitä, joka puhuu.
Paneelikeskustelussa voi kulua useita minuutteja siihen, että itse saa puheenvuoron. Tätä hiljaisuuden hetkeä ei kuitenkaan saa käyttää siihen, että tuijottelee kattoon, katsoo varpaitaan tai vilkuilee epävarmana yleisöä. (Kyllä, tähän sortui joka ikinen keskustelijoista.)
Jos olet paneelikeskustelussa, katso aina sitä, joka kulloinkin on äänessä. Kyse on peruskohteliaisuudesta ja kiinnostuksesta toista puhujaa kohtaan.
Sitä paitsi toimittajat valokuvaavat tilaisuutta koko ajan. Et taatusti halua näkyä lehtikuvissa tyyppinä, joka ei keskity keskusteluun.
2) Valitse vilauttamaton asu.
Lava on usein yleisöä ylempänä, ja istuessa hameen helma kipuaa vesirajaan. Jos kaiken lisäksi esiintyjä nostaa polven toisen päälle, näkymä ei enää ole kovin professionaali.
Olen juuri istunut tunnin verran katsomassa vastentahtoisesti erään kansanedustajan pakaraa.
Jos tykkäät hameista, valitse sellainen, joka ulottuu polven alle.
3) Varaa muistiinpanovälineet mukaan.
Paneelikeskustelussa nousee todennäköisesti mieleen jokin asia, jonka haluat nostaa esille, kunhan vuorosi tulee. Voit vallan hyvin käyttää kynää ja paperia ja kirjoittaa pointtisi muistiin. Joudut ehkä odottamaan puheenvuoroasi jonkin aikaa, ja silloin saatat unohtaa viestisi tai mahdollisen sitaatin, jonka juuri poimit toiselta keskustelijalta.
4) Älä supata toisen puheenvuoron aikana.
Yleensä kaikille on jaettu madonnamikit tai kaulusmikit. Älä silloin kuiskaile vieruskaverillesi kesken kaiken, koska mikki poimii pienenkin äänen.
Keskity puhujaan. Älä supata.
5) Pidä puheenvuorosi lyhyenä.
Paneelikeskustelussa puheenjohtajan on pakko huolehtia keskustelun etenemisestä. Jos puhut pitkään, puheenjohtaja joutuu keskeyttämään sinut, eikä pääpointtisi koskaan pääse esille.
Opettele sanomaan viestisi niin ytimekkäästi, että saat sen ulos parilla lyhyellä lauseella. Mieti pääteesisi ja -perustelut jo etukäteen kuntoon, jotta sinulla on valmis muotoilu sinua kiinnostaviin teemoihin.
6) Älä nojaa taakse äläkä eteen.
Paneelikeskustelussa pidä hyvä mutta rento ryhti. Taakse nojaaminen näyttää nimittäin ylimieliseltä tai veltolta, ja eteenpäin kumartuminen näyttää hyökkäävältä tai kyyhöttävältä. Jäykkä selkä taas kertoo jännittämisestä tai henkisestä joustamattomuudesta.
Ilman muuta selkärankasi liikkuu ja kiertyy puheen tahdissa, mutta pääasennon on oltava pysty ja ryhdikkään rento. Kyykkyasento polvien varassa näyttää pahalta kuvissa.
7) Ole aktiivinen.
Tartu muiden kommentteihin, pyydä puheenvuoroa, kuuntele tarkasti. On huono juttu, jos puheenjohtaja joutuu erikseen pyytämään sinulta näkemystä, koska olet ollut hiljaa ja epäaktiivinen.
8) Artikuloi selkeästi.
Käytä jämäkkää ääntä ja muodosta kirjaimet selkeästi. Arka äänenkäyttö ja pehmeä artikulaatio eivät edistä asiaasi.
(Eikä tämä tietenkään tarkoita vastakohtaa, jossa huudetaan tai puhutaan ylikovalla äänellä.)
Ääniteknikot huolehtivat siitä, että äänesi kuuluu yleisölle. Sinun ei tarvitse huutaa mikkiin eikä kuiskailla siihen. Normaali, selkeä puheääni riittää.
9) Älä katso kameraan. (Lisätty 12.7.2016 klo 12.10.)
En tarkasti pysty sanomaan, tapahtuiko tämä, koska seurasin tilannetta sivusta. Mutta enivei: älä katso kameraan. Niitä on Suomi-areenankin lavalla useita, ja jokainen vilkaisu näyttää tosi hassulta kuvassa.
Pyri olemaan tilanteessa niin, kuin paikalla olisi vain muut keskustelijat ja liveyleisö. Kuvittele, että kameroita ei ole.
Kun puhut, katso muita keskustelijoita ja liveyleisöä. Kun kuuntelet, katso vain puhujaa.
* * *
”Miksi ihmeessä se Kat-muka-leena puhuu sivuseikoista? Mitä väliä on asennolla ja silmien paikalla? Keskittyisi nyt olennaisuuksiin.”
On kaksi syytä, miksi analysoin viestintää ja esiintymistä:
- Olen viestinnän ammattilainen, en politiikan. Minulla ei ole kompetenssia vertailla puheen sisältöä, vaan keskityn mieluummin omaan osaamisalueeseeni.
- Viestisi on vettä. Viestintätaito on astia, jossa kuljetat veden perille. Jos astia vuotaa, viesti ei saavuta koskaan vastaanottajaa. Sen sijaan kun puhuja valitsee ehjän, puhtaan ja tilavan astian, hän saa viestinsä perille parhaalla mahdollisella tavalla.
”4) Älä supata toisen puheenvuoron aikana.”
4.1 Kun sinuun on kiinnitetty mikki niin oleta, että se on päällä. Tapahtuman ääni voi kuulua muussa tilassa vaikka itse et kuule sitä. Kun avustaja tai muu henkilö irrottaa sen niin se on varmasti poissa päältä. Voit myös kysyä apua tai opetusta siihen, että miten itse sammutat tai käynnistät mikin.
Kyllä! Minulla on tästä omakohtaista kokemusta hashtagilla #livepissa.
Hameen mitta Suomen suvessa Herran vuonna 2016… Suuret on murheet.
Ei se ole ”suuri murhe”. Se on pieni esiintymisvinkki muiden joukossa.
Jokainen voi toki halutessaan vilautella mitä haluaa ja missä haluaa lain sallimissa rajoissa. Mutta jos ykkösasiana on esiintyä asiantuntijana paneelissa, paljas pakara vie helposti huomion ihan muihin, toissijaisiin asioihin. Siitä tässä vinkissä oli kyse.
Tismalleen. Sen sijaan jos on ammatiltaan salarakas tai viihdelehden Tähtityttö, niin vilautteluhan kuuluu ammattiin.
Kyllä melkoiset kiikarit saa olla, että tuolta kankun bongaa. Ja toisaalta, jos kuulija keskittyy pelkästään puhujan ulkoisen habituksen ja asuvalinnan arvosteluun, niin on ehkä itse paneeli jäänyt vähemmälle huomiolle.
Jos aihe on kiinnostava ja asiantuntija asiansa osaava, on loppu kuulijasta kiinni, mihin keskittyy. Helman pituuden mittailu kertoo mielestäni tässä tapauksessa enemmän kuulijasta, kuin hameen kantajasta.
PeeVee, tämä on psykologinen ja viestinnällinen fakta: viestijän täytyy poistaa viestinsä ympäriltä häiriötekijät. Viestijä on itse vastuussa viestinsä perillemenosta, eikä tämä vastuu ole kuulijalla.
Itsellenikin on käynyt asumokia, ja silloin tiedän itse aiheuttaneeni ne. Kuulija ei ole syyllinen.
Häiriötekijät ja ärsykkeet lienee kuitenkin yksilöllisiä? Kuinka moni tuohon hameeseen on edes kiinnittänyt huomiota? Jos paneeli on mielenkiintoinen ja panelistit asiansa osaavia, niin en itse ainakaan olisi kiinnostunut ulkoisista tekijöistä
Tässä asiassa ihmislaji on yllättävän samankaltainen. Evolutiivisista syistä olemme erikoistuneet havainnoimaan ympäristöä kaikilla aisteilla. Harvoin (tai käytännössä ei koskaan) paneeli on niin intensiivisen mielenkiintoinen, ettei yleisö havaitsisi mitään muuta kuin puheiden sisällöt.
Poistin tästä ”Eskon” kommentin, jossa kiroiltiin. Eskon pääviestinä oli ilmeisesti se, että kansanedustajat eivät osaa tehdä työtään.
Esko, olet tervetullut keskustelemaan uudelleen, mutta siivommalla kielenkäytöllä.
Jaahas. Ilta-Sanomien mukaan ”Kouluttaja pöyristyi” 🙂
…ilmeisesti mun lukutaidossa on vakavia puutteita kun en ole täällä havainnut kenenkään pöyristyvän. …Paitsi ehkä Eskon 🙂
😀 Toimittaja teki työtään ja keksi raflaavan otsikon. Mä yritän tänään pöyristyä edes jostain.
Toive: Tee julkiseen jakoon jonkinlainen sopimuspohja lehtihaastatteluja varten. Sopimus velvoittaisi toimittajan otsikoimaan uutisen asiallisesti ilman klikkihakuisuutta, ja olemaan nostamatta epäoleellisia sivulauseita uutisen kärjeksi.
Hahahaa, loistava idea!
Kohtaan 9 lisäys: tai katso kameraan tietyllä tavalla, jos haluat tehdä House of Cards -tyyppisen vaikutuksen…