Voitimme vuonna 2012 Jarkon kanssa Kultasulka-palkinnon Blogimarkkinointi-kirjasta. Jo silloin ostin itselleni kruunun ja kärpännahkaisen viitan.
Tänä vuonna hankin valtikan ja kultaisen megafonin. Olen nimittäin ehdolla kahdessakin Kultasulka-kategoriassa:
- Liisan ja Leean kanssa kisaamme Pillillä vai Pasuunalla -kirjalla parhaan kirjan diplomista.
- Lisäksi kilvoittelemme 80-henkisen työryhmäni kanssa EOT-blogilla parhaan yritysblogin arvonimestä.
Palkinnon saajat julkistetaan huomenna klo 14.30. Olen jo valmistellut itselleni juhlapuheen ja tilannut paraatin. Helsingin keskustan liikenne joudutaan pysäyttämään iltapäivällä, koska minua kuljetetaan 12 metriä korkealla lavalla ympäri kaupunkia. Heilutan sieltä armollisesti väkijoukoille ja poseeraan paljettiasussani sadoille valokuvaajille.
Kultasulka-kilpailun sivuilla sanotaan, että he ottavat voittajiin yhteyttä etukäteen. Minuun ei ole kukaan ollut yhteyksissä. Tässä on ilmeisesti jokin väärinkäsitys.
Veikkaan, että saamani voittosähköposti on kadonnut matkalla. Sitä sattuu.
Mutta ei hätää – tulen kyllä palkintojenjakotilaisuuteen huomenna. Olen valmistellut 42-minuuttisen voittopuheeni viimeisen päälle. Saavun pitämään sen paikan päälle huomenna klo 14.30. Silittäkää punainen matto valmiiksi.
Hihi :-).
Mulla oli haaveissa tulla sanomaan heippa palkintojenjaon jälkeen, mutta ehdit hipsiä karkuun.
Onnea hopeasulasta!
Jee, kiitokset! Jouduin lähtemään palkintojenjaosta suoraan Imagen kirjoittajakouluun. (Pidin muuten siellä järkyttävän sekavan puheenvuoron. Ikinä ei pitäisi mennä puhumaan voitonpöhnässä.)
Olet unohtanut oleellisimman: onko patsastoimikunta jo kokoontunut ja päättänyt minne kullalla silattu 30 m korkea timanttinäköispatsas asetetaan? Mannerheimin voinee heivata pois – ehkä sen tilalle?
Tarkista roskapostilaatikko, siellä se palkintotieto odottaa taatusti.
Oijoi, patsaan toimitus myöhästyy, sillä silmikseni oli laitettu safiirit, vaikka nimenomaan vaadin smaragdeja.
PS. Voitimme Liisa-Marian ja Leean kanssa Hopeasulan. Siinä mahtoi olla jokin väärinkäsitys, koska olimme kyllä tilanneet Kultasulan.
Onnistunut päivä näköjään itse kullakin. Minä sain aamulla Romaniasta työhön liittyen sähköpostin, joka alkoi ”Dear prof. Timo”. Päätinkin esiintyä kaksi päivää professorina. Ensimmäisen ja viimeisen. Kaikki meni hyvin. Kun kerroin olevani professori Timo, niin se sai aikaan hienoista vinoa hymyä. Kukaan ei uhannut oikeustoimilla itsensä ylentämisestä, varsinkaan sen jälkeen, kun olin kertonut taustat.