Ekat promokuvani kymmenen vuoden takaa

Siivosin makuuhuoneen komeroa ja törmäsin tietenkin järjestelemättömiin valokuviin. Kuoren päällä luki mustalla tussilla KATLEENA KUVAT KAUPUNKIUUTISET.

Kirjoitin aikanaan Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin kolumneja, ja kuoressa olivat siis ensimmäiset promokuvani. En muista enää vuosilukua, mutta veikkaan 2000-luvun alkua.

Aika hellyttävältähän tuo näyttää.

En enää muista, mikä näistä oli kolumnin kyljessä, mutta nykyään en kelpuuttaisi noista yhtäkään.

Sittemmin olen oppinut toimimaan promokuvauksissa:

1. Pukeudun sopivan kokoisiin vaatteisiin. Liian iso jakku on liian iso jakku.
2. En pukeudu kokomustaan. Se vie värin kasvoilta, ja suuri osa kuva-alasta jää läpitunkemattomaksi mustaksi.
3. Käytän meikkiä. (Tämä vinkki koskee muuten kaikkia sukupuolia.) Tavoitteena ei siis ole olla nätti, mutta tavoitteena on olla näkyvä. Ilmeiden pitäisi erottua, ja mustat silmänaluset kannattaa meikata piiloon, ettei näytä stressaantuneelta elikolta. Ei televisiossakaan maskeerata haastateltavia huvin vuoksi, vaan sille on syy.
4. Nykyään jo tiedän, että kuvaaja on aina puolellani. Hän haluaa, että onnistun kuvissa. Niinpä en enää jännitä, vaan pelleilen ja ilmeilen kameran edessä. Pelleilyn jälkeen kroppa ja kasvot ovat rentoutuneet, jolloin kuvatkin onnistuvat paremmin.
5. En kallistele päätäni enkä seiso polvet pihdissä. Ne viestivät epävarmuutta.

Näkyy noissa kuvissa sentään jo jotain nykyisestä minusta. Olen esimerkiksi ottanut poseerauksia eri roolit mielessäni. Jossain kuvassa vilahtaa jopa hymynpoikanen.

Olen oppinut rentoutumaan kuvauksissa vasta pari vuotta sitten. Jos siis sinäkin satut olemaan jännittäjä ja koet epäonnistuvasi kaikissa kuvissa, niin ei hätää. Minulla meni oppimiseen vain 39 vuotta.