Tee huviksesi kuvahaku lausekkeella ”heavy metal band logo”. Tuloksena on kasa mustavalkoisia, tulenkeltaisia ja verenpunaisia teräväsärmäisiä logoja, joissa yhtyeen nimi yrittää näyttää hurjalta.
Näin ulkopuolisena huvittaa: Missä on erottuvuus? Missä ovat brändit?
Kaikki maailman hevikitaristit haistattavat kuitenkin pitkät minun hihityksilleni. En nimittäin kuulu kohderyhmään, joten on aivan samantekevää, erotanko Napalm Deathin Gorgorothista tai Immortalin Oberdoomista. (Keksin viimeisen nimen ihan itse. Saa käyttää.)
Jos minun mielestäni heidän musiikkinsa kuulostaa samalta tai rumpalit näyttävät samoilta, se ei ole bändeille itselleen edes olankohautuksen arvoinen mielipide.
Sama yhdenmukaisuus pätee lifestylekuvaajiin. Kävin kurkkaamassa muutaman instagrammaajan tilin, enkä erota niitä toisistaan.
Ei tässäkään kohdassa minun mielipiteelläni ole mitään väliä, koska en kuulu kohderyhmään. Sen sijaan alan harrastajat erottavat kyllä tyylit. Yksi lifestylebloggaaja kuvaa kenties enemmän matkakohteita, toinen käyttää voimakkaita värejä, kolmas kuvaa itseään ja neljäs keskittyy ruokakuviin.
En erota mangahahmoja toisistaan, konjakkeja toisistaan, ruusulajikkeita toisistaan, hattumerkkejä toisistaan tai hipsterikahviloita toisistaan. Ei se haittaa, koska en ole kohderyhmää.
Sama toimii toki minunkin suuntaani. Jos kaikki kirurgit ja kaivinkonekuskit ovat sitä mieltä, että me viestinnän ammattilaiset näytämme samoilta tai toimimme samoin, niin se on OK. He eivät osta meiltä mitään.
Oleellista on tavoittaa oma kohderyhmä ja olla heidän kannaltaan erottuva. Asiantuntevat asiakkaat huomaavat kyllä nyanssit ja painotuserot.
Mutta.
Jos haluat kasvattaa omaa kohderyhmääsi, silloin joudut erottumaan muista alasi toimijoista. Sinun pitää olla erilainen myös maallikon silmissä, koska hän ei tajua hienovaraisia eroja näkökulmissa tai menettelytavoissa.
Sama pätee silloin, jos kohderyhmääsi on ”kuka tahansa”. Jos olet hieroja, juristi tai pitopalvelun omistaja, sinun pitäisi jäädä potentiaalisen asiakkaan mieleen paremmin kuin muiden alan toimijoiden.
Tämä vaatii tietenkin esimerkkejä. Otetaanpa niitä laidasta laitaan: ulkomailta ja kotimalta, yksilöistä ja yrityksistä.
- Tsekkaa metalliyhtye Party Cannon. Sen logo on kuin suoraan lastenkutsuilta.
- Aira Samulin nousee esiin missä ryhmässä tahansa naurullaan ja asenteellaan. Hän erottuu sekä muista tanssin ammattilaista että koko omasta ikäluokastaan.
- Kaverini Jussi Kari on ainoa juristi, joka esiintyy hevosnaamari päässään, harrastaa animea ja tykkää kuuteista.
- Osuuspankki on ryhtynyt digitalouden startupiksi. Heillä on jo toimitilapalveluita Oulussa, sairaaloita ja autojen liisausta. Tuotevalikoima on täysin erilainen kuin muilla pankki- ja vakuutusalan toimijoilla.
Mieti siis ensin kohderyhmäsi. Jos he ovat maallikoita, sinun pitää erottua muista kaltaisistasi muutenkin kuin pelkin nyanssein. Se ei riitä, että ”katsos kun muut kirjanpitäjät käyttävät harmaita puvuntakkeja, mutta meillä on tummansiniset.”
Pitääkö olla outo, että jää mieleen?
Riippuu siitä, mitä tarkoitat outoudella.
Pitää olla erottuva, muttei mitenkään välttämättä vinksahtanut. Erottuvuudella tarkoitan sitä, että toimijan pitää tehdä eri tavoin kuin muut alalla, mutta perustellusti.
Esimerkiksi se ei ole hyvä asia, jos kampaaja erottuu tuhoamalla asiakkaan hiukset tai olemalla epähygieeninen. Sen sijaan se on hyvä asia, jos kampaaja erottuu voittamalla kansainvälisiä kilpailuja, tekemällä myös tatuointeja tai pitämällä koiraansa kampaamossaan.
Hevosnaamarilla varustettu juristi nyt on vaan outo kaikessa erottuvuudessaan. Hauska jippo logossa toimii yhden kerran. Sen jälkeen sekin tuntuu vähän oudolta 🙂
Outous on silloin hyvä asia, kun se on perusteltua. Jussi on todennut jotakuinkin siihen suuntaan, että maailmassa on tarpeeksi perinteisiä juristeja, joten tilaa on yhdelle erikoiselle.
Jos itselläni olisi mikä tahansa tavaramerkkiongelma tai tekijänoikeuskiista, ottaisin heti yhteyttä Jussiin.
Ja se on OK, että kaikki eivät osta hevosnaamarijuristilta mitään. Meitä Jussin asiakkaita on kyllä tarpeeksi.
Heh, ex-duunissa tehtiin jonkin verran bändien nettisivuja. Starttipalaverissa heavy -bandit aina naureskelivat että ”Kaikkien (genren) bändien sivut näyttää ihan samalta: Musta tausta, valkoista piperrystä, valokuvissa vihaisia miehiä. Me halutaan ihan jotakin muuta!”
Lopputuloksena poikkeuksetta sivut jossa oli musta tausta, valkoista piperrystä ja valokuvissa vihaisia miehiä.
Aaahahahaaa, loistava tarina! Aivan kuin kirjanpitäjien ja konsulttien sivut: salkkuja, liituraitaa, kättelyitä ja tietokoneiden näyttöjä.