Postasin juuri äsken siitä, kuinka paneelikeskustelussa pitäisi toimia. Sain heti jatkopyynnön Mari K. Niemeltä:
. @katleena vinkit panelisteille. Laitahan vastaava meille puheenjohtajille? Huomenna oma #debyytti @SuomiAreena https://t.co/z27iM9uGy1
— Mari K Niemi (@MariKNiemi) 12. heinäkuuta 2016
Ohessa siis kootut vinkit paneelikeskustelun puheenjohtajille. Nyt en keskity kehon kieleen ja muistiinpanovälineisiin, koska edellisen postauksen vinkit pätevät myös puheenjohtajaan. Sen sijaan kerron pikaiset keinoni keskustelun hallintaan.
1) Varo keräämästä liian monta puhujaa.
Mitä useampi chef, sitä huonompi chorizo. Jos lavalla on monta ihmistä, keskustelu helposti säpälöityy. Oma suositukseni on 3–5 puhujaa. Kahden ihmisen vuoropuhelu ei ole paneeli, ja kuusi ihmistä on jo tosi paljon hallittavaksi.
Tähän ei tietenkään aina voi vaikuttaa – esimerkiksi Marin huomisessa paneelissa ovat mukana kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat. Silloin voi tehdä kuten tv:n vaaliväittelyissä: antaa tehtäväksi paribattleja ja pyytää tietystä teemasta kolme tai neljä panelistia kerrallaan etualalle.
2) Tsekkaa etukäteen osallistujien uusimmat ulostulot.
Kun nostat tuoreita teemoja esille, keskustelu pysyy ajankohtaisena. Voit esittää jokaiselle osallistujalle juuri häntä koskevan kysymyksen, eikä tähän tarvita kommenttikierrosta kaikilta.
3) Esittele puhujat niin, että paneelin ilmapiiri tulee heti esille.
Samalla kun esittelet osallistujat, pystyt tehokkaasti vaikuttamaan siihen, millainen paneeli on tulossa. Samalla sekä yleisö että osallistujat pääsevät orientoitumaan tilanteeseen.
Jos esittelet panelistit niin, että esität jokaiselle tiukan kysymyksen tai annat heille humoristisen tittelin, paneelista on tulossa enemmän battle tai väittely, jossa osallistujat ovat varpaillaan. Intensiteetti on korkeampi, joskin riskinä toki on riitely.
Jos taas esittelet panelistit leppoisaan tapaan, keskustelusta on tulossa rento ja salliva. Ilmapiiri voi olla turvallisempi, mutta riskinä on latteus.
Jos panelisteina on ammattiesiintyjiä ja poliitikkoja, suosittelen ensimmäistä, grillaavaa vaihtoehtoa. Sen sijaan kun lavalla on yksityishenkilöitä tai ei-kokeneita esiintyjiä, jälkimmäinen ja lempeämpi vaihtoehto on parempi.
4) Huolehdi paneelin vaihtelevuudesta.
Vältä mallia, jossa esität kysymyksen, ja jokainen vastaa vuorollaan. Tätä voi toki käyttää kerran tai kaksi keskustelun aikana, mutta koko paneeli ei voi rakentua siten.
Muitakin etenemismalleja on:
- Esitä vain yhdelle henkilölle kohdistettu kysymys. Muut voivat halutessaan lyhyesti kommentoida.
- Nosta porukasta pariväittelyitä spesifistä aiheesta.
- Järjestä lappuäänestys, jossa jokainen panelisti voi nopeasti kertoa kyllä- tai ei-kantansa kysymykseesi.
- Tee sana-assosiaatiokierros, jossa jokaisen pitää antaa nopea yksisanainen vastine sinun heittämääsi sanaan. Valitset tietenkin sellaiset sanat, jotka liittyvät paneelin teemaan.
- Esitä arkinen ja humoristinen kysymys, jolla pääset testaamaan osallistujien rentoutta ja heittäytymistä. ”Jos olisit kasvi, mikä rehu olisit ja miksi?”
5) Seuraa kelloa.
Hanki lavalle näkyviin iso kello, jotta pysyt kärryillä ajan kulumisesta. (Jotkut suosivat avustajaa, joka vinkkaa lapuilla jäljellä olevan ajan. Itse en pidä niistä, koska haluan tietää meneillään olevat minuutit jatkuvasti, en vain silloin, kun on enää viisi minuuttia jäljellä.)
Jaa jo etukäteen käytettävissä oleva aika tiettyihin osiin: ”30 min maahanmuutolle, 20 min turvallisuuspolitiikalle, 20 min talouspolitiikalle”. Pysy tässä suunnitelmassa. Jos yhtäkkiä huomaat, että maahanmuuttoon on huvennut 45 minuuttia, joudut jättämään yhden aiheen kokonaan väliin tai juoksemaan läpi kaksi viimeistä aihetta.
6) Ole läsnä ja tarkkaile panelisteja ja yleisöä.
Kyse ei ole pelkästään siitä, viittaako joku puheenvuoroa. Viittomisten lisäksi pitää huomioida kehonkieli. Näyttääkö joku tylsistyneeltä? Kurtistiko joku kulmiaan? Tuhahtiko joku?
Puutu nonverbaaliseen viestintään ja esitä siitä kysymys: ”Karo, nyt yleisössä tuhahdellaan sun kommentille. Mitä luulet, mistä tyytymättömyys johtuu?” tai ”Emppu, sä äsken näytit kyllästyneeltä. Puhutaanko me vääristä aiheista?”
Paneelin puheenjohtajuus on itse asiassa varsin uuvuttavaa, koska reilun tunnin ajan vaaditaan sataprosenttinen läsnäolo. Et hetkeäkään voi miettiä loppuyhteenvetoa, korjailla omaa asuasi saati pohtia äsken unohtunutta kysymystä. Joudut koko ajan tarkkailemaan tilannetta ja muita läsnäolijoita.
7) Käytä samaa kysymystekniikkaa kuin ammattilaiset.
Toimittajakoulutus on hyvä apu oikeanlaisten kysymysten tekoon.
Vältä tuplakysymyksiä. Jos lataat kaksi kysymystä yhteen suunvuoroon, panelisti todennäköisesti muistaa vastata ainoastaan jälkimmäiseen.
Vältä sellaisia kysymyksiä, joissa on vaihtoehto vain latteaan vastaukseen. (Tänään Vihreiden puoluepäivän tentissä oli näitä: ”löylyt vai avanto?”) Tällainen kysymys ja sen vastaus eivät tuota mitään lisäarvoa edes viihdemielessä.
Vältä pitkiä ja monimutkaisia kysymyksiä, joita yleisökään ei ymmärrä. ”Eikö olekin niin, että puolustusliittoon kuulumattomuus ei tekisi Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta kestämättömäksi?” Paneeli on kuuntelulaji: kysymykset ovat vaikeampia hahmottaa kuultuina kuin luettuina.
8) Lajittele suunnitelmasi.
Kun jaat keskustelua etukäteen teemoihin, mieti joka aiheesta pari ydinkysymystä, joihin ehdottomasti haluat vastauksen. Lisäksi laadi pari ekstrakysymystä siltä varalta, että keskustelu tyrehtyy etuajassa. Useimmiten et tarvitse varakysymyksiä, vaan keskustelu etenee itsestään, ja tarkentavat lisäkysymykset syntyvät itse tilanteessa.
9) Keskeytä rohkeasti, vaadi rohkeasti.
Sinun velvollisuutesi on pitää keskustelu aiheessa ja aikataulussa. Ole tasapuolinen ja keskeytä monisanaiset puhujat. Jos joku on hiljaa, vaadi häneltä kommentia.
Pidä omat puheenvuorosi lyhyinä. Penää tarkennuksia, jos joku on ympäripyöreä vastauksissaan.
10) Tsekkaa faktat ja lunttaa paperista.
Eilen eräässä paneelikeskustelussa esiteltiin Perheyritysten liiton edustaja Suomen Yrittäjien edustajana. Nolo moka.
Tarkista juuri ennen paneelia jokaiselta osallistujalta itseltään, miten hänen nimensä lausutaan ja onhan taustayhteisö oikein. Teen itse usein niin, että kirjoitan nimen paperiini lausumistavan mukaan, jos en osaa lausua sitä kirjoitusasun perusteella.
On viisaampaa vilkaista paperista panelistin nimi ja taustayhteisö kuin esitellä hänet väärin.
Hei Katleena,
hyvien ohjeittesi täydennykseksi omia kokemuksiani ja toimintatapojani lukuisien paneelikeskustelujen tuomalla taustalla:
Tärkeintä paneelin vetäjän kannalta on se mitä tapahtuu ENNEN keskustelun alkua. Itse toimin niin, että keskustelen etukäteen jokaisen panelistin kanssa niin että tiedän hänen näkemyksensä ja kantansa keskustelun aiheeseen mahdollisimman tarkoin. Tiedän siis mitä heiltä on odotettavissa – hyvässä ja pahassa. Tämä auttaa keskustelun eteenpäin viemisessä ja tyhjänpuhujien hiljentämisessä. Samoin näin voin auttaa niitä kokemattomampia, jotka ehkä jännittävät keskustelutilannetta ja voivat olla vähän lukossa.
Ennen kaikkea teen pelisäännöt heille selväksi etukäteen: kuinka pitkiä puheenvuoroja, missä järjestyksessä mennään, millainen keskustelun rakenne tulee olemaan. Ilmoitan myös suorin sanoin, että en tule hyväksymään ajanylityksiä tai tyhjänjauhamista, vaan keskeytän puheenjohtajan diktaattorivaltuuksin. Keskustelun aikana pidän tästä asemastani kiinni ehdottoman määrätietoisesti.
Tietenkin pyrin itse perehtymään aiheeseen mahdollisimman hyvin. Siinä onkin paneelikeskustelujen puheenjohtajan roolin kiehtovuus: pääsee tutustumaan aivan uusiin asioihin ja murskaamaan omia ennakkoluulojaan.
Kiitos kun olet nostanut esiin tämän aihepiirin. Olen itse seurannut Suomi Areenan keskusteluja suunnattoman vaivautuneena. Jopa keskusteluja vetävät toimittajat ovat olleet luvattoman löperöitä. Ja panelistit… En edes viitsi kommentoida.
Matti, erinomainen yhteenveto, kiitokset! Sisällöllinen anti parani juuri 70 prosenttia.
Kiitos hyvästä ohjeistuksesta! Vedin eilen elämäni ensimmäisen paneelin ja se meni onneksi ihan hyvin. Preppasin etukäteen tämän kirjoituksen avulla.
Mulla oli taustakanavana tlk.io kautta chattihuone, joka heijastettiin panelistien takana olevalle kankaalle. Pyysin yleisöltä kysymyksiä, kommentteja ja vastaväitteitä. Itse vilkuilin keskustelua ja kommentteja kännykästä. Se toimi ihan kohtalaisen hyvin ja kysymyksiä tuli sattumalta oikein sopiva määrä.
Paneeli tuli vähän nopealla aikataululla ja heräsin itse vielä sitäkin myöhemmin valmisteluun. En ehtinyt tutustua panelisteihin kovinkaan hyvin. Yksi hyvä tuttu, kolme täysin vierasta. Yhden tapasin edellisenä iltana ja kaksi vasta ennen paneelia ja ehdin vaihtaa muutaman sanan. Ensi kerralla haluan jutella jokaisen kanssa vähäsen paremmin etukäteen. Se vähentäisi kaikilta turhaa stressiä.
Kirjoitin itselleni muutaman asian muistiin paneelin jälkeen, mutta koska en taatusti löydä niitä enää seuraavan paneelisetin osuessa kohdalle, laitan muistiinpanot tänne. Tämän sivun kuitenkin taas luen valmistautumisen yhteydessä.
1) Anna panelisteille joku runko tai mallikysymyksiä etukäteen (nyt tämä jäi oikeastaan kokonaan tekemättä)
2) Yritä katsoa tarpeeksi myös yleisöä, mutta silti silmät panelisteissa että näkee jos pyytävät puheenvuoroa
3) Anna yleisössä oleville tutuille etukäteen joku kysymys/pyyntö keksiä kysymys siltä varalta että muita yleisökysymyksiä ei tule (nyt kysymykset menivät chat-ikkunaan, mutta sillä ei ole väliä)
4) Varaa hetki aikaa ennen paneelia vapaaseen rupatteluun ja tutustumiseen panelistien kanssa ja panelistien välillä
5) Mieti jo valmiiksi miten paneeli lopetetaan, miten keskustelu talutetaan tyylikkäästi kohti loppua ja missä vaiheessa tämä jarruttelu tulee aloittaa.
6) Sovi paneelin pelisäännöistä lyhyesti etukäteen. Olisi pitänyt sanoa heille ennen alkua ainakin kaksi asiaa: a) jokaiselta ei odoteta kommenttia joka kysymykseen ja b) pyytäkää puheenvuoroa pienellä käsiliikkeellä niin pysyn kartalla ja osaan ohjata keskustelua.
Erinomaisia lisäyksiä, Sakari. Kiitokset!