Vau! Myöhäisen illan kunniaksi DNA on tarkkana Twitterissä.
Ensin Arman Alizad näkee reissullaan jollakulla iPhone 6:n. Alizad harmittelee, ettei hänellä itsellään ole iPhonen uusinta mallia.
DNA on valppaana:
.@titmeister Kyllähän Suomen värikkäimmällä Twitter-persoonalla pitäisi olla kalusto kunnossa! Missäs olet huomenna? — DNA (@DNA_fi) 25. syyskuuta 2014
Pian sovitaan jo treffejä:
.@titmeister No eiköhän hoideta tämä epäkohta kuntoon? Jospa tullaan DNA Kaupan kautta vastaan lentokentälle. Miltä kuulostaisi?
— DNA (@DNA_fi) 25. syyskuuta 2014
Alizad innostuu:
.@titmeister Steve on aina henkisesti läsnä siellä, missä on onnellinen #iPhone’n omistaja. — DNA (@DNA_fi) 25. syyskuuta 2014
Ja lopuksi toivotellaan hyvät yöt:
.@titmeister Laita aikataulua yksityisviestillä, niin huomenna nähdään! Turvallista lentoa, kauniita unia, Steven ja uuden luurin kuvia!
— DNA (@DNA_fi) 25. syyskuuta 2014
Kriittinen ihminen idättää tietenkin epäilyksen siementä: oliko tämä valmiiksi sovittua? DNA oli yllättävän nopeasti paikalla, ja markkinointibudjetista löytyi iPhonen mentävä aukko. Näyttävä vastaanotto lentokentällä on markkinointiosaston märkä uni.
Pohdin asiaa hetken, mutta uskon silti tämän keissin aitouteen. Harva olisi pystynyt skriptaamaan näin aidon tuntuista keissiä yllättyneisyyttä ja yksityisviestejä myöten.
Jäämme seuraamaan tilannetta. Alizad saa taatusti huomenna puhelimen, mutta onko media paikalla?
PS. Suuret kiitokset Oskari Järvelinille juttuvinkistä!
Edit 25.9.2014 klo 20.56:
Helkutti, luin vielä kerran nuo DNA:n tekstit ja aloin miettiä tilannetta uusiksi. Olisiko sittenkin kyseessä sovittu näkyvyys? DNA:n repliikit ovat tulleet pahuksen nopeasti, ja ne ovat poikkeuksellisen laadukkaita.
Noh, sama se. Keissi on joka tapauksessa loistava esimerkki somenäkyvyydestä, joka kannattaa. Pisteet DNA:lle!
Tekstit on nokkelia, mutta sanoisin, että ei noihin copywriteriä tarvita.
Se mikä minun silmääni pisti, että DNAn sometiimillä on aika hyvät valtuudet, kun samalla minuutilla voi tarjota julkkikselle puhelimen.
Mietin ihan samaa luurin nopean tarjoamisen kanssa.
Ja tekstit ovat ilman muuta tosi luontevia – mutta aika nopeasti DNA pystyy lupaamaan, että ovat seuraavana aamupäivänä lentokentällä.
Jäämme siis seuraamaan tilannetta. 🙂 Loistokampanja joka tapauksessa.
Kyllähän, missäs, eiköhän – ei ikinä ole lonkalta kirjoitettu. Ja toi loppuruno. Copyn käsialaa.
Mutta kuten totesit. Hyvä juttu. Pitää muistaa huomenna kysyä onko uusi puhelin tullut.
Kyllä moni silmäpari seuraa Alizadin Twitter-tiliä huomenna. Minä ainakin.
Jos mainosta ei tunnista mainokseksi, eikö se silloin ole vähintään mainonnan eettisten sääntöjen vastaista? Tai toisaalta, voiko spontaani toiminta olla mainontaa?
Hmm, en tunne lakia kyllin hyvin. Sen tiedän, että jos mainos on toimituksellisen sisällön seassa, sen pitää erottua: siis tv-mainosten pitää erottua selkeästi ohjelmasisällöstä ja lehtimainoksen pitää erottua lehden omista jutuista.
Sen sijaan aspamarkkinointi (eli asiakaspalvelulliset teot, joista saa bonuksena markkinointihyötyä) ovat käsittääkseni lain ulottumattomissa. Lähtökohtaisesti yritys saa antaa superlaadukasta asiakaspalvelua, ja siitä saatava huomio on pelkkä lisäetu – joskin harkittu sellainen.
Jos tämä ”Armanin iPhone” -keissi on suunniteltu, ehkä sitä voi verrata flash mob -tyyppiseen kamppikseen. Nekin ovat suunniteltuja, mutta akuutissa tilanteessa sivustaseuraajat eivät tiedä, mihin kampanjaan flash mob liittyy. Usein asia paljastetaan vasta tilanteen taltioinnissa.
Tätä ei voi pitää asiakaspalvelullisena tekona sitten mitenkään. Alizad ei ota yhteyttä mihinkään tahoon saadakseen asiakaspalvelua ja iPhone ei tuotteena edusta DNA:n asiakaspalvelun laatua tavalla tai toisella.
Mielestäni asiakaspalvelua mitataan sillä, kuinka se pystyy vastaamaan kuluttajien tarpeeseen arkipäivässä, eikä sen tasoa voi määritellä tällaisella tempauksella.
Juu, ei se perinteistä aspaa olekaan. Mutta aspan määritelmä on nykyään perhanan hämärä. Sama juttu kuin markkinoinnissa, viestinnässä ja myynnissä: veteen piirrettyä viivaa koko rajanveto.
Asiakaspalvelun voi määritellä monella tavalla ja varmasti käsite tarvitsee päivittämistä. Itse koen sen olevan jonkinlaista vaikuttamista asiakkaan kokemukseen. Toki viestinnällä on roolinsa asiakaspalvelussa.
Olen siinä mielessä perinteisen linjan kannattaja, että asiakaspalvelu on jotain konkreettista. Markkinointiviestintä taas rakentaa ajatusta, millainen joku yritys on. Toki taas mennään ristiin siinä, että asiakaspalvelu vahvistaa tai heikentää markkinointiviestinnän sanomaa.
Puhelimen lahjoittaminen synnyttää mielikuvia yrityksestä, mutta sillä ei ole konkreettista vaikutusta vaikkapa laskuaan ihmettelevän kuluttajan arkeen.
Huomaan kyllä, että aika käsitteellisellä tasolla liikutaan.
Nyt, jos
1) DNA toimii spontaanisti
2) Toimivaltaa löytyy
, he menevät hoitamaan myös Jari Parantaisen i-puutteet kuntoon: http://www.pollitasta.fi/2014/09/kerrankin-simppeli-tuote-suomesta
-> kommentit
Soneralta tuo ei näytä onnistuvan millään. Olisipa sitten saatu sekä kuluttajia että yrittäjiä kiinnostavat caset markkinointiin.
Oijoi, Jarin blogissa olisi tosiaan näyttämisen paikka. Sonera-partio aloitti homman hyvin, mutta ilmeisesti heillä ei ole myyntivaltuuksia. Harmi sinänsä.
Twitter ei varsinaisesti ole media, mutta Kuluttajasuojalaissa on aika selvästi kerrottu, että toimituksellinen aineisto ja mainos pitää olla selkeästi erottuvaa. Twitter myös kertoo avoimesti, jos joku twiitti on mainos. Ennakkotapaus?
Mistä aineistosta sen mainoksen pitäisi täällä Twitterissä erottua? Yrityksen twitter-tili on osa yrityksen viestintää, ja sinänsä kaikki yrityksen twiitit ovat osa yrityksen markkinointia eli myös mainosta. Ihan samalla tavalla yrityksen omilla sivuilla kaikki on yrityksen omaa tuotantoa, ei mitään toimituksellista aineistoa. Kuluttajansuojalaki ei siis voi tähän päteä, eivätkä myöskään Journalistin ohjeet.
Mäkin olen taipuvainen Tiinan kannalle – joskin pohdintani on täyttä mutua ilman lain tarkkaa tuntemista. Väittäisin, että yrityksen Twitter-tili rinnastuu yrityksen nettisivuun: markkinointiahan se on kaikki.
Siis hei! Pitäkää minua nyt wanhanaikaisena ja nevarina ja nolona ja typeränä, mutta ei kyllä koko Twitteröinnin idea auennut (liekö tarpeenkaan). Tähänkö sitä tarvitaan? Että jotkut lotisee joutavia kaiken tweet-kansan kuullen ja sitten joku julkkis saa ilmaiseksi uuden puhelimen, vaikka kaikkein vähiten juuri hän sitä tarvitsee.
Mitä tekemistä tällä on oikean elämän ja oikeiden tarpeiden kanssa?
Uutisoikaa sitten, kun annatte niitä puhelimia jollekulle, jolla ei tähän mennessä ole ollut varaa ostaa edes sitä halpis-Androidia.
Tuollaisten tyhjänpäiväisyys-tempausten jälkeen karttelen DNA:ta taas pitkään.
Kiitos ja anteeksi 🙂
Heikki, et ole vanhanaikainen, nolo, nevari saati typerä. Et vain ole kokeillut Twitteriä, joten et tiedä, mihin sitä voi käyttää.
Tässä muutamia esimerkkejä, jotka rakensin yksityishenkilön näkökulmasta:
1) Voit seurata sinua kiinnostavia tahoja ajantasaisesti. Joitakuita kiinnostaa urheilu, toisia politiikka, kolmansia viihde ja neljänsiä bisnes. Twitterissä parasta on se, että voit räätälöidä omat sisältösi juuri sinun tarpeisiisi. Jos siis et halua seurata DNA:ta, et seuraa DNA:ta.
2) Twitter on erinomainen väline itsen kehittämiseen. Jos haluat oppia enemmän asiasta X, seuraa X-alan mediaa, asiantuntijoita ja yrityksiä.
3) Twitter on myös tehokas verkostoitumisen ja työnhakun kanava. Sitä kautta löydät yhteistyökumppaneita, alihankkijoita, asiakkaita, työnantajia ja työntekijöitä.
Tämä postaukseni ei ollut tarkoitettu ”Twitterin idean aukaisemiseen”. Sen sijaan se oli esimerkki erinomaisesta Twitter-kampanjasta, jonka DNA loi. Kaikki eivät kamppiksesta tykkää – eikä tarvitsekaan – mutta Twitterissä pöhinä on selkeästi positiivista tämän asian tiimoilta.
Olen vähän samaa mieltä Heikin kanssa. Sinänsä hauska keissi ja nopeasti reagoitu DNA:lta, jos tämä oli spontaania eikä ennalta suunniteltu.
En silti oikein ymmärrä, mikä tuollaisen ”lahjonnan” idea on? Arman Alizadilla olisi varmasti varaa ostaa kyseinen puhelin ihan itse, jos sen noin palavasti haluaa. Uudesta IPhonesta taas on sen verran pöhinää muutenkin, ettei DNA:n tarvitsisi sitä erikseen mainostaa. Alizadin Twitter-seuraajat saavat toki positiivisen (ehkä) kuvan DNA:sta, mutta onko sillä loppujen lopuksi suurtakaan väliä kokonaiskuvan kannalta, tekeekö joku oikeasti ostopäätöksiä tuon perusteella tai vaikuttaako tuo edes väliaikaisesti positiivisesti mielikuvaan brändistä?
Ehkä tämä on jotain suomalaiskansallista kateutta, mutta minua ainakin tuo juttu alkoi lähinnä ärsyttämään. Tavallinen pulliainen saa huudella Twitterissä uuden puhelimen perään eikä ketään kiinnosta, hyvä kun asiakaspalvelun kautta saa asiansa hoidettua, aina ei tunnu toimivan sekään.
Ilman muuta asian voi ajatella noinkin – ja DNA on varmasti pohtinut tuota.
Muun muassa Finnairilla social media managerina työskennellyt Aku Varamäki kertoi, että kun Finnair antoi somessa upgraden asiakkaalle Y, niin välittömästi kateellinen asiakas X oli yhteyksissä ja vaati samaa.
Tämän riskin yritys ottaa ilman muuta – mutta tässä se mielestäni kannatti.
(Itselleni ei tule mieleenkään olla kateellinen. Se ei ole minulta pois, jos Arman Alizad tai Maija Meikäläinen saa uuden puhelimen.)
Tämä heikentää mielikuvaani DNA:sta. Omat asiakkaat ovat DNA:lle toissijaisia tämmöisiin löperöihin markkinointitempauksiin verrattuna. Ei kännykän antaminen sitä vonkuvalle julkkikselle ole mitään luovuutta osoittavaa markkinointiviestintää vaan mielen köyhyyttä.
Pyry, nyt suustasi tulee kateellisen puhetta.
Ensinnäkään Alizad ei ole pyytänyt DNA:lta puhelinta. Olipa keissi sovittu tai ei, niin DNA:lta on tullut taatusti eka yhteydenotto.
Kerrohan, miten sinä sijoittaisit 699 euroa, jos saisit satsata sen DNA:n markkinointiin? Mikä ei olisi sinun mielestäsi mielen köyhyyttä vaan luovuutta osoittavaa markkinointiviestintää?
DNA:n video https://www.youtube.com/watch?v=U_yu1LvcdMQ
Minun ääneni menee selkeästi mainonnan piikkiin. Siltikin diggaan tällaisesta markkinnoinnista ja kahdesta syystä: 1) se on tätä päivää ja 2) opettaa ihmisille medianlukutaitoa. Pointsit DNA!
Mikäli tempaus oli spontaani, nostan hattua DNA:lle. Melkoisen nopeaa reagointia!
Luulen kuitenkin, että juttu oli sovittu, eli kyseessä olisi markkinointiteko. Tällöin tempauksessa on ainakin eettinen ongelma, joka liittyy Alizadin tekemiin twiitteihin.
Jos juttu oli sovittu, Alizad toimi tässä DNA:n edustajana. Hän ei tätä yhteyttä yritykseen twiittailussaan ole kuitenkaan ilmaissut. Niinpä lukijalle jää kuva, että keskustelu käydään spontaanisti ja Alizadilla ei ole mitään sopimusta DNA:n kanssa.
Kuluttajansuojalaissa todetaan, että ”Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.” Jos ajatellaan, että Alizad teki markkinointia DNA:lle ja hänen viestistään ei käynyt ilmi sen kaupallinen tarkoitus, tällöin pykälää rikotaan. Ehkä vielä selkeämmän vastauksen tapaukseen antaa digimarkkinointijärjestö IAB Finlandin eettinen ohjeistus (http://bit.ly/1oulfE7). Ohjeessa todetaan, että some-kampanja tulee olla tunnistettavissa markkinoinniksi ja, että viestintää ei saa naamioida tavallisten käyttäjien sisällöntuotannoksi.
Aiheesta ei taida olla Suomessa mitään ennakkotapausta, joten lain kannalta arviointi on hankalaa. Eettisesti arveluttavaa tämä on nimenomaan läpinäkyvyyden puutteen vuoksi.
USA:ssa on nähty tähän hatarasti verrattavia julkkisten tekemiä maksettuja twiittejä, asiasta nousi kohuakin muutama vuosi takaperin (Snoop Dogg jne.). Twiittien yhteydessä pitää olla merkintä mainostarkoituksesta, esim. hashtagi #ad. Voisi toimia Suomessakin?