Käyn paraikaa Kauppakamarin järjestämää Hyväksytty hallituksen jäsen -kurssia (HHJ). Tämän päivän ensimmäinen luennoija oli Kari Lohivesi.
Lohivesi tiivisti tärkeän ilmiön bisneksestä ja investoinneista. Kirjoitin ajatuksen lennosta ylös näin:
Bisneksien elinkaari on lyhentynyt. Silti investointien pohja-ajatuksena on liian usein usko siihen, että toimiala säilyy ja että investoinnin voi kuolettaa kuudessa tai kahdeksassa vuodessa. Nykyään kuitenkin jo pelkkä bisneksen elinkaari on lyhyempi kuin investoinnin takaisinmaksuaika.
Tämä ilmiö näkyy Lohiveden mukaan vaikkapa paperiteollisuudessa: ostetaan ja kunnostetaan paperikoneita, vaikka bisnes ei selvästikään enää kannata Suomessa.
Mieleeni tuli leipuri, joka yrittää sokeroida homehtunutta kahvipullaa. Vaikka leivonnainen kuuluisi jo biojätteisiin, silti valmistaja yrittää fiksata tilannetta lisäinvestoinnilla.
Tänään uutisoitiin, että Kesko perustaa 130 uutta liikettä. Kuulostaa pilaantuneen pullan sokeroinnilta.
Keskon voisikin olla kannattavaa perustaa uusia kauppoja, jos niissä olisi oikeasti jotain uutta. Tuskin kuitenkaan. Yritän varmaankin sanoa, että toimiala ei välttämättä kuole, mutta toimintapa voi viskoa lusikkaa alta aikayksikön. Niillä on iso ero.
Samalla tavalla 3D-tulostuksesta povataan tulevaisuuden alaa. Mahdollisuuksia toki on. Paitsi niillä, joiden toimintatavat tulevat suoraan 50-luvun sotakorvausteollisuudesta. Ketterät ja notkeat bisnesmallit kaahaavat ohi vaikka huonommillakin laitteilla, jos huippukalustoa operoi luolamies
Vähän ohi: mahtaako ketään nyppiä se, että S-ryhmän ”halpuuttamista” toitotetaan joka lehtijutussa samaa sanaa käyttäen? Voisihan sanoa vain, että hintoja alennettiin – käyttämättä ko. firman varmasti budjettia säästämättä kehitettyä kampanjatermiä.
Vähän samanlaista tuohtumusta tunnen myös aina silloin, kun lehdessä on juttua moottoripyöräjengi M.O.R.E:n edesottamuksista. Se tavataan aina ”suomentaa” sulkuihin (”Me olemme rikollisten eliittiä”). Mitä lukija tällä, kummallisesti mainostamiselta vaikuttavalla lyhennetiedolla tekee?
Hahaa, mutta vaikka paperiteollisuus ei kannattaisikaan (paperin kulutus vähenee) niin kartongin kulutus taas kasvaa (esim. nettishoppailu kasvaa, kulutus yleisesti kasvaa, joten pakkauksia tarvitaan enemmän). Ja suomessakin tehdyt investoinnit on vissiin viime aikoina ollut näitä ”modataan kone tekemään kartonkia” uusintoja.
”Kesko julkisti uuden strategiansa keskiviikkona. Sen mukaan yhtiö havittelee kannattavaa kasvua päivittäistavarakaupassa, rauta- ja sisustuskaupassa sekä autokaupassa”.
Mikään näistä kaupan aloista ei ole missään vaarassa siirtyä Kiinaan. Ne ovat päivittäin paistettavaa herkullista pullaa, jolla on valtava menekki.
Ei tuo kauppa siirrykään Kiinaan. Sen sijaan se siirtyy verkkoon.
Ostaminen on siirtynyt pienempiin kauppoihin (Citymarket-kokoluokasta K-Supermarket ja K-Market -kokoluokkiin). Kesko vastaa tähän. Pilaantuneen pullan sokerointia on Citymarkettien uudistaminen, mitä Kesko aikoo myös tehdä. Pilaantuneen pullan sokerointi saattaa onnistuakin, tiedä häntä.
Oliko Lohivedellä jotain esimerkkejä lyhyiden elinkaarien bisneksistä?
Minä veikkaan, että ostaminen siirtyy myös verkkoon, ei pelkästään pieniin kauppoihin.
Mutta ilman muuta se on arvailua, mikä on homepullan sokerointia. Kukaan meistä ei voi tietää tulevaisuutta, ja vain paras arvaaja voittaa.
Lohiveden esimerkkinä oli Rovio, jonka nousu ja pudotus olivat nopeita. Lisäksi hän kertoi Shift Index -tutkimuksesta, jossa on analysoitu 500:aa markkina-arvoltaan suurinta yhdysvaltalaista yritystä. Tulosten mukaan jättiyritysten keskimääräinen elinikä on pudonnut: vielä 1930-luvulla se oli 70 vuotta, mutta 2010-luvulla se on enää 15 vuotta. Aika valtava muutos.