Ainakin jostain asiasta voin olla ylpeä: minulla on kaiken ikäisiä kavereita. Nyt en puhu perheestä, sukulaisista tai työkavereista, vaan "pelkistä" kavereista, ystävistä – niistä joiden kanssa vietän aikaa ilman yhteistä agendaa.
Nuorimmat kaverini ovat tuskin parikymppisiä. Vanhimmat kaverini kolkuttelevat eläkeikää. Lisäksi on tietenkin väkeä siltä väliltä.
Heidän ansiostaan muistan, millaista on opiskelijaelämä ja niukat rahavarat. He saavat minut muistamaan treffailun, häiden järjestämiset ja polttarit. Heidän kanssaan jaan kasvatushuolet, lasten hassut sanomiset ja työelämän eri puolet. Heidän kanssaan ymmärrän edes jotenkin, mitä ovat ikänäkö, vaihdevuodet ja se, kun lapset lentävät pesästä.
Heidän ansiostaan tutustun uusiin ilmiöihin ja näen, missä asioissa historia toistaa itseään. He saavat minut tuntemaan itseni välillä kokeneeksi ja välillä untuvikoksi. Heidän ansiostaan olen joskus tukija, joskus tuettava ja joskus tasavertainen kokija.
Kiitokset Ellu, Eltsu, Fati, Heikki, Hii, Jani, Janne, Janne, Jari, Jasu, Juha, Jussi, Lauri, Liisa, Liisa, Matti, Martti, Minna, Minna, Niko, Pekka, Pietu, Rinkku, Saku, Salla, Sini, Suvi, Tanja, Terhi, Tiina, Timppa, Tinsku, Tintti, Tuija ja Tuoppi!
Aakkosjärjestyksessä, ei ikäjärjestyksessä.