Suomeen pitää saada AMK-tasoinen tutkinto bloggaamisesta.
Meidän sukupolvemme pääsee todistamaan helkutinmoista työelämän murrosta. Teollisuuden työpaikat vähenevät, kun automaatio ja aasialaiset korvaavat kallispalkkaisen suomalaisen. Tekniikka uudistuu sitä tahtia, että vanhat ammatit happanevat ja uusia syntyy jatkuvasti.
Sen sijaan digi- ja media-alalla voisi olla vielä puuhaa tarjolla. Niinpä koulutustarjonnan pitää vastata sitä tarvetta, joka yhteiskunnalla on tulevaisuudessa.
Väitän, että monella nuorella – ja miksei aikuisellakin – olisi kiinnostusta opiskella blogin pitämistä. Alan suosio on kasvanut, ja Suomessa putkahtelee uusia blogeja esiin kymmeniä joka päivä. Moni kaipaa taatusti apua bloggaamiseensa ja haaveilee harrastuksen muuttumisesta elannoksi.
Kokosin Google Driveen ajatuksia siitä, mitä olisi AMK-tasoinen bloggaajan tutkinto. Kaipaan sinne lisäsisältöjä ja opintopisteitä, sillä varsinkaan jälkimmäisestä minulla ei ollut mitään hajua. Tiedosto on raakile, mutta EOT:n lukijoiden avulla siitä voisi tulla kunnollinen. Toivon, että jokin ammattikorkeakoulu tarttuu siihen ja vie asiaa eteenpäin Opetushallitukselle.
Suomessakin on jo kymmenittäin ihmisiä, jotka tienaavat elantonsa kokonaan tai osittain bloggaamisella. Joidenkin taustalla on viestinnän tutkinto, jotkut ovat opiskelleet media-alaa, ja ilmeisesti suuri osa on tullut bloggaajaksi itse kouluttautumalla ja harrastuksen innostamana.
Mikään nykyinen koulutus ei kuitenkaan tarjoa sitä poikkitieteellistä otetta, jota ammattibloggaaja tarvitsee. Blogin aihepiirin ja substanssin lisäksihän pitää tuntea viestinnän lainalaisuuksia, tekijänoikeusjuridiikkaa, bloggaamisen tekniikkaa, markkinointia, journalistiikkaa, sisällöntuotantoa, kuluttajansuojalakia ja jopa budjetointia.
Niin kauan kuin meiltä puuttuu alan koulutus, hommassa voi sattua ylilyöntejä. Esimerkiksi Pupulandian ammattibloggaaja Jenni Rotonen ei tiennyt, että toisten valokuvia ei saa käyttää luvatta. Hän onneksi muutti käytäntöään ja pahoitteli tyylikkäästi.
Bloggaajaksi voi tietenkin tulla itseoppien, eikä alan tutkinto voi olla pakollinen. On silti paljon ihmisiä, jotka mieluummin hankkivat koulutuksen kuin oppivat jokaisen asian oman kantapään kautta ja päätä seinään iskien.
Ammattikorkeakoulut kilpailevat opiskelijoista. Nyt olisi tarjolla paalupaikka siihen kilpailuun.
Mikä olisi blogaamisen ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen tutkintonimike?
Bloginomi?
Ossi, itse ajattelin tylsästi vain ”medianomi, suuntautumisvaihtoehtona blogit ja some”.
Tutkinnon perustaminen on aivan liikaa, jo 30 op perusopintokokonaisuuskin on ylilyönti. Ihmiset kuvittelevat että teoreettinen oppiminen sinänsä jotenkin valmistaa oikeaan tekemiseen, vaikka ne ovat vain sivuasioita jotka jokainen oppii siinä sivussa samalla kun bloggaa tms. Tuskin ammattibloggaajille on kaupallistakaan menekkiä jos pohjalla on vain jokin koulutus.
Kuvittele, jos wikipediasta järjestettäisiin koulutusta: pitäisi opiskella artikkelien muotoilut, sitten erilaisia tapoja kehittää wikipediaa, kuvien lisäämistä, luokittelua, lähteistämistä… Luulen, ettei siellä olisi kovinkaan paljon artikkeleita. Sen sijaan nyt wikipediaura on helppo aloittaa ensin vaikka korjaamalla kirjoitusvirheen tai lisäämällä pari lausetta, sitten muutaman viikon päästä huomaa puuttuvan linkin ja käy katsomassa miten se lisätään ja niin edelleen. Siksi siellä onkin niin paljon artikkeleita kuin uusien kirjoittajien aloittaminen on tehty niin helpoksi.
Ei blogia aloittaessa tarvitse olla täydellinen eikä ylipäätään osata mitään muuta kuin kirjoittaa jollain kielellä. Blogi hioutuu vähitellen, ja ellei asioita osaa itse oppia, ei mikään koulu niitä pysty päähän takomaan.
Elina, nyt käytät argumenttia, jonka voisi soveltaa aivan mihin tahansa koulutukseen: kukaan ei ole valmis suoraan koulun penkiltä, vaan kaikki tarvitsevat työkokemusta. Tämän suhteen olet aivan oikeassa.
Kokemus on tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä, että koulutus olisi turhaa.
Ymmärrän toki näkökantasi. Tässä vaiheessa kun bloggaaminen on suurimmalle osalle vain harrastus, tuntuu hassulta, että joku opiskelisi sitä ja jopa tekisi työkseen. Maailma kuitenkin muuttuu ja kanavavalikoima laajenee. Koulutuksen on kasvettava mukana.
Ei koulutus minunkaan mielestäni turhaa ole, mutta minusta on hieman harkitsematonta lähteä kehittämään juuri mitään asiaa koulutusvetoisesti, kun se konkreettinen tekeminen on lähes kaikessa tärkeämpää kuin teoria.
Jos siis väen vängällä halutaan kehittää bloggaamisen teoriapuolta, siitä pitäisi vähintänä puolet olla raakaa bloggaamista ja lisämausteeksi voisi valikoida esille nostamistasi mitä katsoo tarpeelliseksi. Todennäköisesti ideaasi sisältyikin se että blogataan ihan oikeasti eikä tehdä vain mekaanisia harjoituksia alaryhmittäin, mutta minusta pitäisi silti painottaa enemmän sitä että bloggaaminen on ensisijaista ja opinnot enemmänkin pätevyyden täydentämistä kuin pätevyyden hankkimista.
Entä jos bloggaajaksi voisikin tulla oppisopimuksella? Tutkintoon sisältyisi teoriaopintojaksoja ja muun ajan opiskelija työskentelisi vaikka jossakin yrityksessä harjoittelijabloggaajana tai ammattibloggaajan assistenttina?
Kuulostaa aivan mahdolliselta vaihtoehdolta. Oppisopimuskoulutukseen sisältyy aina sekä teoriaopintoja että työssäoppimista.
Ruotsissa (jossa kaikki on aina paremmin) on näitä asioita sivuttu jo hurumycketpaljon aikaisemmin. Koska ruotsalaisissa yliopistoissa opinnot on kasattu järkeviin kokonaispompseihin, niitä voi suorittaa tarpeen mukaan – eikä tarvitse välttämättä ilmoittautua suorittamaan kokonaista tutkintoa.
Niinpä vuonna opiskelin etänä 2011 webbredaktör-kurssipaketin (30 opintopistettä) erääseen ruotsalaiseen yliopistoon. Oli hyödyllistä. Kyse ei siis ollut ns. bloggaajakursseista, vaan kurssimme käsittelivät sisällöntuotantoa, verkkostrategiaa, verkkokirjoittamista, intraa, somea, tekijänoikeuksia, konehuonetta eli koodaamista, graafista suunnittelua ja projektinhallintaa. Markkinointiakin sivuttiin – somenäkökulmasta käsin tietenkin.
30 opintopistettä ei ollut lainkaan liikaa.
Tämmöistä laajempaa opintokokonaisuutta en ole vielä Suomessa nähnyt olevan tarjolla, vaikka toki bloggaamisen työtavat ovat monessa koulussa käytössä. Olisi siis selvä iskun paikka jollekin korkeakoululle 😉 Myös alan työpaikkailmoituksia on jo pitkään näkynyt Ruotsissa – Suomeenhan semmoiset ovat tulleet vasta oikeastaan viimeisen vuoden, max parin aikana.
Hyvin puhuttu.
Sisältöesimerkeistäsi tuli mieleen, että itse asiassa jokainen tutkintonimi on tietyllä tapaa yleistys, joka johtaa harhaan. Esimerkiksi lääkäri ei lue pelkkää lääketiedettä, vaan myös kemiaa, hoitotieteen etiikkaa ja vuorovaikutusta. Vastaavasti metsuri ei opiskele pelkkää puualaa, vaan myös yrittäjyyttä, kieliä ja luontomatkailua.
Ei siis bloggaamisen AMK-tutkinnossakaan kaikki olisi tiukasti blogeihin liittyvää, vaan opintoihin kuuluisivat myös viestinnän perusopinnot ja mediatekniikan perusteet, jotka muodostavat pohjan bloggaamisen opinnoille.
Samaa mieltä Elinan kanssa. Itse koen blogien erilaisuuden ja säröisyyden rikkautena ja monimuotoisuutena, jota on turha hioa kaupallisten oppien tai edes tekstioppien mukaiseksi virheettömäksi tuotokseksi. Eivät kaikki tahdo ansaita blogeilla rahaa tai edes sijoituksia tilastoissa. Bloggaamiseen on monia syitä.
Voi olla, että amk-tutkinto oli kieli poskessa esitetty ajatus. Hieman kauhulla ajattelen kuitenkin yhteiskuntaa, jossa ihmisiä opastetaan oppimaan kaikista asioista kaavoja, joilla pyritään menestykseen.
Iines, nyt sekoitat kaksi eri asiaa:
1) Harrastusbloggaamiseen ei kukaan ole puuttumassa. Saavathan ihmiset yhtä lailla neuloa sukkia ilman artesaanintutkintoa ja kokata kaalilaatikkoa ilman restonomin tutkintoa. Ihminen saa harrastaa mitä haluaa – kunhan ei riko lakia.
2) Sen sijaan bloggaamisen AMK-tutkinto palvelisi kahta ryhmää:
a) Niitä ihmisiä, jotka haaveilevat ammattibloggaajan urasta ja haluavat siihen tukea ja teoriapohjaa.
b) Tulevaisuuden työelämää, joka tarvitsee erilaisia somenautteja yritysbloggaajiksi, yhteisömanagereiksi ja somekoordinaattoreiksi.
Katleena,
en sekoittanut toisiinsa harrastusbloggaamista ja ammattibloggaamista. En vaan usko ammattibloggaamiseen työnä, johon kannattaa panostaa opistotasoisella koulutuksella.
Bloggaaminen on yksinkertaisesti liian kapea koulutusala. Olen itse entinen kouluttaja ja opettaja, alana viestintä ja äidinkieli, sekä ammattikorkeakoulussa että perinteisessä opistossa. Tradenomikoulutuksessa ja opiston puolella koulutuksen pakollisiin opintoihin kuuluvat jo viestinnän perusopinnot sekä valinnaisiin kursseihin erilaisia puhe- ja kirjoittamisilmaisun eritasoisia kursseja. Myös oikeusopin perusteet kuuluvat opintoihin, ja tekijänoikeusseikat näinä päivinä lienbevät itsestäänselvyys. On siis jo oppia, mistä oppia bloggaamista, etenkin kun suomen kielen opinnoissa on kursseja vaikuttamaan pyrkivästä kirjoittamisesta, luettavuusseikoista sekä kielen tehokkuudesta ja sävystä asiakaslähtöisesti.
Lisäksi yhdyn siihen kommentoijaan, että viestintää kaikkineen on tarjolla liiaksi, nuoret eivät työllisty tarpeeksi hyvin tällä kivalla ja halutulla koulutusalalla. Medianomeja istuu jo nyt kaupan kassalla, samoin tradenomeja.
En pidä muutenkaan hyvänä tutkintoa, jossa on vähän sitä ja vähän tätä aina oikeusoppia myöten. Nuo alat kuuluvat oikeustieteilijöiden reviiriin, maalllikko on harvoin täysinoppinut tällä alalla, ja aivan liikaa on kuultu opiskelijoiden negatiivista ja rajuakin kritiikkiä epäpätevistä jokapaikanopettajista, jotka opettavat pätevyysalueensa ulkopuolelta. On myös eettisesti väärin antaa opiskelijoille kuva, että sillisalaattiopinnoilla ihmisen oppisi hallitsemaan alaansa kunnolla.
Iines, kiitos tarkennuksistasi!
Meillä on selvästikin näkökulmaero: itse en näe bloggaamista kapeana koulutusalana, vaan pikemminkin laveana koulutusalana.
En siis olisi lisäämässä viestinnän opiskelupaikkoja, vaan olisin sen sisältä eriyttämässä tutkintoa, joka keskittyisi paremmin someen ja erityisesti bloggaamiseen. Voi hyvin olla, että kaipaamani kattava koulutusohjelma on jo tarjolla jossain.
Kerroit, että et usko ammattibloggaamisen työnä. Tämä varmasti onkin uskomuskysymys. Itse taas uskon, että bloggaaminen on nouseva ala, ja että bloggaajan nimikkeen alla tulee vielä toimimaan kohtuullisen iso ammattikunta. Tietenkään kyse ei ole mistään hoitoalan kaltaisesta megaisosta bisneksestä, mutta sen verran tekijöille tulee olemaan tarvetta, että koulutus kannattaa.
Toki nämä meidän mielipiteemme ovat pelkkiä uskomuksia. Tulevaisuudesta ei ole tarjolla faktaa, vaan vain näkemyksiä.
Katleena,
minulla on pontimena nuorten työllistyminen, ja tästä näkökulmasta kokonainen bloggaamiseen keskittyvä tutkinto tuntuu utopistiselta. Sekin vaikuttaa kästiyksiini, että pelkään lyhyt- ja peukkuviestinnän syövän kunnollisen kertovan blogiviestinnän. Tarkoitan tällä sitä, että blogosfääriin jäävät kohta vain mainos- ja markkinamiehet kotisivublogeineen. Nythän muotiblogit eli kaikkein suosituimmat blogit ovat jo myyneet pirulle koko kätensä. Tämmöisen kaiken näen mieluummin dystopiana.
Meillä on varmaankin juuri näkökulmaero tähän asiaan, joka tuntuu kyllä molemmille tärkeältä. Arvostan minäkin hyviä media- ja sometaitoja, mutta ajattelen niin, että ne saa kyllä jo ajan tasalla olevasta ja käsittääkseni kaiken aikaa uudistuvasta nykykoulutuksesta. Enemmän peräisin kriittistä luku- ja arviointitaitoa someenkin. Kun siihen ohjataan, kasvaa ohjatuille myös paremman ja vastuullisemman somen tekemisen taito.
Bloggaamisen ja esiintymis opintokokonaisuus pitäisi kuulua pakollisen osana ainakin kaikkeen tekniseen koulutukseen. Eli niin amkkitasolla kuin myös korkeakoulutasolla. Siihen riittäisi kyllä joku sivuainekokonaisuuden kokoinen paketti eli 25- 30 opintopinnaa.
Eli hiukan pitäisi sivuta viestintää, kirjoittamista, juridisia oikeuksia, suullista esiintymistä jne.
Itse pitäisi tuota yhtä tärkeänä kuin pakollisten matikoiden ja fyysiikoiden suorittamista. Eli meidän insinöörien kirjoitustaito, esiintymiskyky ja medianlukutaito on sen verran onnettomalla tasolla, että pakosti sitä pitäisi hiukan parantaa.
Kari…
Kari, osuvasti tiivistetty. 🙂 Maailma muuttuu sitä tahtia, että sometaidot ovat jo osa perustaitoja, aivan kuten matematiikka ja kielitaito.
En usko, että bloggaajille tarvitaan omaa tutkintoa, mutta olen samaa mieltä, että kaikkien, jotka tuottavat jotain julkisuuteen, olisi hyvä saada opetusta mm. tekijänoikeuksista. Olen koulutukseltani medianomi, joten tiedän asioista ainakin jotain. On ollut outoa huomata, miten omat tuotokseni ovat lähteneet omille teilleen, kun olen päästänyt ne muiden saataville. Onneksi osaan tarvittaessa puuttua väärinkäytöksiin.
Paras tapaus oli, kun opinnäytetyöni osana tekemäni äänimaailma löytyi myöhemmin entisen oppilaitokseni nettisivulta. Kysyin heiltä, eikö sen julkaisuun tarvittaisi minun lupani. Viestinnän koulutusohjelman johtajan mukaan heillä oli siihen levitysoikeus, koska tein sen koulun laitteilla. No, lähetin sitten meilin rehtorille ja liitin mukaan lainauksen opinnäytetyöohjeesta, jossa sanottiin selkeästi, että opiskelijalla on täydet tekijänoikeudet työhönsä. Lisäksi olin saanut Opetusministeriöstä lausunnon, ettei koululla ole mitään tekijänoikeutta työhöni ja ilmoitin myös siitä rehtorille. Ei mennyt kauan, kun sain viestin, että koulutusohjelman johtaja oli luvannut poistaa työni nettisivulta.
Eli koulutuksesta on hyötyä, sillä koskaan ei tiedä, kuka rikkoo tekijänoikeuksiasi. Se saa myös varomaan, ettei loukkaa toisten oikeuksia.
Kiitokset, hyvä yhteenveto!
Tästä tuli mieleeni kerrassaan herkullinen keskusteluketju, joka minun on pakko linkittää tähän. Porvoossa on opisto, joka pätevöittää kirjoittamaan Suomen ehkä kuuluisimmalle keskustelupalstalle 😉
http://www.vauva.fi/keskustelu/3835481/ketju/porvoon_av_opiston_kayneille_kysymyksia
Muhahhaa, tää oli hyvä!
Tässä olisi eniten ainesta erikoistumisopinnoiksi, ja laajuutena semmoinen 30-60 opintopistettä, eli 0,5-1 vuoden opinnot. Tällä vältetään myös ammattinimikkeen miettiminen (joka todennäköisesti olisi joko tradenomi tai medianomi).
Ne, mitkä siihen olisivat sopivat pääsyvaatimukset ovatkin sitten aivan toinen kysymys. Pitääkö olla viestintään liittyvä tutkinto pohjalla? Pitääkö työskennellä viestinnän alalla? Vai riittääkö se, että sattuu pitämään blogia omaksi ilokseen, ja haluaa saada siitä laadukkaamman?
Janne, hyviä pohdintoja.
Olen samaa mieltä sen suhteen, että tutkintonimike olisi vaikkapa ”medianomi, painotuksena some ja blogit”. Perusasiathan eivät muutu mihinkään: varmasti ainakin ensimmäinen vuosi olisi samantyyppisiä opintoja kuin muillakin medianomeilla.
Minulla ei ole aavistustakaan pääsyvaatimuksista, koska en tunne AMK-maailmaa. Kai tutkinnossa olisi vastaava pääsykoe kuin muillakin AMK-aloilla.
Itse olisin samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa, jotka pitävät kokonaista koulutusohjelmaa liioitteluna. Viestinnän koulutusta on Suomessa kokonaisuudessaan aivan liikaa, ja sitä pitäisi pikemminkin karsia, koska läheskään kaikki eivät voi alalle työllistyä. Sen sijaan blogeista ja muistakin sähköisen ja sosiaalisen median viestintämuodoista pitäisi saada viestintäkoulutukseen omat osionsa. Koulutusta voitaisiin tarjota sitten maksullisena myös avoimessa amk:ssa tai yliopistossa esimerkiksi niille bloggaajille, jotka kaipaavat hyvin alkaneelle blogiuralleen ammatillista tukea.
Minna, kiitos kommentistasi!
En olekaan sanonut, että bloggaamisen tutkinto tulisi nykyisten viestinnän tutkintojen *lisäksi*. Sen sijaan nykyisistä viestinnän tutkinnoista pitäisi eriyttää oma koulutusohjelmansa somea ja bloggaamista varten. Jos suuri ja mahtava visioni toteutuisi, opiskelupaikat eivät lisääntyisi, vaan ne jaettaisiin toisin.
Mietin kyllä aluksi, että oliko tässä kirjoittajalla kieli poskessa vai ei… Karrikoidusti voisi sanoa, että yhtä hyvin voisi vaatia internetin käyttöä säännellyksi ja sinne kirjoittamista sallituksi vain viralliset testit läpäisseille…
Koska some ja sitä kautta sisällön tuottaminen verkkoon koskettaa tänä päivänä suurta osaa kansasta (myös aktiivisen sisällön tuottamisen osalta), ennemminkin nuo perusteet tekijänoikeuksista, somesta ja yleensä Internetissä toimimisesta melkeinpä pitäisi saada johonkin modernisoituun kansalaistaidon oppimäärään ihan peruskoulussa. Näin ehkä vältettäisiin pahimmat mokat henkilökohtaisessa nettielämässäkin. Kuten moni on jo ehdottanut, bloggauksen sinänsä voisi varmaan ottaa osaksi jotain samansuuntaista viestinnän koulutusta. Jos siitä erillinen kurssi pitää olla, minusta se sopisi paremmin kansalaisopistoon kuin ammattikorkeaan (toki silloin puhuttaisiin suppeammasta kokonaisuudesta kuin mitä tässä ilmeisesti hahmoteltiin).
Sen minä kyllä haluaisin tietää, missä laajuudessa bloggaamisella ylipäätään on mahdollista kuvitella ihmisten elättävän itseään, ylipäätään Suomessa ja maailmanlaajuisesti? Tässä jotenkin tulee mieleen 2000-vaihteen uusmediabuumi jossa ajateltiin, että tuottamalla nettiin vimmatusti jotain mitä kutsutaan sisällöksi alkaisi rahaa mystisesti virrata kassaan.
Mitä tulee tuohon maailman mittakaavaan, epäilen että on vaikeaa kyetä tuottamaan Suomessa sisältöä, joka on kiinnostavaa ja merkityksellistä vaikkapa Kiinassa tai Intiassa (ajatellen ulkoistamisen suunnan kääntämistä takaisin Eurooppaan). Olishan toki hienoa jos se onnistuisi…
Sen verran haluan tarkentaa tuota bloggaamisella elämiseen, että tarkoitan bloggaamista yritysviestinnän ytimen ulkopuolella, siis sponsoroituja ”vapaita” blogeja.
Esa, uskon että nimenomaan yritykset tarvitsevat tulevaisuudessa yritysbloggaajia, yhteisömanagereita ja somekoordinaattoreita. Näitä kysytään jatkuvasti yritysten viestintäosastoille töihin.
Sitä paitsi myös itsenäisellä bloggaamisella voi elää Suomessa. Näppituntumalla heitän, että bloggaaminen on Suomessa jo muutaman kymmenen ihmisen täyspäiväinen ammatti.
Esa kiltti, ethän kutsu minua ”kirjoittajaksi”. Voit hyvin sinutella tai kutsua minua etunimeltä. Jos käytät kolmatta persoonaa, se on kun et puhuisi minulle ollenkaan.
Alkukappaleesi oli turha kärjistys, joka olisi ehkä jäänyt tekemättä, jos olisit lukenut koko keskustelun. Kukaan ei ole vaatinut bloggaamista luvanvaraiseksi. Harrastusbloggaajat voivat yhä kirjoittaa ilman bloggaajan tutkintoa, niin kuin me kaikki saamme lenkkeillä ilman liikuntatieteiden tutkintoa. Harrastus on harrastus.
Ja ammattiinkin voi pätevöityä a) koulutuksella b) tekemällä. Voit ryhtyä parturiksi tai bloggaajaksi itse opettelemalla, mutta väittäisin, että koulutuksesta on hyötyä.
Edellisessä kommentissani jo totesin, että bloggaamisella voi elättää itsensä Suomessa. Tästä on jo reilusti esimerkkejä. Jos kieli on englanti, mahdollisuudet vain kasvavat.
Toki on selvää, että bloggaajia ei kannata kouluttaa satapäin vuodessa, mutta kyllä heille on enemmän kysyntää kuin esimerkiksi kultasepille.
Jos bloggaajien koulutus on turhaa pienen tarpeen vuoksi, pitäisikö mielestäsi kaikki ne koulutusalat lopettaa, joissa avautuu opiskelupaikkoja alle 200 vuodessa?
Katleena,
Pahoittelut persoonattomasta viittauksesta. Ja siitä, että tulen tähän skenen ulkopuolelta sohimaan tekemättä kotiläksyjäni.
Luin kyllä edeltävät kommentit läpi, tein sen osin jo eilen illalla, mutta koska päivä loppui kesken jätin sivun auki jotta jatkan aamulla kommentoimalla. Siinä kohtaa tein klassisen virheen, eli en sitten virkistänyt sivua aamulla vaan näin kommenttisi vasta postauksen jälkeen… Toisin toimien olisin varmasti miettinyt asiaani uudestaan, mutta en ole ainut joka sai ilmeisesti vähän vääränlaisen kuvan ajatuksestasi.
Alun kärjistys oli tehty osin kieli poskessa (juurikin niiden ristiriitaisten kirjoituksestasi heränneiden ajatusten takia), enkä missään nimessä toivoisi niin totalitaarista yhteiskuntaa että itsensä ilmaiseminen olisi luvanvaraista. Eihän minullakaan ole mitään koulutusta moiseen, ja jätän mielelläni ammattimaisen viestinnän niille joilla on siihen kyvyä sekä halua.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että ryhtyäkseen ammattimaiseen bloggaamiseen on hyvä olla juurikin nuo tiedot ja taidot jotka olet listannut. Perimmäinen ajatukseni oli ja on edelleen kuitenkin se, että ainakin joillain aloilla kovin muodikas osaamisen yksityiskohtainenkin sertifiointi ei minusta ole järin hyvä ratkaisu. Kouluista ja kursseilta valmistuu paperit kädessä kaikentasoista väkeä, ja lopulta olennaista ei kuitenkaan ole ne paperit vaan se osaaminen, jota todellakin voi saada monella tavalla. Tässä en siis puhu erityisesti viestintäalasta, vaan yhtälailla omastakin alastani joka on yhtälailla täynnä itseoppineita kuin täsmäkoulutettujakin. Kyse ei ole niinkään siitä, miten moni voi itsensä elättää jollain koulutuksella, vaan siitä miten hienojakoisiksi koulutusohjelmia kannattaa rakentaa. Maailmahan kuitenkin muuttuu koko ajan ja virtuaalinen maailma erityisen nopsaan. Ehkä viittaus kansalaisopistoon tuntuu sinusta tylyltä, mutta sielläkin voi oppia monia varsin hyödyllisiä asioita, ja tässä tapauksessa ajattelin ehkä enemmän sitä epäammattimaisten bloggaajien joukkoa josta tähänkin asti ne ammattilaiset ovat tulleet. Tässä oikeastaan lieneekin syy näkemystemme eroon – koen internetviestinnän niin tuoreeksi ja vakiintumattomaksi osa-alueeksi että vakiomuotoisen koulutuksen tarjoaminen juuri siihen kuulostaa hämmentävältä.
Esa, lämmin kiitos tarkennuksistasi!
On aivan totta, että sähköinen viestintä on vielä varsin vakiintumaton alue. Toisaalta tämän voisi huomioida koulutussisällöissä – huomioidaanhan myös lääkärin koulutuksessa lääketieteen jatkuva kehitys.
Luotan muuten vakaasti Suomen koulutusmaailman hitaaseen kääntymiseen. Nyt kun asiaa aletaan suunnitella, ensimmäiset medianomi-bloggaajat valmistuvat vuonna 2023. Ja ehkä silloin meillä on jo tarkempaa tietoa sähköisestä maailmasta. 😀
Katleena, sinulla on oikeus jättää kommentteja makusi mukaisesti. Eikö olisi kuitenkin rehellistä ja kaikin puolin jopa terpeellista julkaista vastineet, jotka keskusteluun tulevat?
Jätät kytemään epäluulon manipuloinnista, jolla kommentteja käsittelet, kun et hyväksy paneutuvasti ja vakavasti hyvässä hengessä kirjoitettua vastinetta omaan kommenttiisi.
Uusiksi, parin virheen vuoksi:
Katleena, sinulla on oikeus jättää julkaisematta kommentteja makusi mukaisesti. Eikö olisi kuitenkin rehellistä ja kaikin puolin jopa tarpeellista julkaista vastineet, jotka keskusteluun tulevat?
Jätät kytemään epäluulon manipuloinnista, jolla kommentteja käsittelet, kun et hyväksy paneutuvasti ja vakavasti hyvässä hengessä kirjoitettua vastinetta omaan kommenttiisi.
Iines, kiitos palautteestasi. Olet lukenut niin kauan blogiani, että tiedät hyvin minun kannattavan avointa vaikuttamista. Toivotan vastakkaiset mielipiteet tervetulleeksi.
Nyt en siis tiedä, mistä puhut. Julkaisen kaikki kommentit (paitsi mainokset, laittomuudet ja alatyylisyydet). Onko jotain jäänyt pois? Roskapostisuodattimessani ei näy mitään. Olen viimeisimmän puolen vuoden sisällä poistanut vain yhden kommentin, joka oli mainostava eikä se edes ollut tässä keskustelussa.
Olen pahoillani, jos jokin kommentti on jäänyt ilmestymättä. Pystytkö lähettämään sen uudelleen?
Haa, nyt kadonnut kommenttisi löytyi! Roskapostisuodatin oli imaissut sen, enkä huomannut sitä kaikkien oikeiden roskien seasta.
(Ethän ensi kerralla syytä minua pimittämisestä, vaan pyydä minua mieluummin tsekkaamaan roskapostikansioni?)
Koulutusta kyllä tarvitaan, mutta tutkintoa ei. Tutkinnon ongelma on tässä se, että se ei kerro lopulta siitä osaamisesta ja pätevyydestä yhtään mitään, vaikka sen oletetaan kertovan juuri siitä.
Tämäntapaisella koulutuksella ihmisestä kenties tulee 20% parempi bloggaaja, mutta jos lähtötaso on nolla, niin se on silti huono. Jos siitä saa sitten tutkintotodistuksen, niin onhan se paperilla pätevämpi kuin kaikki ne muut osaavammat 80% ilman tutkintoa…
Toisaalta sama ilmiö on joka alalla: kokemuksella voi korvata tutkinnon. Kysymys on vain siitä, mitä työnantaja painottaa.
Olipa koulutus ja kokemus mikä tahansa, jotkut ovat päteviä ja toiset eivät. Yksi valmistuu koulunpenkiltä huipputyyppinä, siinä missä toinen ei osaa edes alkeita. Joku oppii yhden vuoden kokemuksen aikana enemmän kuin toinen kymmenen vuoden pestinkään jälkeen. En siis missään nimessä yleistäisi, että ”koulutus on turhaa” ja ”vain kokemus painaa”.
Itse valitsisin vuonna 2020 töihin sellaisen tyypin, jolla on *sekä* koulutus *että* kokemusta. Näillä ihmisillähän on eniten kysyntää työmarkkinoilla, olipa ala mikä tahansa.
Yksi opintopiste = 27 tuntia työtä, yksi amk-tutkinto = 210, 240 tai 270 opintopistettä, eli 3,5, – 4,5 vuotta. Tämä ihan vaan tiedoksi. Yleinen kurssin koko ainakin yliopiston puolella on esimerkiksi 4-5 op:tä. Tämä on ihan hyvä pitää mielessä kurssien nimienkin suunnittelussa. Tarvitseeko esimerkiksi hakukoneoptimointi yli 100 tunnin kokonaisuutta, vai voisiko sen leipoa sisään johonkin toiseen kurssiin?
Näen itse tämän ehdotetun tutkinnon suurimpana ongelmana sen, että se on sidottu liiaksi nimenomaan blogin pitämiseen, tai ainakin kaikki tähän julkaistu matsku kirjoituksen nimeä ja tuota Google Docsia myöten tukevat tällaista ajatusta. Internetin aikakaudella kaikki muuttuu nopeasti, ja siksi onkin mielestäni tyhmää rakentaa tutkinto vain yhden mahdollisen median ympärille. On totta, että tällä hetkellä joukko ihmisiä Suomessa elättää itsensä blogia kirjoittamalla. Toisaalta noin 10 vuotta sitten joku saattoi elättää itsensä pelkästään MySpacen avulla. Tulevaisuudessakin varmasti eri alojen asiantuntijat jakavat kirjoituksiaan myös verkossa. En ole kuitenkaan ihan yhtä varma, että leipää jää kovinkaan paljoa jaettavaksi erilaisille life style -henkisille kirjoittajille, jotka eivät periaatteessa vaadi kovinkaan syvällistä asiantuntemusta mistään. Jos joku siis haluaa tulevaisuudessa tienata rahaa blogin pitämiselle, neuvoisin vahvasti hankkimaan asiantuntijuutta jostakin alasta (vaikka sen koulutuksen kautta) ja tutkimaan blogia mediana korkeintaan sivuaineena.
Tästä syystä ehdottaisin, että mahdollista tutkintoa suunniteltaessa kasvatettaisiin hieman abstraktion tasoa. Sen sijaan, että opiskellaan blogialustoja, kannattaisi opiskella html:ää ja css:ää. Blogosfäärin sijaan kannattaisi opiskella ehkäpä ihan yleisesti verkon rakenteita. Siksipä muuttaisinkin koulutuksen nimen esimerkiksi Digitaalisen median sisällöntuotannon AMK-tutkinnoksi.
Tämän lisäksi on pakko sanoa, että suhtaudun hieman skeptisesti siihen, kuinka hyvin tämä koulutus vastaisi esimerkiksi täällä mainittuihin ammattinimikkeisiin. Oman yritykseni (jollaista ei siis ole 🙂 firmabloggaajaksi palkkaisin mieluummin vaikka kirjoitustaitoisen diplomi-insinöörin. Yhteisömanagerikseni valitsisin taas esimerkiksi markkinoinnin tai sosiologian osaajan. Somekoordinaattoriksi löytyisi varmasti joku viestinnän yleisemmän tason ammattilainen. Niinpä minulle jääkin hieman epäselväksi minkälaisiin tehtäviin tämä koulutus oikeasti valmistaisi.
Pietu, hyvää pohdintaa!
Tuo Google Driven pohja on tosiaan vain pohja, josta puuttuvat kaikki koulutussisältöjen laajuudet ja painoarvot. Niihin tarvitaan vielä paaaaljon täsmennyksiä.
Tutkinnon nimi saa minun puolestani olla jotain muutakin kuin bloggaamisen AMK-tutkinto. Valitsin nimen siksi, että blogi on tällä hetkellä rikkain someviestinnän kanava, joten se sopii lippulaivaksi. Nimeähän voi päivittää vuosien mittaan, niin kuin muissakin tutkinnoissa.
Käy ihmeessä lisäämässä Google Driveen nuo ehdottamasi html- ja css-kielet. Lisää myös oppisisältöjen laajuuksia, koska sulla on niihin ajantasainen tuntuma.
Hiukan aiheen vierestä. Olin tänään käymässä eräässä yrityksessä, joka on aikas insinöörivetoinen ja siellä tuli sivulauseessailmi, että some on aika haastava alue. Eli he sanoivat, että jo pelkän strategian luominen someen siirtymiseen on haastavaa.
Eli kun ajattelee bloggaamista ammattimaisesti, niin se sisältää myös paljon muutakin kuin pelkkää omissa nimissä kirjoitettua blogia. Eli se saattaa olla bloggaamista myös yrityksen nimissä tai palkoillisena joka bloggaa yrityksille. Ja tällöin blogataan aika erilailla kuin kevyissä hupi- tai haarasteblogeissa. Eli siellä tulee vastaan juridiikkaa, tekijänoikeuksia sekä myöskin pitää osata kirjoittaa yrityskuvan mukaisesti. Hanskata kommenttien käsittely jne.
Eli bloggaaminen ja some ei ole ihan niin yksinkertaista kuin voisi ajatella. Aika monikin tulee tulevaisuudessa bloggaamaan ja keskustelemaan jopa yrityskuvioissa. Ja siksi kunnon perustaidot ainakin tekijänoikeuksista, tehokkaasta tiedottamisesta jne. olisi hyvä saada helposti saatavaksi koulutukseksi.
Kuhan sanoin, Kari..
On varsin totta, että työelämässä bloggaaminen tai sosiaalinen media yleensä on suorastaan eri maailmaa kuin some yksityisihmisten kesken. Oman työnantajani intrassa on nyt vuoden verran ollut mahdollisuus bloggaamiseen ja asioiden kommentoimiseen yms. yhteisölliseen toimintaan, ja selvästi näiden mahdollisuuksien käyttö hakee muotoaan, mahdollisesti pitkäänkin. Ja tässä kyse on tosiaan vain yrityksen sisäisestä käytöstä.
Tästä huolimatta en haluaisi uskoa, että yritysviestinnän ammattilaiselle olisi jotenkin suuri askel siirtyä someen, kyllähän viestintään pitäisi kuulua ihan oletuksena kaksisuuntaisuus, eikö? Täytyyhän jonkun vastata lehtien yleisöosastoon kirjoitettuun kritiikkinkin. Samoin alan ammattilaisten luulisi ymmärtävän tekijänoikeuksien ja yrityskuvan päälle. Toki some on hallitsemattomampi ja arvaamattomampi kuin aiemmat viestinnän kanavat, siinä mielessä se kyllä vaatii varmasti tietynlaista näkökulman ja asenteen muutosta.
Toki sitten jos yrityksen viestintä on jonkun toisen alan koulutuksen omaavan ihmisen vastuulla (vaikka sitten herra varjele tämmöisen yliopistoinsinöörin!), varmaan viestinnässä on muitakin ongelmia kuin mitä some tuo mukanaan, perinteiset mediat ehkä vain antavat paremmat mahdollisuudet peittää puutteita…?
Niinpä, mutta kun osa yritysviestintää onkin nykyäänkin jo muiden kuin viestinnän ammattilaisten heiniä. Esim. softataloilla bloggaamista hoitavat mm. softasuunnittelijat, projektipäälliköt jne. Eli bloggaaminen ei ole yksinomaan yritysviestijien työkalu vaan henkilöstön työkalu.
Eli viestintätaidot pitäisivät kuulua lähes joka ammattiryhmäb perustaitoihin samoin kuin hyvät kommunikaatiotaidot.
Totta, huomaan tuntevani erään koulutukseltaan matematiikan opettajan joka on IT-palvelutalossa kouluttajana ja bloggaa siellä…
Viestintätaitojen tarpeellisuudesta olen täysin yhtä mieltä.
Googletin eilen, tämän bloggauksen innoittamana, runoni, jonka julkaisin aikoinaan omalla nimelläni eräässä värssypankissa. Se löytyi ilman tekijätietoja neljästä blogista, yhdeltä runosivulta, kahdelta keskustelupalstalta, värssypankin toisesta osiosta hieman muokattuna ja kahdelta yrityksen sivulta.
Muutamissa blogeissa sanottiin suoraan, etteivät tekstit ole bloggaajan omia vaan netistä löydettyjä. Yhden sivuston yhteydessä tieto oli muotoiltu näin hienosti: ”Sikäli kuin minä tiedän, kaikki on joko täysin vapaasti käytettävissä olevaa (public domain) tai tekijänoikeuksin suojattua vapaasti levitettävää (freely distributable copyrighted) materiaalia.”
Laitoin huomautuksen kaikille tahoille ja olen saanut muutaman pahoittelun takaisin. Yksi heistä perusteli runoni käyttöä sillä, että hän oli nähnyt sen keskustelupalstalla, eikä siinä ollut tekijän nimeä, joten hän oli kopioinut sen omalle sivulleen. Hän myös myönsi, että alkuperäisessä lähteessä nimeni oli selvästi runon yhteydessä.
Yritykseltä taas kuulin, että heidän nettisivunsa oli tilattu mainosalan yritykseltä. Hieman sivujen julkaisun jälkeen tilaajalle selvisi, että sivujen tekijä oli käyttänyt sivuilla myös muita kuin sellaisia tekstejä, joihin heillä oli oikeudet. Nyt kyseinen sivu on poistettu kokonaan.
Olen tämän jälkeen entistä vahvemmin sitä mieltä, ettei pelkästään bloggaajien kouluttaminen riitä, vaan koulutusta pitäisi antaa ihan kaikille, jotka julkaisevat jotain.
Runoni löytyi myös erään suuren suomalaisen mediatalon keskustelupalstalta. Lähetin heille huomautuksen ja sain seuraavan vastauksen: ”Periaatteessa kun runo on julkaistu netissä, on sen levittäminen sallittua.” Jäin miettimään, eikö heillä ole tietoa tekijänoikeuslaista vai yrittävätkö he vain kusettaa.
Tuollaisessa tilanteessa itse yleensä ohjaan heidät lukemaan ensin yksinkertaista esitettä tekijänoikeuksista ( http://www.tekijanoikeus.fi/sites/default/files/upload/kopiraitti-esite.pdf ) ja erityisesti sivua kahdeksan. Ja sen jälkeen sitten kysyn, että missä kohdassa siellä puhuttiin siitä, että netissä jaettu teos ei omaa mitään suojaa.
Ja sitten yleensä opastan lukemaan vaikkapa seuraavaa opasta: http://www.tekijanoikeus.fi/sites/default/files/upload/tekijanoikeuden_loukkaukset.pdf ja kysyn kohteliaasti, että kuinka toimitaan.
Esimerkiksi valokuvien kanssa saa olla aika tarkka tekijänoikeuksista. Eli kuvan käyttäminen sopimuksessa määritellystä tavasta poikkeavasti saattaapi tulla melkoisen kalliiksi.
Tekijänoikeudet sekä niiden lähioikeudet ovat monelle todellista hepreaa eli kuvitellaan, että netissä julkaista kama on vapaata riistaa.
Näiden asioiden tunteminen edes perustasolla on hyvä lähtökohta bloggaamiselle tai vaikkapa moderoidun keskustelupalstan ylläpitämiselle.
Kari…
Pyysin heiltä heti perusteluja väitteelleen ja selitin, miksi en ole heidän kanssaan siitä samaa mieltä. Viittasin mm. finlex-sivustoon, Sanasto ry:n sivulle ja värssypankin käyttöehtoihin (joissa sallitaan vain aineiston henkilökohtainen yksityiskäyttö).
Sain heiltä seuraavan vastauksen: ”Emme selvästi tunteneet tarpeeksi värssypankin toimintaperiaatetta. Kiitos, että selvensit asiaa. Mainitsemasi tekijänoikeuslaki pätee varmasti tässäkin kohtaa ja hyvä, että poistimme kyseisen runon saman tien.”
Mielenkiintoista kuitenkin on, että samaan keskustelupalstan kommenttiin oli kopioitu värssypankista kolme runoa. He poistivat minun teokseni, mutta jättivät ne kaksi muuta näkyviin.
Ymmärrän, jos yksittäinen harrastelijabloggaaja ei hallitse tekijänoikeuslakia, mutta olen tyrmistynyt, että viestinnän opettajat ja suuren mediatalon työntekijät eivät välitä niistä. Sen vuoksi tekijänoikeuksia pitäisi opettaa ihan kaikille; ei voi luottaa siihen, että muut kunnioittaisivat toisten oikeuksia, vaikka tietäisivät niistä.
Olen vähän häkeltynyt tästä avauksesta. Minusta blogikirjoittaminen (ja muu some) kuuluu nykyään niin itsestäänselvästi viestinnän ja journalismin opetukseen kaikissa oppilaitoksissa, ettei sitä oikeastaan kannata erikseen edes mainostaa.
Kannattaa ihmeessä tutustua amk-maailmaan, jos se näinkin paljon kiinnostaa – miksei vaikka tulla opiskelemaan, ammattikorkeakouluissahan on runsaasti tarjontaa aikuis- ja erikoistumisopinnoista.
Ihan kaikkia loppupään kommentteja en enää jaksanut lukea. En osaa sanoa muuhun pohdintaan yhtään mitään, mutta heti otsikon nähtyäni innostuin – Jeeeee, tätä minä haluan! Ikinä koskaan millonkaan en enää aloita mitä opiskelua – näin olen päättänyt jo ajat sitten – mutta tämä kyllä kolahti.
Koska voin aloittaa?
Viestintätaidot tosiaan kuuluvat esim IT-tradenomien opintoihin, mutta muistaakseni ne löytyivät opintosuunnitelmasta kohdasta ”Pakolliset opinnot”. Ja siltä ne tosiaan tuntuivatkin. Ammattiopinnot kiinnostivat luonnollisesti eniten. Nyt vasta jälkikäteen todella ymmärtää, miksi ne on siellä pakollisten opintojen kategoriassa! Toisaalta jos kyseisillä oppitunneilla olisi puhuttu bloggaamisesta, niin kiinnostus olisi varmasti ollut aivan eri tasolla. Kysyntää tällaiselle koulutukselle varmasti riittäisi.
Google Drive dokumenttiin kannattaa lisätä myös juridiikkaan liittyvä kohta henkilötietojen käsittelystä. Erityisesti henkilötietolain ja sähköisen viestinnän tietosuojalain tunteminen on yllättävän olennaista, varsinkin yrityspuolella.
ps. Olenko ihan hakoteillä jos arvaan, että kyseinen dokumentti muistuttaa rakenteeltaan tulevan kirjasi sisällysluetteloa 🙂
Mielenkiintoinen idea. Tosin pidän kyllä omaa tutkinto/suuntautumista tärkeämpänä, että aiheesta luotaisiin hyvä vapaaehtoinen opintojakso, minkä voisi sisällyttää mihin tahansa opintoihin. Sillä olisi edellytykset parantaa pienten firmojen, joilla ei ole (vielä) mahdollisuutta palkata viestintäpäällikköä, mahdollisuuksia. Ja juurikin myös kehittää niitä firmojen sisäisiä blogeja ja muuta viestintää. Luonnollisesti sellaisen opintojakson tulisi välittömästi sisältyä myös avointen korkeakoulujen valikoimiin.
Viestintäkoulutuksen määrää saisi kyllä muutenkin lisätä. Omassa koulutuksessani sitä on säälittävät 4 op. Se myös näkyy taidoissa. Tietystikin toivottavasti vain muilla. =)
Mä olen innostunut tästä aiheesta, Katleena! Mun veikkaus nimittäin on, että bloggaaminen tulee olemaan paaaaljon monipuolisempaa ja monimuotoisempaa kuin miltä nyt näyttää. Esimerkiksi nyt valtaosa naisten pitämistä blogeista on erityyppisiä lifestyle-, sisustus- ja vaateblogeja, mutta tulevaisuudessa kirjo tullee lisääntymään.
Lisäksi nyt suuri(n) osa yritysblogeista on todella tylsiä ja sellaisia, joihin ei kommentteja tule juuri ollenkaan. Pakkohan tähänkin on tulla muutos! Uskoisin, että blogit tulevat olemaan nimenomaan VAIKUTTAMISKANAVA, jolloin muutama opintopiste ei riitä kaikkeen mitä blogista olisi teknisesti, kielellisesti, vaikuttamisen kannalta, eettisesti, pedagogisesti, juridisesti, taloudellisesti jne. tiedettävä.
Uskoisin tuollaisen AMK-koulutuksen palvelevan sekä niitä, jotka haluavat tulla blogiasianuntijoiksi esim. firmojen, järjestöjen jne. palvelukseen että myös niitä, joilla on vahva sisältöosaaminen, mutta jotka haluavat oppia bloggaamisen tuota kyseistä sisältöä levittääkseen.
Ja joo, eiväthän koulutus ja kokemus yhdessä voi millään olla huonompi yhdistelmä kuin jompi kumpi niistä yksinään 🙂
En tiedä olisiko bloggaamiselle miten suuri koulutustarve oikeasti ja olisiko siitä oikeasti tarve tällä hetkellä järjestää kokonaan uutta oppialaa noin pääaineena. (Tämäkin tosin saattaa muuttua ajan kanssa, kuten mikä tahansa. Paitsi nykynuoriso. Se on antiikista saakka ollut yhtä kelvotonta.)
Mutta kannattaisin ehdottomasti että se tuotaisiin osana esimerkiksi viestinnän opintoihin ja kenties erilliseksi sivuaineeksi. Minusta sen osaajille olisi kyllä paljonkin kysyntää eri alojen parissa, mutta osaamista pitää olla kovasti jostain muustakin kuin bloggaamisesta (ellei aio blogata bloggaamisesta).
Sivuaineet ainakin humanistisella puolella (jonne tämäkin varmaan menisi?) koostuu 25-30 opintopisteen perusopinnoista ja 45 opintopisteen aineopinnoista, joista osa saattaa olla valinnaisia. (Valitsee, mihin suuntaan haluaa erikoistua.) Esimerkiksi kirjallisuuden puolella pitää valita 15 opintopisteen edestä opintoja joko opettajalinjasta, kirjallisuudentutkimuslinjasta tai kulttuurintutkimuslinjasta.
Sitten voisi olla vielä syventäviä opintoja maisterintutkintoa varten.
Tulipa vielä mieleen, että bloggaajallehan tärkeintä on substanssiosaaminen ja sisältö siitä alasta tai asiasta, mistä hän bloggaa. Ei siis niinkään itse bloggaaminen bloggaamisen vuoksi, vaan blogi yhtenä viestintäkanavana sille varsinaiselle tekemiselle tai asialle. Nämä eivät tarvitse bloggaamisesta tutkintoa vaan siitä omasta asiastaan.
Jos meillä nyt sitten olisi bloggaamisen ammattitutkintolaisia, niin niiden osaaminenhan olisi lähinnä bloggaamista ja niiden blogit olisivat sisältönsä puolesta lähinnä bloggaamista bloggaamisesta… Siis metabloggaamista.
Tässä mielessä bloggaamisen ammattilaiselle on sitten kuitenkin käyttöä, nimenomaan blogituottajan roolissa. Niin että nuo substanssiosaajat voivat keskittyä siihen oman aihepiirinsä sisältöön ja blogituottaja sisällön toimittamiseen, julkaisuun, blogialustoihin ja julkaisujärjestelmiin, SEOon, SEMmiin, tuotesijoitteluun ynnä muuhun.
Tuolla alueella osaaminen pyörisi siinä IT:n, viestinnän ja markkinoinnin kolmiossa.
Se olisi ihan hyvä ajatus, sillä nykyisin joka teinillä on blogi, osasi kirjoittaa eli ei. Se on rasittavaa.
Taisit Katleena osua naulan kantaan. Niinhän se usein menee, että hyvät ideat kirvoittavat runsaasti mielipiteitä ja alkuun myös paljon vastustusta. Olipa mielenkiintoista nähdä, miten laidasta laitaan kommenttejakin tippuu. No, minusta tämä osoittaa vain sen, että ajatukselle on tilausta ja vramasti myös suurella yleisöllä riittäisi kiinnostusta asiaan. Hyvä avaus!
Erinomainen ehdotus! Nimenomaan siksi, että olen täydellisen eri mieltä.
Blogin pitämisen ei missään nimessä tule olla amk-tasoinen tutkinto. Jo tälläkin hetkellä koulutamme ammattikorkeakoulussa aivan turhaan ihmisiä kuvitteelisen ”korkeakoulu”-tutkinnon alle. Suomessa on unohdettu tyystin, että valtaosa amk-tutkinnoista on tänäkin päivänä opistotasoisia koulutuksia.
Paneudun siis nimenomaan tähän KORKEAkoulu-osioon. En mene kieltämään, etteikö tämänkaltaiselle koulutukselle ole tarvetta. Ehdotuksessasi ainoastaan koulutuksen taso ampuu yli rajusti.
Itse koen korkeakoulun tehtävän olevan tieteellisen tutkimuksen saralla. Onko blogi sitten teidettä? Se toki voi olla, mutta useammin ei ole.
Itse näkisin tilausta nimenomaan verkkoviestintään. Tähän sisällytän koko sosiaalisen median kentän, ”Miten viestintää hoidetaan totaalisen muuttuneessa ilmapiirissä?” Ja kuinka ollakaan päästään kansan- tai Oriveden opistotasoiseen sisältöön.
Eikö nimenomaan blogien rikkaus ole siinä, että kirjoittaja jakaa omaa ammatillista (tai muuta) osaamistaan ja tietouttaan muille? Miksi tämä ylipäätään vaatii yhtenäistämistä? Miksi ammattiblogistin tulee olla koulutettu, mutta amatöörin ei? Saako blogilla tienata rahaa ilman tutkintoa? Maksetaanko AMK-blogille enemmän?
Sosiaalinen media hoitaa (tai pyrkii hoitamaan) kuntoon kommenteillaan ja palautteellaan totaalisen virheellisen tiedon jakamisen. Nimenomaan tätä näkökohtaa vasten vaatisinkin viestintäosaamisen lisäämistä jo olemassaoleviin opintoihin. Tällöin jokainen olisi valmiimpi omien koulutustpohjiensa tuella sekä laatimaan, että lukeman blogitekstejä.
Ugh, Insinööri (AMK) on puhunut!
Tommi, ammattikorkeakoulujen tehtävänä nimenomaan ei ole tehdä tiedettä, vaan tämä tehtävä on varattu tiedekorkeakouluille. Molempien putiikkien pakollisiin viestinnän kursseihin (joissa kai perinteisesti opiskellaan raporttien kirjoittamista, esitelmien pitämistä yms.) voisi kernaasti lisätä perehtymistä blogikirjoittamisen pelisääntöihin, kuten tässä keskustelussa on ehdotettu. Viestintään keskittyvissä koulutuksissa blogikirjoittamista jo on – tai jos ei ole niin huh huh.
Olen Tommin kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ammattikorkeakouluissa koulutetaan liikaa väkeä. Ja nykyisiin tutkintoihin pitäisi ehdottomasti sisällyttää enemmän viestintää.
Virkku on kuitenkin täysin oikeassa siinä, ettei ammattikorkeakoulujen kuuluu tehdä tiedettä, vaan soveltaa sitä. Molemmille instituutioille on toki ehdottomasti paikkansa.
t: Tuleva insinööri, nykyinen T&K projektiassistentti.
Minusta alan koulutus olisi tarpeen. Tekniset keksinnöt luovat uusia kulttuurin aloja: valokuvauskameraa keksittäessä kukaan ei voinut kuvitella, että valokuvausta opetettaisiin joskus yliopistossa.
Digitaalisesta kulttuurista on menossa monenlaisia MOOC:eja, mm. juuri Edinburgin yliopistossa, jossa olen mukana.
https://class.coursera.org/edc-002/wiki/view?page=welcomeedc
Googlaamalla löytyy lisää. Perusasioita kuten tekijänoikeuksia ym. pitäisi mielestäni opettaa peruskoulussa ja toisella asteella.
Itse näkisin koulutuksen hyödyllisenä. Realistisesti, kun ajatellaan, niin ei siitä ainakaan vielä ihan AMK-tasoa saisi, mutta täydennyskoulutuksena sen voisi kuitenkin jo tuoda markkinoille. Pienestähän kaikki lähtevät liikkeelle ja täydennyskoulutuksesta saa hyvää palautetta, kun lähtee tutkinto luomaan.
Valmistun itse kohtapuolin fysioterapeutiksi ja omaan tutkintooni sisältyi heikonpuoleisesti viestinnän tunteja ja jäin niitä kaipaamaan. Tekijänoikeuksia sitten hieman enemmän, koska käsittelen muiden tutkimuksia omissa töissäni, kuten kirjallisuuskatsauksissa.
Pointina varmaan viestissäni oli, että hyödynsin ”bloggausta” liiketoimintasuunnitelmaa tehdessä. Toin sen kehitystehtävänä esille ja ajatus oli luoda sivu ”kysy fysioterapeutilta”. Ideana oli, että kuka tahansa voi esittää minulle kysymyksen ja vastaan siihen fysioterapeutin näkökulmasta, jos minulta ei löydy vastausta haen tiedon ja puran sen osiin, jotta kysyjä voi sen ymmärtää. Hyvässä tapauksessa saan hänet asiakaaksi ja muissa tapauksissa kartutan omaa osaamistani ja tiedonhakua sekä autan muita saamaan vastauksia heitä askaruttaviin kysymyksiin. Näkisin blogin vielä tuovan minulle hyvän kanavan julkaista omia tutkimuksia tai kirjallisuuskatsauksia.
Tässä olisi lyhykäisyydessään hyvä esimerkki miksi blogauksen opettamiselle olisi tarvetta ja kysyntää. Olen kuitenkin Katleenan kanssa yhtämieltä, että maailma muuttuu ja bloggauksesta voi kehittyä suurikin ”työnantaja”. Käsittääkseni työttömyys on kasvussa ja vaikka itselläni on 5 tutkintoa takana, ei siltikään näytä valmistumisen jälkeen tuovan työpaikkaa fysioterapian alalta, joten nyt tutustumaan blogauksen ihmeelliseen maailmaan ja toivomaan parasta. =)