Karla Nieminen lähetti hauskan kuvakaappauksen, joka on peräisin Aalto-yliopiston sähkötekniikan kirjaston lainausjärjestelmästä:
Kirjaston työntekijä on päättänyt oikolukea kirjani nimen uusiksi. Huomautus-kentässä on ystävällinen tarkennus "kirjoitusvirheestä".
Uusille lukijoille kerrottakoon, että kirjan nimi on ihan oikeasti Sano se someksi. Lyhenteellä viitataan sosiaaliseen mediaan.
Reipas ja valistunut kirjastovirkailija taisi olla tämän päiväni pelastaja 😀
Asia ei ole pelkästään huvittava. Jos opiskelijarukka haluaa löytää kirjasi nimen perusteella, hän ei löydä sitä.
Kokeilin. Asiasanahaulla löytää, mutta ei hakemalla kirjan nimeä.
Herättää ajatuksia myös se, että ainoa nide on sijoitettu sähkötekniikan kirjastoon. Ehkä kirjaston väki on lukenut ”suomeksi” myös hankkiessaan kirjan.
Sosiaalinen media näytti voimansa ja tieto virheestä tavoitti Aalto-yliopiston kirjaston henkilökunnan 45 minuuttia sen jälkeen, kun Katleenan tweetti lähti. Herätys tuli Aallon aktiivisesta Yammer-yhteisöstä (kiitos Bommi @ Twitter). Korjaus tehtiin kirjastossa saman tien, ja siitä tiedotettiin sekä Katleenalle henkilökohtaisesti että reply-tweettinä.
Mitä oli tapahtunut? Virheellisen tiedon alkulähteelle ei päästy, mutta se tiedetään että laaduntarkkailussa tapahtui hetken herpaannus virran alajuoksulla. Vai tapahtuiko sittenkään?
Kirjaston työtapoja tunteville termi ’kopiointiluettelointi’ saattaa olla tuttu. Se viittaa yhteistyöhön. Kun kirjaston kokoelmiin tulee uusi kirja, sen metadata tallennetaan paikalliseen kokoelmaluetteloon. Tätä kutsutaan kirjastojargonissa luetteloinniksi.
Suomen kirjastot ovat jo vuosikymmeniä tehneet yhteistyötä luetteloinninkin saralla. Kun kirjan keskeiset tiedot on kertaalleen tallennettu kirjastossa X, kirjasto Y:n ei tarvitse tehdä sitä enää uudestaan vaan tiedot kopioidaan omaan tietokantaan yhteisestä tietokannasta; yliopistokirjastojen kohdalla se on Linda-yhteisluettelo. Kollegan ammattitaitoon luotetaan eikä kopioitua syynätä suurennuslasilla. Näin säästetään aikaa ja sitä myöten varoja.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa metadata olisi tarvinnut tarkistuksen. Onneksi Katleena itse oli sitä mieltä vastaustweetissään, ettei vahinkoa ole tapahtunut: https://twitter.com/#!/katleena/status/179143164236533760
@Bmoa: Sähkötekniikan kirjasto on itsenäinen yksikkö Aalto-yliopistossa. Se päättää mm. mitä kirjoja hankkii omille asiakkailleen http://elec.aalto.fi/fi/services/library/collection/ Aalto-yliopiston pääkirjasto huolehtii keskitetysti kirjojen hankinnasta ja prosessoinnista, jonka yksi vaihe on tässä reposteltu luettelointi.
Vau Tuija, kiitos kiinnostavasta raportista!
Olin aamulla palaverissa klo 10.00-11.30 enkä ollut koneen ääressä. Kun tulin asiakkaalta, olin ällikällä lyöty: asia oli korjattu alle tunnissa!
Kun kirjoitin aamulla postausta, en edes ajatellut, että mokaa tarvitsisi korjata. Koin kirjan uuden nimen lähinnä hauskan anekdootin aineksena. Luotin myös siihen, että opiskelijat löytävät kyllä opuksen halutessaan.
Kiitos siis upeasta asiakaskokemuksesta. Yllätyin positiivisesti.
Mielenkiintoista kyllä, suurin auktoriteetti eli Google osaa homman myös, eli ilmoittaa ”Näytetään tulokset haulla sano se suomeksi”.
Tuosta hakutuloslistasta löytyi mm. suomalaista elokuvaa. Ja hassua kyllä, tapahtui käänteinen lukihäiriö, eli bongasin tuon leffakohdan ja ajattelin että somesta on jo tehty elokuvakin (vuonna 1931;-) kunnes aivoissa ”loksahti”.
Kukahan opettaisi kirjan nimen oikein Googlelle?
Hehee, 1930-luvun leffa sosiaalisesta mediasta olisi kyllä aikaansa edellä.
Käsittääkseni Google oppisi vähitellen "Sano se someksi" -sanamuodon, jos kirjan nimeä haettaisiin ja linkitettäisiin ahkerasti. (SEO-gurut korjatkoot tarvittaessa käsitykseni.) Eli ei muuta kuin linkkaamaan ja googlaamaan.