Löysin jälleen kerran absurdin mielipiteen tekstaripalstalta:
Olisi hauska nähdä, kuinka kirjoittaja itse pyörittäisi yritystä, jonka tehtävänä on muun muassa
- maksaa palkat
- maksaa vuokrat
- maksaa työnantajamaksut ja muut yhteiskunnalliset velvoitteet
- tuottaa voittoa hyväntekeväisyyttä varten.
Nämä kaikki pitää hoitaa sillä, että myyt kahvikuppeja eurolla ja kauluspaitoja kolmella. Hyvällä tuurilla voit saada kaupattua sohvan viidelläkympillä. Tämän päälle joku sanoo, että ”ei, sinä et saa tehdä voittoa, vaan sinun pitää antaa minulle ne voitot alennuksina!”
Jostain syystä voitot eivät kuulu sille, joka ne tekee ja ottaa riskin. Ilmeisesti voitot kuuluvat sille, joka niitä vaatii tekstaripalstalla.
Petyin tänään kaverini Petteri Järvisen tekijänoikeuskirjoitukseen, sillä hänellä oli postauksessaan sama ajatus kuin Kaupunkiuutisten tekstailijalla. Juristi ei saa tienata rahaa!
Petteri kirjoitti näin:
Turre Legalin osakas Herkko Hietanen toteaa [Hesarin] jutussa, että kyse on bisneksestä eikä moraalista. Se antaa toiminnasta varsin opportunistisen kuvan. Toinen juristi vaatii rahaa, toinen pyrkii pienentämään vaatimusta ja kuittaa jenkkityyliin puolet säästöstä itselleen.
(Surkeinta on, että Hesarin toimittaja oli siteerannut Herkkoa väärin. Herkko totesi toimittajalle, että ”juristin tehtävä on tulkita lakia, ei moraalia”. Tämän oikaisun Petteri kuitenkin sijoittaa myöhempään kohtaan tekstissään, ja hän jättää toimittajan virheellisen sitaatin ensiksi voimaan.)
Mutta asiaan: yrittäjällä on oikeus tehdä rahaa lakia noudattaen. Jos joku on ladannut laittomasti elokuvia verkosta, leffan tekijöillä on oikeus saada korvaukset työstään ja heillä on oikeus käyttää siihen puuhaan juristeja. Ja toisilla juristeilla on oikeus puolustaa lataajia ja pienentää heidän kulujaan.
Fidalla on oikeus myydä kahvikuppeja eurolla. Mielipidekirjoittajalla on oikeus jättää ne ostamatta. Turre Legalilla on oikeus auttaa leffojen lataajia puolittamaan kulut. Leffojen lataajilla on oikeus jättää palvelu käyttämättä. Meillä kaikilla on oikeus tehdä laillista yritystoimintaa, ja meillä on myös oikeus jättää huonot palvelut ja tuotteet ostamatta.
Jos lähdemme syyttämään yrityksiä rahastamisesta, silloinhan kaikki palkkatyökin on rahastamista. Kuinka kehtaat ottaa rahaa ihmisten autojen korjaamisesta? Miten voit rahastaa toisen sairaalla lemmikillä? Aika hävytöntä elää sillä, että vanhukset tarvitsevat hoitajia. Tällainen keskustelu on absurdia, kestämätöntä ja totuudenvastaista.
* * *
Se on sitten eri keskustelu, onko nykyinen tekijänoikeuslaki hyvä. Lain huonoudesta ei kuitenkaan pidä syyttää juristeja, vaan eduskuntaa.
Onko mielestäsi kaikki, mitä yritys voi tehdä laillisesti, myös moraalisesti kestävää ja oikein? Minusta ei.
Sairaan lemmikin parantaminen on OK, mutta jos eläinlääkäri alkaa esim. typistää koirien häntiä tai muokata eläimiä omistajien pyynnöstä epäterveiksi näyttelyesineiksi, se ei mielestäni ole enää OK (häntien typistäminen taitaa nykyään olla Suomessa kielletty, mutta kaikissa muissa maissa ei ole).
Onko sinusta Hedman Partnersin bisnes moraalisesti oikein? Lähettävät tuhansia karhukirjeitä luottaen siihen, että riittävän moni maksaa, oli syyllinen tai ei. Minusta juridiikan vieminen jenkkiläiseen suuntaan on ikävää. Siellähän on esim. tapana nostaa kanteita työnantajia vastaan kaikesta mahdollisesta sillä periaatteella, että juristi ottaa puolet korvauksista, mutta häviön tullessa ei veloita mitään. Juristi kantaa siis riskin. Epäilemättä laillista, mutta johtaa yhteiskunnan (ja yrittäjien) kannalta ikävään lopputulokseen.
Olen vähän yllättynyt, että tartuit aiheeseen – olethan useasti korostanut, että yrityksen tarvitsee miettiä toiminnassaan paitsi laillisuutta myös sitä, että toiminta *näyttää* oikealta ja hyväksyttävältä.
Petteri, lain tehtävä on heijastaa yleistä moraalia. Juuri siksi häntien typistäminen on onneksi kiellettyä Suomessa.
Hedmanin toiminta on OK, niin kauan kuin he lähettävät kirjeitä oikeille tahoille. Toki sittenhän se menisi likaiseksi valelaskutukseksi, jos sinä ja minä alkaisimme saada kirjeitä, vaikka emme ole tehneet mitään laitonta.
Keskitynkin nyt nimenomaan Turre Legaliin. Itse näen sen hyvänä juttuna, että tavallisille ihmisille on tarjolla edullisia juristipalveluita. En ymmärrä, miksi sitä pitäisi mustamaalata. Uskon, että Turre Legalin toiminta voi vähitellen vetää muidenkin toimistojen hintoja a) ennustettaviksi ja b) alaspäin – jos tätä ei nyt estetä alkuunsa perättömillä väitteillä.
Mielestäni laki erottelee, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta moraali on paljon hienosyisempää. On paljon asioita, joita ei ole hyvä tehdä, vaikka laki ei niitä kielläkään. Liiketoiminnasta esiin nousee mm. pikavippifirmat, jotka perivät huikeita kuluja hädänalaisilta ja lisäävät heidän ahdinkoaan. Oletko sitä mieltä, että firmojen toiminta on ihan OK, kunhan se ei riko lakia (jota koko ajan yritetään kiristää)?
Turre Legalin tapauksessa kyse on nähdäkseni tilauslomakkeesta, ei henkilökohtaisesta palvelusta, jonka tuntihintaa olisi alennettu ahdinkoon joutuneiden piraattien auttamiseksi. Palvelu on tuotteistettu tavalla, jota en ole ennen juridiikassa nähnyt. Yksi firma rahastaa pelokkaita piraatteja ja toinen kuittaa siitä osan itselleen. Minun silmääni tällainen toiminta särähtää (heh), joten olisi hauska kuulla muiden näkemyksiä.
Joo, ilman muuta moraali on hienosyisempää. Mä esimerkiksi vastustan kiivaasti sitä, että yksittäinen heppu osti AIDS-lääkkeen ja nosti sen hinnan pilviin. Se on määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Pikavippifirmatkaan eivät ole suosikkejani.
Mä en ota kantaa Hedmaniin, koska en tunne sen toimintaa tarpeeksi hyvin. Se on kuitenkin selvää, että Turre puolustaa piraatteja. En mitenkään pysty näkemään Turren toimintaa rahastuksena, koska lataajalla on vaihtoehtona maksaa iso summa suoraan Hedmanin kirjeen perusteella tai pienempi summa Turren toiminnan jälkeen. Nähdäkseni asiakas voittaa tässä.
Ehkä vähän aiheen vierestä, mutta pikavippifirmojen parjaajat eivät tuo koskaan esille seuraavaa seikkaa: Jos ihminen on oikeasti aidossa rahapulassa, apua ei saa mistään, eikä ainakaan pankista. Ihmisen ainoa keino selvitä lyhytaikaisesta rahapulasta voi olla pikavippifirma.
Sain pari vuotta sitten parkkisakon, muistaakseni 65 euroa. Kun maksoin sen 3 päivää myöhässä, perään rapsahti 14 euron lisämaksu. Ja tämä on laillista kaupungin toimintaa, mikähän mahtaa olla korkoprosentti tässä? Tuskin ainakaan pienempi kuin pikavippifirmojen…
Erinomainen pointti kyllä tämäkin 🙂
En lukenut sitä juristijuttua, mutta olen kuullut, että jossain päin maailmaa on juristeja, jotka itse rakentavat ”ansoja” piratismin harrastajille ja sitten nostavat syytteen. Minusta SE on moraalisesti aika arvelluttavaa.
Joo, ansojen asettaminen on mieluummin poliisin työtä, ja silloinkin resurssit kannattaa kohdentaa isoihin rikoksiin.
Yrityksen/yrittäjän hinnoittelu on mielenkiintoinen asia. Missä menee oikeudenmukaisen hinnoittelun ja kiskomisen raja? Kun on henkilönä/brändinä tunnettu, voi nostaa hintoja, lähes tähtitieteellisiin summiin, mutta lisääkö se palvelun laatua tai arvoa muuten kuin ihmisten mielikuvissa? ”Ai, se on se tv:stä tuttu, pakkohan sen on olla hyvä!”
Toisaalta asiantunteva ja osaava tekijä voi pitää jopa liian alhaisia hintoja (eli joutuu niska limassa painamaan duunia kellon ympäri haalien kaikki mahdolliset asiakkaat), koska ei ole itseluottamusta nostaa hintoja sellaisiksi, että töitä ei tarvitse tehdä niin paljon (=vähemmän asiakkaita, jotka maksavat kuitenkin enemmän ostoksesta). Ja töitä riittää, koska ”se on niin halpa”. Esim. Jari Parantainen on tästä blogissaan kirjoitellut aina silloin tällöin, yrittäjän pitää osata valita asiakkaansa, kaikkia ei voi miellyttää kuitenkaan.
Aina löytyy niitä, jotka toimivat lain puitteissa, mutta lain henkeä vastaan. Sitä vain ei valitettavasti aina päällepäin näe. Onneksi on nykyään internet, jossa tieto leviää nopeasti, osin myös valitettavasti, jos joku haiuaa olla ihan vain pahantahtoinenkin. Nykyaikana tarvitaan erottelukykyä ja tietoisuutta omista arvoista, aina voi kysyä itseltään: ”Onko tämä sellaista toimintaa, jossa minä haluan olla mukana/asiakkaana?” Ja tehdä sitten päätös sen mukaan, mikä on oma moraalikäsitys.
Joo, jokainen yrittäjä voi hinnoitella itsensä miten haluaa. Asiakkaat sitten päättävät, onko palvelu tai tuote hinnan arvoista.
Turre Legal kuitenkin auttaa tavallista piraattia. Sen jälkeen kun iso yritys on lähestynyt omalla vaatimuskirjeellään, jokainen laiton lataaja voi itse päättää, maksaako kirjeen perusteella suuren summan suoraan Hedmanille, vai maksaako pienemmän summan sovittelun kautta. Turrelta ei tietenkään ole pakko ostaa, jos kokee sen olevan vastoin omaa moraalia. (Itse kyllä näen tässä Turren enemmän pelastavana enkelinä kuin syntisäkkinä.)
Hedmanin toiminta on hyvin perinteistä hämärien lakitoimistojen kiristystoimintaa. Lähetetään massalla uhkailukirjeitä – joille toki on peruste, vaikka hatarakin – ja tarjotaan saman tien mahdollisuutta ostaa uhka pois. Viedään silloin tällöin muutama varmempi tapaus oikeuteen, jotta uhka on konkreettinen.
Jos toimisto veisi automaattisesti kaikki oikeuteen, tämä olisi ihan oikein. Silloin syyllisyys tutkittaisi ja tuomioistuin päättäisi rangaistuksen ja sitä myötä korvauksen.
Nyt pelästyneet maksavat täysin tietämättä, onko maksuun oikeasti juridista perustetta, pelkästään uhkailun perusteella.
Jos näen kaupassa varkaan, niin kumpi on oikea toimintatapa: soitan poliisin vai otan varkaan kiinni ja lupaan olla kutsumatta virkavaltaa, jos se palauttaa tavaran ja antaa mulle satasen?
Teitti, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Muokkasin kommentistasi pyynnöstäsi Turren Hedmaniksi, koska olit sekoittanut toimistot. 🙂
Mä en ota kantaa Hedmaniin, koska en ole perehtynyt tilanteeseen. Siihen tosiaan puutuin, että *Turrea* syyllistetään, vaikka se nimenomaan auttaa taviksia.
“…meillä on myös oikeus jättää huonot palvelut ja tuotteet ostamatta.”
Suomalaiset asianajofirmat elävät valtion kontrolloimassa oligopolissa.
Oikeusjärjestelmä taas on rakennettu siten, että on käytännössä mahdoton edustaa itseään.
Kun yhdistät nämä kaksi faktaa, niin saavut epämiellyttävään johtopäätökseen: meidän on pakko ostaa huonoja palveluita.
Jussi, meillä on onneksi mahdollisuus kilpailuttaa lakitoimistot. Jos siis saat vaatimuskirjeen, sinulla on useita vaihtoehtoja:
1) Jos tiedät olevasi syytön, voit ilmoittaa sen rahojen vaatijalle. Heillä on todistustaakka, jos he väittävät sinua syylliseksi.
2) Jos olet ladannut laittomasti, voit myöntyä vaatimukseen ja maksaa vaaditun summan.
3) Jos olet ladannut, voit käyttää Turrea ja maksaa pienemmän summan.
4) Jos olet ladannut, voit käyttää jotain muuta toimistoa neuvottelijana ja maksaa pienemmän summan.
Lisäksi jos mennään oikeuteen, vähävarainen voi käsittääkseni saada oikeudenkäyntiavustajan, joskaan en tiedä millä ehdoilla ja missä tilanteissa.
Jos siis kokee juristin X moraalittomaksi, kenenkään ei ole pakko ostaa juuri hänen palveluitaan.
Kilpailuttaa lakitoimistot?
Ajatus on sama kuin jos Kimi Räikköstä pyydettäisiin kilpailuttamaan moposkoottereita, ja valitsemaan niistä menopeli seuraavalle formula-kaudelle.
Koko kilpailutuksen pointti menettää merkityksensä puolisuljetun oligopolin sisällä. Ei ole olemassa mitään ”kilpailutusta” sellaisella markkinapaikalla, jossa kysyntä pidetään keinotekoisesti tarjontaa suurempana.
Koko lähtökohtasi on mielenkiintoinen.
Käytännössä siis vihjaat, että sellainen iänikuinen, abstrakti konsepti kuin ”oikeus” on puhtaasti markkinatalouden alainen ilmiö.
Esimerkiksi listasi kohdat 2-4 viittaavat juuri tähän; minun valintani määrittää rikoksen uhrin saaman korvauksen.
Jos myönnyn vaatimukseen, menetän summan X. Jos en myönny, menetän summan Y.
Implikaatio tässä tietenkin on, että korvaussumma perustuu johonkin muuhun määreeseen kuin rikoksen uhrille aiheutuneeseen haittaan. Sillä minun valinnastani riippumatta tuo haitta on vakio.
Sinun mallissasi tuo korvaussumma perustuu kolmannen osapuolen harjoittamaan liiketoimintaan. Tämä on varsin masentava ajatus.
Tällaisissa tapauksissa korvaussumma perustuu väkisinkin eri toimijoiden arvioihin ja ylipäätään eri tahojen määrään, koska absoluuttista totuutta ei ole. Jos joku rikkoo autoni, sille on määriteltävissä arvo. Sen sijaan jos joku lataa laittomasti musiikkia, on äärimmäisen vaikea määritellä tekijän kokeman haitan suuruus euroissa. Yksi vaihtoehto tähän olisi, että korvaus säädettäisiin laissa. Olipa niin tai näin, Turrea on nyt turha syytellä yhtään mistään.
Jos olet sitä mieltä (kuten siis minäkin), että tekijänoikeuslaki on kohtuuton ja että sitä pitäisi muuttaa, silloin valituksen oikea osoite on eduskunta, eivät juristit.
Otetaanpa esimerkki*, joka hiukka raadollisemmin kuvaa viestisi periaatteellisen ongelman:
Eduskunta säätää Suomeen lain, jonka määräyksellä kaikki puheviestinnän konsultit on pakkosiirrettävä Kemiin.
Tämän lain seurauksena Suomeen tupsahtelee uusia lakifirmoja, jotka veloittavat sievoisen taksan puhekonsultti-parkojen yrityksistä käydä oikeutta valtiota vastaan.
Ja kuinka ollakaan, lakikoukerot tunteva lakifirma saa tehtyä valtion kanssa diilin; puhekonsultti saa jäädä asumaan sijoilleen, kunhan maksaa 10 000 euron korvauksen.
Lakifirma ottaa summasta puolet, ja ”tekee kivaa bisnestä”.
Puhekonsultti siis hyötyi lakifirman olemassaolosta; ts. lakifirma oli “pelastava enkeli”, kuten itse asian muotoilet.
Kaikki meni täysin lakikirjojen mukaan. Ehkä sinä yksilönä kuitenkin saattaisit olla närkästynyt koko asetelmasta, oletan.
————————–
* ennen kuin joku tylyttää antamani esimerkin ja väittää sitä “epärealistiseksi”, niin todettakoon, että vastaavia esimerkkejä on maailmanhistoria täysin pullollaan. Lainsäädännön silmitön palvonta tuottaa uutta todistusaineistoa tällä saralla harvasen päivä.
Jussi, tämä on erinomainen esimerkki.
Jos tällainen laki tulisi, olisin siitä helkutin kärttyinen eduskunnalle.
Maksaisin ilomielin juristille, koska hän on säästänyt minulta monta kymmentä tonnia menetettyinä asiakkuuksina. Juristi todellakin olisi se pelastava enkeli, joka auttaisi minut suosta. En tajua, miten siinä mikään voisi olla moraalitonta.
(Toki itse laki olisi absurdi ja monen mielestä moraaliton, mutta sehän ei ollut esimerkkisi aihe.)
Olet oikeassa. Ei tuossa esimerkissä juristi ole moraaliton; hän tarjoaa lisäarvoa maksua vastaan siinä missä esimerkiksi urheiluhierojakin.
Väitän, että jossain ääriskenaariossa suhtautumisesi tuohon juristiin kuitenkin muuttuisi.
Entä jos lainsäädäntö määräisi kaikki puhekonsultit katkomaan omat jalkansa, ja juristi saisi ”pelastavana enkelinä” neuvoteltua diilin: puhekonsultti katkookin vain kaikki sormensa, jalat säästyvät.
Juristi tässäkin tapauksessa tuottaa lisäarvoa, mutta… no, mutta… jossain pisteessä markkinatalous täytyy viskata sivuun, ja siirtyä arvottamaan aikuisten ihmisten (peräti juristien) tekemiä valintoja muilla kriteereillä? Muutenhan esim. orjakauppa olisi täysin ok.
Tämä on ehkä turhan raflaava esimerkki, mutta välittää pointtini – eri ihmiset sietävät lainsäädännön absurdia ylivaltaa eri pisteisiin asti.
Jussi, mitä absurdimmaksi sun esimerkit käyvät, sitä kiistattomampaa on että nimenomaan lainsäätäjä on syyllinen moraalisesti arveluttavaan lainsäädäntöön. Niin kauan kuin juristi pienentää vahinkoa, hän on asiakkaalleen eduksi.
Sivumainintana totean, että juttuja ei ajeta rikosasioina oikeudessa vaan siviilikanteina. Jutuissa ei siis ole ”syyllisiä”.
Oikeusmaallikon silmään näyttää vaikuttavan siten, että molemmilla osapuolilla on todistustaakka omasta kannastaan. Oikeus sitten uskoo uskottavampaa osapuolta. Toimintamalli nostaa merkittävästi yksittäisen kansalaisen puolustautumiskuluja. Se tekee siitä jopa mahdotonta, sillä aika harvalla on tallessa esimerkiksi verkkoliikenteensä lokitiedostoja vuosien ajalta. Kotitukiasemat eivät normaalisti myöskään tallenna tietoja laitteista joiden kanssa ovat tekemisissä. Ihmiselle jää vasta argumentiksi lähinnä kinata ”en jakanut” tyyppisesti. Tekijänoikeusrikkeethän ovat rikoksia, joten niistä voitaisiin tehdä myös rikosilmoitus, jolloin kansalaisen oikeusturva paranisi. Näin ei tehdä, sillä silloin näyttötaakka nousisi huomattavasti.
Että joku tässä kuviossa on moraaliton, onko Turre, en osaa ottaa kantaa, mutta tekijänoikeuksienhaltijat ainakin näyttäytyvät tarinassa isoina roistoina.
Korostan vielä, etten ole juristi joten edellä kirjoitettu on omaa päättelyäni eikä juridista faktaa.
Tästä tulemmekin siihen, että todennäköisesti lakia olisi hyvä muuttaa varsin nopeasti.
Tarinan roistoiksi voi halunsa mukaan nähdä a) rikollisen lataajan b) ahneen tekijänoikeuden haltijan tai c) kiristävän Hedman Partnersin.
Sen sijaan Turre toimii noiden kolmen välillä ja pyrkii löytämään lataajalle halvemman ratkaisun.
Kirjoitukseni liittyi siis kuvioon, jossa yksi asianajotoimisto lähettää maksukirjeitä, toinen myy tuotteistamaansa palvelua maksujen alentamiseksi ja tekijät, joiden nimissä koko operaatio tehdään, saavat tuskin mitään. Tällainen kuvio on mielestäni moraaliton, yksittäisiin toimijoihin en alunperin ottanut kantaa.
Hyvä kun et ottanut kantaa yksittäisiin toimijoihin. Tekstissäsi oli kuvakaappaukset Turre Legalin sivuilta ja sitaatit Herkolta, joten se kyllä tuntui vahvasti kohdistuvan Turreen.
Sillehän me emme voi mitään, että tarinassa on kaksi toimijaa. Vastaavia tapauksia ovat vaikkapa tavaratalot jotka myyvät roinaa, ja varastoyritykset, jotka myyvät varastotilaa. Aina kun markkinoilla on tilaa, sinne tulee toimija.
Tekijät taas tekevät sopimuksensa levy-yhtiöiden ja tuotantoyhtiöiden kanssa. Se, mitä kuluja asianajaja laittaa tekijänpalkkioiden päälle, ei muutenkaan olisi tekijän omaisuutta millään tavalla.
Kannattaa lukea ensimmäisen tapauksen asian päätös MAO:419/16. Suosittelen hyppäämään teknisen kuvauksen yli.
Kannattaa katsoa tuomiosta yhteenveto ja peilata sitä tilanteeseen jossa tiedät että et ole ladannut mitään mutta olet silti saanut kirjeen.
Netistä voi löytää kuvauksen siitä mikä on todistustaakka. ”Todistustaakkaa koskevilla säännöksillä ja periaatteilla määrätään kumman osapuolen on näytettävä toteen jokin olosuhde. Rikosprosessissa syyttäjän tulee näyttää syyte toteen. Riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta. Jos vastaaja edukseen tuo esiin jonkin seikan, on hänenkin vahvistettava se todisteilla.”
Tekijänoikeuskirjeillä ei haeta rikosprosessia eli poliisi ei tee mitään tutkintatyötä jonka perusteella syyttäjä arvioisi onko rikos tapahtunut (eli onko todisteita riittävästi että tuomioistuin antaisi langettavan tuomion).
Tekijänoikeusjärjestöt ovat erilaisilla teknisillä menetelmillä analysoineet nettiliikennettä joka sisältää tekijänoikeuksien alaista materiaalia. Analyysin tuloksena on saatu IP osoitteet ja Markkinaoikeudelta on pyydetty päätöstä jonka perusteella teleoperaattorit ovat lähettäneet IP osoitteiden omistajien listan.
IP osoite ei normaalilla kotikäyttäjällä ole kiinteä. Normaalin kuluttajan on mahdoton todistaa että 1½ vuotta sitten ajanhetkellä x minun ip osoitteeni oli / ei ollut xxx.xxx.xxx.
Tekijänoikeuskirjeet lähtevät siitä ajatuksesta että normaalin kansalaisen on mahdoton todistaa teknisesti olevansa syytön. Jos Markkinaoikeus katsoo että ip osoite on riittävä todiste siitä että olet ladannut / levittänyt tekijänoikeuksien alaista materiaalia niin olet maksumies.
Jos et hyväksy yksipuolista tuomiota ja palkkaat asiantuntijan tai juristin niin riskinä on että todisteet eivät riitä ip osoitetietoja vastaan ja maksat vielä kulut moninkertaisena.
Tekijänoikeusjärjestöjen suorittama ”massavalvonta” ei ole aukoton ja erityisesti ip osoitteiden yhdistäminen henkilöön ei ole virheetön prosessi. Tavallisen kansalaisen on vaikea hyväksyä tilannetta jossa et voi todistaa itseäsi syyttömäksi. ”Tulkaa katsomaan, ei minulla ole koneella mitään laitonta materiaalia” – ”ei kiinnosta, meillä on ip osoitetiedot ja sitä paitsi ei koneellasi tarvitse olla kokonaisia tiedostoja vaan vain torrentin osia”.
Tekijänoikeuskirjeiden kautta on suuri riski että ajaudutaan amerikkalaismallisen oikeuskäytännön pimeälle puolelle jossa syytön osapuoli mahdollisesti maksaa suuret korvaukset rikkeestä mitä ei ole tapahtunut – vain välttääkseen vielä suuremmat oikeudenkäyntikulut joihin voi sisältyä iso riski asian häviämisestä.
Kannattaa katsoa Angelina Jolien tähdittämä tositapahtumiin perustuva elokuva Changeling – vaihdokas. Tietenkin siis laillisesti vuokrattuna tai ostettuna. Jostain syystä minulle tuli heti tuo elokuva mieleen kun saimme kiristyskirjeen.
Petterin ja muiden huoli on ollut juuri tuo yllämainittu syy – syytetään asiasta jossa et voi puolustautua ja joudut maksamaan toiselle ketkulle siitä että hän puolustaa sinua. Mafian harrastama suojelutoiminta on juuri yhtä moraalista. ”Suostun siihen että en ryöstä tai pahoinpitele sinua jos maksat minulle merkittävän summan rahaa mutta eihän se ryöstö ole. Kuinka edes kehtaat sellaista väittää!”
Jaakko, ymmärrän hyvin tilanteen ongelmallisuuden. Siksi en kommentoikaan Hedman Partnersien ja muiden toimintaa.
MUTTA: sitä en ymmärrä, miksi leimaat Turren ”toiseksi ketkuksi” ja vertaat sitä mafiaan. Väännän nyt erot rautalangasta.
1) Mafia aiheuttaa itse ne laittomuudet, joilta se sitten ”pelastaa”.
2) Sen sijaan tekijänoikeuskeisseissä ongelman on aiheuttanut joku muu kuin Turre – tulkinnan mukaan laki, lataaja tai Hedman. Turrella ei ole osaa eikä arpaa ongelman syntyyn, vaan se toimii auttajana.
Vertauksesi ontuu pahemmin kuin yksijalkainen mummo hangessa.
Mutta kun. Käsittääkseni sama tyyppi omistaa sekä sen uhkailufirman (ainakin yhden niistä) että Turren. Eli juurikin luo ongelman, johon tarjoaa ratkaisua.
[Katleenan edit 26.1.2017 klo 11.37: Mari lähetti yksityisviestin, jossa hän kertoi tarkastaneensa asian. Omistajat eivät ole samat.]
Jos haluat, voit toki nimetä ihmisen, joka on osakkaana molemmissa firmoissa. Jos esität noin vahvan syytöksen, sinulla lienee todisteita?
(Jos todisteita ei löydy, joudun poistamaan Marin kommentin, koska se saattaa täyttää kunnianloukkauksen tuntomerkit. En tunne lakia kovin hyvin, mutta en uskalla julkaisijana ottaa vastuuta asiattomasta syytöksestä, jolla ei ole todisteita.)
Oma kaverini Jussi Kari on töissä Turre Legalissa, ja olen erityisen närkästynyt hänen puolestaan. Väärien väitteiden esittäminen ilman todisteita on huonoa käytöstä.
Selvitin asiaa vielä enemmän. Kyseessä olisi selkeä jääviystapaus, jos oikeusjutussa joku ihminen omistaisi osakkeita ”molemmin puolin”. Asiaa valvoo Valvontalautakunta.
Seurauksena olisi
* asianajotoimistolle erottaminen Asianajajaliitosta, mikä on äärimmäisen rankka seuraamus
* laillistetulle oikeudenkäyntiavustajalle lupien menettäminen, mikä myös on vakava sanktio.
Käytännössä siis ei olisi mitään järkeä ryhtyä sellaiseen kupruun. (Sitä paitsi ilman Turrea Hedman saisi enemmän. Ei liene järkeä tuoda itse mukaan peliin toimijaa, joka pienentää voittoa?)
Bonuksena ohessa vielä Asianajajaliiton sääntöjen kohdat 6 ja 7. Asianajotoimiston osakkaan pitää työskennellä kyseisessä toimistossa. Lisäksi lupa myönnetään vain yhdessä yhtiössä työskentelevälle. Asianajaja ei siis saa työskennellä useammassa asianajotoimistossa.
Tsekkaa vielä liiton ohjeistukset hyvästä asianajotavasta. Sieltä kannattaa vilkaista esteellisyyttä käsittelevät kohdat 5.1., 5.8., 6.1., 6.2. ja 6.5.
Jos Hedman Partners rikkoisi näitä ohjeita, sillä olisi Asianajajaliiton kengänkuva persuuksissa ennen kuin ehtisivät joukkokannetta sanoa.
”Jos Hedman Partners rikkoisi näitä ohjeita, sillä olisi Asianajajaliiton kengänkuva persuuksissa ennen kuin ehtisivät joukkokannetta sanoa.”
Uskotko todellakin tuohon? Milloin viimeksi tällaista on tapahtunut?
Mä en tiedä, koska en seuraa juristibisnestä. Mutta se on selvää, että mätä omena potkitaan aina pois, ettei se pilaa koko boolia.
Nyt taisi Katleena unohtaa lukea tekstin ennen kommentointia.
Missään kohtaa tekstiäni en maininnut mitään Turresta. Hedman on se Mafia johon viittaan – okei myönnetään että en selkeästi – ja perustelen sitä juuri sillä että itsensä syyttömäksi todistaminen on erittäin vaikeaa ja myös kallista. Ja myönnän että en kovin hyvin kommentoinut Katleenan tekstiä, mielessä oli enemmän Petterin teksti hänen blogistaan.
Pääviesti on että tekijänoikeuskirjeet ovat moraalittomia, erityisesti kun lakitoimisto lähettää niitä yksityisille henkilöille joiden on hyvin vaikea puolustautua ilman asiantuntija-apua – jota saa sitten toisesta lakitoimistosta. Ei hyvä!
Amerikkalainen oikeuskäytäntö on sellainen että sitä ei suurin surminkaan haluaisi Suomeen. Tekijänoikeuskirjeet edustavat juuri sitä lähestymistapaa.
Kannattaa ehkä lukea myös seuraava artikkeli:
http://www.hs.fi/talous/art-2000002907829.html
Siitä voi jatkaa keskustelua kenen etuja juridiikan pitäisi ajaa – tavallisen kansalaisen vai juristien keskenäistä etua?
Tietenkin luin kommenttisi. Olisi omituista toimintaa bloggaajalta olla lukematta kommentteja ja silti vastata niihin.
Käsitin, että viittaat Turreen, kun sanoit näin:
”Petterin ja muiden huoli on ollut juuri tuo yllämainittu syy – syytetään asiasta jossa et voi puolustautua ja joudut maksamaan *toiselle ketkulle* siitä että hän puolustaa sinua.”
”Toinen ketku” viittaa tässä nimenomaan Turreen, koska muut juristitoimistot eivät ole profiloituneet piraattien puolustajiksi. Tämän vuoksi puutuin asiaan.
En siis ole puolustelemassa tässä Hedman Partnersien toimintaa, koska en tunne sitä. Jutun esimerkkinä oli Turre Legal.
Jos mafia-kärjistyksesi ei koskenut Turrea, niin sittenhän olemme samalla kartalla.
Ja siitä olen samaa mieltä, että tekijänoikeuslakiin tarvittaisiin täsmennyksiä. Nykyinen tilanne ei toimi.
Ei ollut minun viestini tarpeeksi selvä eli saat anteeksi 😉
Pahis tässä tosiaan on tuo Hedman Partners, heidän menetelmänsä ovat hyvin kyseenalaisia; vielä kyseenalaisempaa on tosin että lainsäädännöllä on tälläinen mahdollistettu.
Itse en ole ladannut laittomasti – se voitanee tässä todeta ilman todistamista – ja olen silti saanut kirjeen. Jos haluaisin ladata laittomasti niin osaisin sen tehdä ilman kiinnijäämisriskiä.
Nykytilanne ei ole lainkaan hyvä, normaalit kuluttajat voivat joutua hyvin hankaliin tilanteisiin samalla kun massiivista jakelua harjoittavat elämäntapaintiaanit eivät joudu niihin.
Heh, olemme siis ilmeisesti samaa mieltä. Laki mahdollistaa tällä hetkellä yllättävän irrationaaliset vaatimuskirjeet, ja tämä seikka pitäisi korjata.
Jouduin poistamaan täältä solvaavan kommentin, jossa puhuttiin ”kakarakokoomuslaisista”. Kyseinen kommentoija on tervetullut yrittämään uudelleen asiallisemmalla kielenkäytöllä.