Akavan viestintäjohtaja Marjo Ollikainen kirjoitti tänään hassunhauskan postauksen Nainen, olet aina vääränlainen. [Edit 22.8.2022 klo 15.46: Postaus on sittemmin poistettu, mutta se löytyy Wayback Machinesta.]
Ollikaisen teksti lankeaa kahteen klassiseen harhaan:
- Ensinnäkin samanlaisen tekstin voisi kirjoittaa mistä tahansa ihmisryhmästä: miehistä, koululaisista, anopeista, toimitusjohtajista tai vaikka eläintenkesyttäjistä. Ristikkäiset paineet kohdistuvat nimittäin kaikkiin ihmisryhmiin, eivät vain naisiin.
- Ristikkäisistä paineista voi toki halutessaan valittaa, jos ne tulevat samalta taholta. Jos siis vanhempi vaatii koululaiseltaan sekä parempia koetuloksia että nopeampaa kokeisiin lukemista, koululaisella lienee oikeus valittaa. Sen sijaan siitä on turha ulista, että intressiryhmä A vaatii yhtä ja intressiryhmä B vaatii toista. Kaikkia nimittäin ei voi miellyttää.
Vanhana oikeistofeministinä en ikinä allekirjoittaisi Ollikaisen tekstiä. Sen sijaan minulla on kaksi ohjetta kaikille naisille, miehille, koululaisille, anopeille, toimitusjohtajille ja eläintenkesyttäjille:
Älä keskity vain omiin vaikeuksiisi. Niitä on nimittäin muillakin. Keskity mieluummin omiin vahvuuksiisi ja mahdollisuuksiisi.
Älä välitä sinuun kohdistuvista ristikkäisistä paineista. Et voi miellyttää kaikkia. Toimi johdonmukaisesti ja vastaa omista ratkaisuistasi, niin olet tehnyt parhaasi.
Hyvä kiteytys! Kognitiivisestihan tämä viisaus on aika helppo sisäistää, mutta vaatinee aika paljon toistoa ja siedätyshoitoa, ennen kuin sitä voi todella alkaa elämään – ainakin täällä. Ehkei koskaan täydellisesti, mutta paremmin ainakin. 🙂
Menee hieman ohi, mutta mielestäni tähän yhteyteen sopii mainiosti eräs Tommy Hellstenin miete: ”Mitä syvemmin on kohdannut omaa keskeneräisyyttään, sitä pienempi on tarve tuomita muita.”
Minua hämmentää, mistä vedit sen johtopäätöksen, että Ollikainen tässä valittaa tai puhuisi vain omasta puolestaan? Eikö näitä yhteiskunnassa ilmeneviä ristikkäisiä paineita saa tuoda esiin, elleivät ne kohdistu itseen tai tule samalta taholta? Millä tavalla hänen olisi pitänyt muotoilla tekstinsä, että se olisi vain kantaaottava, ei valittava?
Ei tämä teksti myöskään mitenkään sulje pois sitä, etteikö miehiin tai maahanmuuttajiin tai kehen tahansa kohdistu paineita eri tahoilta. Tässä nyt vaan käsiteltiin naisia, koska inspiraationlähteenä olevassa mainoskampanjassa kohteena olivat naiset/äidit. Melko väsynyt ajatus, että mitään epäkohtaa ei saa tuoda julki, ellei samalla käsittele kaikkia maailman muita epäkohtia.
Anna, olen tismalleen samaa mieltä kanssasi tästä: ”Melko väsynyt ajatus, että mitään epäkohtaa ei saa tuoda julki, ellei samalla käsittele kaikkia maailman muita epäkohtia.”
Minä en tosin mitään epäkohtia esittänytkään.
Se, että meihin jokaiseen kohdistuu ristiriitaisia paineita on *hyvä asia*. Se nimittäin kertoo siitä, että ympärillämme on erilaisia mielipiteitä ja vapaus ilmaista niitä. Olisi huolestuttavaa, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
On täysin OK, että joku vanhoilliskristitty haluaisi minun luopuvan urastani ja istuvan kotona lasten kanssa. Hän saa pitää arvomaailmansa ja mielipiteensä ja jopa tulla sanomaan sen minulle. Minä en vain ota hänen mielipidettään huomioon, kun päätän elämästäni.
Ja tämän vuoksi Ollikaisen teksti on sävyltään valittava: hän tekee normaalista ja hyvästä ilmiöstä pahan ja surkean.
Olen kiitollinen jokaisesta ristikkäisestä paineesta, joita minuun kohdistetaan. Monesti on käynyt niinkin, että eri mieltä olevan mielipide ja pieni painostus ovat saaneet minut huomaamaan vaihtoehtoisen totuuden kuin vain omani.
Sukellan nopeasti syvään päähän ja hieman aiheesta sivuun, katotaan, miten käy! *Splash*
Alkp. artikkelistahan tavallaan puuttuu kohta nainen naisena. Siitä olisi voinut kirjoittaa oman juttunsa sarkasmilla tai ilman.
Isossa kuvassa ja kärjistäen itseä arvioidaan omien motiivien mukaan, miehiä tekojen perusteella ja naisia ulkonäön perusteella.
Kaksilahkeisena naisiin kohdistuvia ”ristikkäisiä ulkonäköpaineita” on vaikeata sietää tai ymmärtää. Karu kuva löytyy esim. ip-lehdistä, joiden normi on surullista seurattavaa.
Kuinka monta juttua löytyy naisista, jotka eivät liity jollain tapaa ulkonäköön tai kumppaniin? Ja tämä on täysin ok…?
On hyvä, että diversiteettiä löytyy, mutta eettiseltä kannalta ”paineilla” on selkeä hierarkia. Jotkin ovat tarpeellisia ja luovat kehitystä, toiset taas vain yksinkertaisesti väärin, ihmisiä etäännyttäviä ja haitallisia.
En yritä sanoa, että artikkelissa tai kommenteissa joku olisi väärässä, vaan tähdentää sitä, että kannattaa olla tarkkana sen suhteen, millaisille paineille antaa (hiljaisen) hyväksyntänsä ja milloin.
Marjo Ollikaisen tyylilajihan oli samalla ironia. Sitä puolestaan voi olla vaikea selittää.. Usein sarkastisen kolumnin perässä on hymiö, että tyylivire tulisi selväksi 🙂
Yleensä ironialla pyritään osoittamaan jokin vastakohtaisuus: kirjoittaja sanoo, että X on hyvä, mutta oikeasti X onkin paha. Ironinen kommentti voisi siis olla vaikkapa se, että ”Hitler rakasti juutalaisia kaikesta sydämestään”, koska faktat osoittavat päinvastaista.
Jos väität, että Ollikaisen teksti oli ironiaa, silloinhan hänen oikea viestinsä olisi se, että ”naisiin EI kohdistu ristiriitaisia paineita”. Tämä taas on faktisesti väärä teesi, koska jokaiseen kohdistuu ristiriitaisia paineita.
Ollikaisen teksti ei siis ollut ironiaa.
Sen sijaan Ollikaisen teksti oli sarkasmia. (Sarkasmiahan usein luullaan ironian alalajiksi, mutta se ei aina ole sitä. Sarkasmi on purevaa ivaa, mutta ei aina käänteisesti ilmipantua eli ironista.)
Sarkasmin yksi keinoista on osoittaa jokin epäkohta parodioimalla ivallisesti epäkohdan kannattajia. Ollikainen siis luettelee sarkastisesti naisiin kohdistuvia ohjeita ja sääntöjä.
Tässä kohtaa postauksen sarkasmi kuitenkin menee poskelleen. Ollikainen ei parodioi yhtä tahoa, vaan hän yrittää parodioida yhtä aikaa kaikkia tahoja, joilta tulee ristiriitaisia ohjeita. Tämän vuoksi postauksen sarkasmi kuolee käsiin: Ollikainen ei kohdista sarkasmiaan yhteen tahoon, vaan hän kerää eri tahojen argumentit eri puolilta, vertailee niitä keskenään ja on hämmästyvinään, kun ne ovat ristiriitaisia.
Tietenkin ne naisiin kohdistuvat oletukset ovat ristiriitaisia. Nehän tulevat eri ihmisiltä. Ja sama pätee myös niihin odotuksiin, jotka kohdistuvat miehiin.