Esikoinen oli saanut postikortin Italiasta, mutta kuopukselle ei tullut mitään. Niinpä esikoinen ylvästeli kortillaan kuopukselle, luki sitä ääneen moneen kertaan ja piti sitä koko ajan kädessään.
Yllättäen kuopuskin sai kortin parin päivän päästä. Esikoinen pettyi. Hän ei surrut sitä, että toinen sai saman asian, vaan hän suri etuoikeutensa menettämistä.
Yhtä lapsellista keskustelua käydään paraikaa yhteiskunnassamme siitä, pitääkö kirkon siunata homoliitot.
Tämä tiedoksi konservatiiveille:
Jos toinen osapuoli saa jonkin oikeuden, jota hän ei mielestäsi jostain syystä ansaitse, se ei ole silti sinulta pois millään lailla.
Antaa hänen saada oikeutensa. Sinulla itselläsihän se on jo.
Minut on aikanaan vihitty kirkossa. Avioliittoni on aivan yhtä arvokas senkin jälkeen, vaikka sama pappi samassa kirkossa samoin rituaalein siunaisi nais- tai miesparin. Heillä on täysi oikeus samaan mihin minullakin.
Hmm.. kirkkohan ei toisaalta ole pelkkä vihkimislaitos, joten sitä ei mielestäni voi pakottaa vihkimään yhtään ketään, jos se ei halua. Kirkko ehkä perustaa tekemisensä satukirjaan, josta voidaan löytää syy vihaan/syrjintään ketä ja mitä tahansa vastaan. Itse lähdin kirkosta vuosia sitten, sillä kuulumalla kirkkoon, hyväksyt sen pimeänkin puolen.
Erittäin hyvä pointti. Totta toki on tuokin, ettei kirkkoa voi mihinkään pakottaa. Suomessa monet instituutiot ovat erittäin tyytyväisiä, kun ihmisoikeuksista ei tarvitse piitata. "Lällällää, ette voi pakottaa!"
Katleena, kirjoituksessasi on se vika, että se perutuu loogiseen ja järkevään ajatteluun. Uskontoon ajatuksensa perustavat ihmiset eivät sovella mielipiteensä muodostamiseen logiikkaa eivätkä järkeä.
Pekka on oikeassa. On täysin mahdotonta yrittää täysin sovittaa kirkkoa nykyaikaiseen rationaaliselta pohjalta toimivaan yhteiskuntaan. Nykyaikainen yhteiskunta pohjautuu tieteisiin, kirkko ikivanhoihin uskomuksiin, joita tieteet eivät tue. Niinpä mielestäni ihmisten pitäisi tyytyä ottamaan kirkko sellaisena kuin se on. Se sitten, millaisena kirkko haluaa itseään ihmisille tarjota, on kiinni kirkosta itsestään.
Ottamatta kantaa itse asiaan, tuntuisi oudolta jos muinaisia arvojärjestelmiä pitäisi muuttaa siksi, että tässä ajassa elävien ihmisten mielestä oppi ei ole oikein. Ymmärtäisin, jos keskustelua käytäisiin teologiasta ja Raamatun arvovallasta perusteellisesti argumentoiden, mutta tällainen: "En ala, eroan kirkosta"-meininki ei oikein vaikuta järkevältä. Menkää sanomaan juutalaisille, että nyt alatte syömään possua pääsiäisenä kun minä sanon niin!
Raamattu sopii huonosti arvojärjestelmän perustaksi, sillä siihen se on aivan liian ristiriitainen. Siksipä raamattuun "perustuva" arvojärjestelmä on muuttunut ajan funktiona jatkuvasti. Miksipä ei tälläkin kerralla.On mielestäni aivan oikein erota sellaisesta yhteisöstä, jonka arvot eivät ole omien arvojen kanssa linjassa.
Täytyy muistaa että kirkko nojaa ja on aina nojannut Raamatun sanaan. Mielestäni kirkon tehtävä on tarjota jotain vastakohtaa tälle ajalle eikä muuttua ihmisten mielipiteiden ja tarpeiden mukana. Kirkon tulisi tarjota muuttumatonta Raamatun Sanaa ja pysyä vankasti sen takana.Ihmisinä meidän kaikkien tulee hyväksyä homot siinä missä muutkin, sehän on selvää. Ei kirkko suinkaan ole suvaitsematon, silläkin on vain omat kivijalkansa. Homojen vihkiminen avioliittoon ei vain onnistu kirkolta, koska se sotii ikäänkuin sen omaa perustuslakia vastaan.Nyt kun kirkko on suurten kysymysten äärellä, tiedossa on varmasti lisää eroamisia. Jos kirkko hyväksyy homolain, arvatkaa vain erotaanko silloin sankoin joukoin kirkosta?
Nyt on varmasti monelle ollut hyvä tilaisuus kohdata todellisuus ja todeta, ettei kirkolla ole mitään todellista tehtävää. Kirkko ja sen markkinoima uskonto edustavat laitostettua taikauskoa, josta on mielestäni syytä kaikkien omilla aivoillaan ajattelevien ihmisten sanoutua irti.
Teemu, homojen suhteen Raamatun sana on sitä, että Paavali väänteli tahallaan kirjeissään uskontoa ja kirkkoa mieleisekseen Jeesuksen kuoltua. Homoutta tosin farisealainen Paavalikaan ei onnistunut tuomitsemaan niissä kuin tasan kerran.Tuomitseminen ei siis ole kauhean vakaalla pohjalla, varsinkaan kun uskon ns. ainoa tärkeä asia on Jeesuksen sanoma, jonka voi tiivistää kultaiseen sääntöön, armoon ja anteeksiantoon.
Kiitos kaikille kommenteista!Muistattehan, että tämä postaus ei koskenut sitä, onko a) Raamattu b) kirkko joko väärässä tai oikeassa. Siihen jokainen voi ottaa kantaa omassa päässään ja sydämessään.Sen sijaan pointti oli toimivassa argumentoinnissa. Miksi ihmeessä en voisi sallia toiselle sitä, mitä minulla jo on?Kumoan jo etukäteen tietyt perustelut:a) Raamattuun ei tässä vaiheessa voi vedota, koska sitä ei muutenkaan noudateta kattavasti. http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=62041b) Omaan tuntemukseen tai tunteeseen ei myöskään voi vedota, koska jokaisen tunteet ovat erilaiset, eikä yhden ihmisen tuntemuksia voi nostaa tärkeämmäksi kuin toisen.Otan siis mielelläni vastaan kommentteja siitä, toimiiko postauksessa mainittu argumentointini vai ei.Anonyymien puheenvuorojen sijaan kannustan käyttämään omaa nimeä, kuten suurin osa on tehnytkin.
Mun puolesta kirkko voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä lystää, mutta lain silmissä homo- ja lesboparien pitäisi olla kaikin puolin tasa-arvoisia heteroparien kanssa.Avioliittoja on solmittu ja solmitaan varmasti jatkossakin, sekä kirkossa että kirkon ulkopuolella.Vaikka kirkko ei homoavioliittoa hyväksyisikään, en näe mitään syytä miksi valtio ei sitä silti voisi hyväksyä.