Viikko oli tavallista kiireisempi. Esiintymisiä oli kolmen päivän aikana yhteensä seitsemän.
Kaikki puheenvuorot olivat pituudeltaan korkeintaan tunnin mittaisia, joten en käyttänyt kalvoja. Teen näistä aina miellekartan, jonka mukaan puhun. Kartan jaan sitten Twitteriin esiintymisen jälkeen. Alla on yksi torstaisista:
Tässä eilinen kartta, jonka pohjalta puhuin #sosintra:ssa. Otsikkona ”Some tuli töihin: kuinka viestiä intrassa”. pic.twitter.com/xexZTnaLSG
— Katleena Kortesuo (@katleena) 9. toukokuuta 2014
Ja nyt tulee se bisnessalaisuus:
Valmistelen tunnin puheenvuoroa noin 15 minuuttia.
Se kuulostaa tietenkin idiootilta. Asiakas maksaa usein tonneja, ja minä muka hutaisen koko homman kasaan vartissa?
Kysymys ei olekaan siitä. Kysymys on siitä, että olen kirjoittanut työkseni 17 vuotta ja kouluttanut 14 vuotta. Tänä aikana olen koonnut sellaisia toimintamalleja, että pystyn puhumaan tunnin verran tiukkaa asiaa vartin valmistelulla. Tiedän tarkkaan, mistä on hyötyä ja mistä ei.
Asiakas ei maksa minulle vartista. Hän maksaa minulle 17 vuodesta.
Tämä on hauska juttu. Siis, että saa asiakkaan ymmärtämään sen, että ei osta puhetta vaan kokemusta.
Moni sanoo, että tietoa löytyy nykyään niin helpolla, että silläkin pärjää. Mutta moni ei ymmärrä, että tiedosta pitää vielä jalostaa taitoa, että sitä voi käyttää.
Nyt kun vanhoilla päivillä opiskelen, niin muutama opettaja on todennut, että esseistä näkyy tiedon ja taidon lisäksi myös kokemus.
Eli, ainakin minä uskon että 15 minuutin työssä kiteytyy 17 vuoden kokemus.
Kari…
Kiitos Kari, juuri näinhän se on. Ei se puuhaan käytetty aika, vaan ne tulokset.
Vanhan vitsin mukaan autoilija vei huonokäyntisen autonsa korjaamolle, jossa mekaanikko kuunteli moottoria, napautti lohkoon vasaralla ja antoi 100 € laskun koneen kehrätessä. Omistaja tietysti valitti, ettei yksi kopautus voi niin paljon maksaa. Mekaanikko kertoi lyönnin maksavan vain kympin ja loppuhinnan tulevan oikean lyöntikohdan tietämisestä. Tässä on paljon samaa.
Mieleni tekisi viilata pilkkua ja väittää, että asiakas ei maksa vuosista, vaan osaamisesta ja tiedosta. Mutta sitä varmasti tarkoititkin.
Osuva tarina: juuri näin se menee.
Asiakkaan ei kannata laskea tuntihintaa vaan tuloksia. Jos tulokset ovat hintansa väärti, niin maksajalle pitäisi olla ihan sama, kauanko niiden tekemiseen on mennyt aikaa.
Jos aikoo kertoa jotain teknisiä faktoja, niin vähän enempi joutuu valmistelemaan. Eri asia, jos löpinät on jotain psykohumanistista höpinää.
Hahaa Veera, loistava trolli!
Kysymys ei ole toimialasta, vaan kysymys on kokemuksesta. Pystyn samalla valmistautumisajalla esittelemään esimerkiksi jonkin somefoorumin käyttötekniikkaa tai vaikkapa kielioppisääntöjä (jotka ovat varsin teknisluontoisia).
Toki jos käyttäisin dioja, niiden tekoon menisi enemmän aikaa. Viime viikon puheenvuorot olivat tällaisia ”nainen ja mikki, tunti aikaa, ei dioja” -tyyppisiä settejä. Tällaisia tehdään myös teknisellä alalla.
Teknisestä alasta mulla on jonkinlaista hajua, kun puoliso on sekä tekninen asiantuntija että kouluttaja sähköalalla.
Olen toiminut vuodesta 1956 lähtien oppilaana, opettajana, kouluttajana ja koulutettavana käytännössä yhtä soittoa tähän hetkeen asti. Tällä kokemuksella katson minulla olevan kanttia sanoa, että yhtä seikkaa koulutuksen ja oppimisen onnistumisessa ei voi mitenkään ylikorostaa. Miten hyvin valmistautuneena tulet itse paikalle. Vaikka opettaja/kouluttaja puhuisi enkelten kielellä ja heiitäisi jokaisen repliikin jälkeen kolme kuperkeikkaa, niin tulos on varsin vaatimaton, jos olet tullut paikalle kahta tyhjää kättä heilutellen.
Kouluajoilta jokainen muistaa varmaan, miten erilainen koulutunti oli jo odotuksissa, kun kotiläksyt olivat kunnolla tehtynä. Varsinkin verrattuna siiheh, että ne olivat jääneet tyystiin tekemättä. Jos minä olisin järjestämässä yhteisölle koulutustilaisuutta, niin olisin valmis maksamaan maltaita sille kouluttajalle, joka saisi yhteisön jäsenet tulemaan koulutukseen valmistautuneina täynnä vastausta odottavia kysymyksiä. Kun todellisuudessa suurimmalla osalla on asenne, että ”viihdytä ja opeta meitä siten, että itse ei tarvitse laittaa tikkua ristiin”.
Tiedän hyvin, että tämä on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kun esimerkiksi toimin aikoinani valokuvakouluttajana, niin pääsääntöisesti ennakkotehtävät olivat kurssilaisilta tekemättä. Tai sitten ne oli tehty niin juosten k*sten, että tekijää itseäkin hävetti.
Jos jollakin on päinvastaisia kokemuksia vetämiltään tai osallistumiltaan kursseilta, niin olisi mielenkiintoista kuulla.
Timo, olen aivan samaa mieltä valmistautumisesta: se pitää tehdä pahuksen hyvin.
Onneksi pitkä kokemus auttaa siinä, että hyvän valmistautumisen voi tehdä nopeasti – varsinkin jos osallistujat ovat heterogeenistä porukkaa.
Ilmaisin ehkä itseni hieman epäselvästi. Tarkoitin siis kurssilaisten valmistautumista koulutukseen. Onnistuneimmat koulutukset, joissa olen ollut joko kouluttajana tai koulutettavana, ovat menneet aina saman kaavan mukaan. Jokainen (tai ainakin merkittävä määrä) koulutettava on tehnyt etukäteen jotain koulutuksen eteen. Miettinyt jonkin kysymyksen tai ongelmatilanteen, kertonut jostain asiaan liittyvästä tapauksesta tms. Kouluttaja on tutustunut tähän aineistoon etukäteen ja valmistellut esityksensä sen perusteella.
On selvää, että tämä konsepti ei voi toimia isoissa tai hyvin heterogeenisissä ryhmissä. Se on minusta kuitenkin jonkinlainen ideaali, jota kohti olen itse pyrkinyt. Suurin este sen toteutumiselle lienee osallistujien mukavuudenhalu. Ylhäältä kaadettu oppi on niin paljon helpompi ottaa vastaan kuin nähdä itse vaivaa vuorovaikutteisen oppimistuokion aikaansaamiseksi. Kuvittelisin, en tiedä, että Katleenankin koulutuksen kysyntä vähenisi merkittävästi, jos koulutettavilta vaadittaisiin ihan oikeasti muuta kuin paikalle tuloa. Humen giljotiini kun on kiusallisen tosi. Siitä, miten asioiden pitäisi olla ei voi päätellä, miten ne ovat.
Toisaalta jos koulutukseen tulee ilman rajua ennakkovalmentautumista ja asioiden tutkimista pääsee tutustumaan aiheeseen ilman ennakkoluuloja. Eli täyden astian sijaan tulee tyhjän astian kanssa paikalle ja täyttää sitä opettajan tietämyksestä. Ja sieltä etsii ne kultahiput omaa osaamista lisäämään.
Kari…
Mainos: http://www.karivahtolammi.com/professorin-teehetki/
Samasta on näköjään kirjoitettu muuallakin:
http://digitalistnetwork.com/mika-asiantuntijuudessa-oikein-maksaa/
Itsehän olen sitä mieltä, että alle puolessa nykyisestä työstä tuntiperusteinen veloitus on toimiva.