Hei YK, mitä sä teet Libyassa?

Terkkuja taas tiedustelun opinnoista! Alkukevään olemme pakertaneet kurssilla nimeltä Tiedustelutuotteet ja tiedolla johtaminen.

Kurssiin kuuluu ryhmätyö, ja niinpä tiimimme otti kunnianhimoisesti aiheekseen Libyan. Kukaan meistä ei tiennyt Libyasta juuri mitään, mutta eihän se innokasta analyytikkoa haittaa. Jouduin aloittamaan oman osuuteni googlaamalla Libyan, että mikäs helkutti se niistä Pohjois-Afrikan valtioista oikein olikaan.

Erittelemättä ryhmätyön aiherajausta ja näkökulmaa sen tarkemmin, tein projektin aikana itselleni Twitteriin yksityisen listan seurattavista Libya-tileistä. Ajattelin sen avulla tutkia, mitä kaikkea Libyassa tapahtuu.

Kun koostin Twitter-listaa, tein oudon havainnon. Niinpä tämä blogipostaus on ryhmätyömme porsima itsenäinen yllätysvauva:

Hei YK, mitä ihmettä sä oikein puuhaat Libyassa?

Löysin Twitteristä tolkuttomasti erilaisia tilejä, joiden ylläpitäjänä on jokin Libyassa toimiva YK-hanke tai -yksikkö. Libyassa pyöritetään ainakin seuraavia hankkeita, asiamiehiä ja organisaatioita:

1. Abdoulaye Bathily, YK:n erikoislähettiläs Libyassa. Hän yrittää epätoivoisesti saada vaaleja jakautuneeseen maahan. Riitaisat osapuolet ovat aina samaa mieltä Bathilyn kanssa että juu kyllä rauha ois kiva juttu ja poseeraavat yhteisissä neuvottelukuvissa – ja jatkavat sitten sotimistaan.
2. YK:n naisjärjestö UN Women. Twitter-tilillä ei tosin ole ollut toimintaa vuoteen, mutta YK:n naisjärjestöllä on kyllä Libya-strategia vuosille 2022–2025.
3. YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimisto OCHA. Se pyrkii auttamaan Dernan tulvien uhreja ja raportoi tilanteesta tiheästi.
4. Maailman terveysjärjestö WHO, joka järjestää Libyassa muun muassa tuberkuloosikoulutusta ja seuraa Dernan tulvan jättämää terveystilannetta.
5. YK:n väestörahasto UNFPA. Se kampanjoi Libyassa muun muassa kätilöiden, turvallisen synnyttämisen ja HPV-rokotteiden puolesta.
6. YK:n kehitysohjelma UNDP, joka järjestää erilaisia koulutuksia ja tukee vihreää siirtymää. Ohjelmaan kuuluu ilmeisen paljon seminaareja, joissa käsitellään digitalisaatiota ja energia-asioita.
7. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR (United Nations High Commissioner for Refugees), joka organisoi pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviä asioita.
8. Kaikille tuttu YK:n lastenjärjestö Unicef, joka rahoittaa Libyassa vanhemmuusohjelmia, ehkäisee lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttaa orpoja.
9. YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM (International Organization for Migration), joka tukee Dernan tulvan uhreja ja järjestää seminaareja Libyassa.
10. Libyan tukiohjelma UNSMIL. Tämä on jo ikivanha hanke, jossa nähtävästi koordinoidaan kaikkia muita YK:n toimijoita.
11. Lisäksi UNSMILissa toimii joku johtaja, jonka vastuulla on ”Human Rights, Transitional Justice and Rule of Law Division”. Sama henkilö toimii ilmeisesti myös edustajana Libyan UNHCHR:ssä (United Nations High Commissioner for Human Rights), joten hänellä on tietenkin OHCHR eli Office of the High Commissioner of Human Rights.
12. Hännänhuipuksi voi vielä laskea YK Libyassa -yleistilin. Pahimmillaan senkin alla on lisää itsenäisiä hankkeita ja henkilöstöä, jotka eivät listaudu aiemmin mainittuihin.

Ei aavistustakaan, miten nämä kaikki nimikkeet ja yksiköt pitäisi sijoittaa organisaatiokaavioksi. Aina kun löytyy uusi kirjainlyhenne, se tarkoittaa uutta hanketta tai organisaatiota – ja siten myös hallintokulua.

On ilman muuta tärkeää, että YK pyrkii auttamaan Libyaa. Silti tällainen sohiminen on rahan haaskausta.

Libyan diktaattori Muammar Gaddafi syöstiin vallasta jo vuonna 2011, ja käytännössä maa on ollut sekaisin siitä asti. YK on auttanut näillä kymmenillä projekteillaan Libyaa koko tämän ajan, mutta tilanne ei edisty lainkaan. Vaalien piti olla vuonna 2021 (ja useita kertoja aikaisemminkin), mutta ne peruttiin viime tipassa.

YK tietenkin haluaisi maahan rauhan ja demokraattiset vaalit, mutta vaikea uskoa, että se onnistuu tavoitteessaan. YK:n omat Libya-operaatiot, -hankkeet ja -toimijat ovat päällekkäisiä. Niinpä on ihan relevanttia pohtia, kulkeeko tieto tehokkaasti YK:n sisällä eri yksiköiden ja projektien kesken. Osa resursseista kuluu väistämättä laajan ja monitahoisen hallinnon kuluihin.

Lisäksi pistän pääni pantiksi siitä, että YK:n mehiläispesän sisältä löytyy vaikka kuinka paljon kissanhännänvetoa, reviiritaistelua ja toimivaltuuskiistoja. Jokainen johtaja haluaa säilyttää oman toimistonsa ja oman budjettinsa.

Libya on ollut jumittuneessa tilassa vuosikaupalla. Pahimmillaan YK edistää tätä stagnaatiota sirpaloittamalla apua, vaikeuttamalla koordinaatiota ja neuvottelemalla milloin mikäkin hattu päässään milloin minkäkin toimijan kanssa. Homma maksaa miljoonia, kun kaikilla projekteilla ja yksiköillä on oma päällystönsä, joka juoksee seminaareissa esittelemässä oman hankkeensa tuloksia.

Eikä tässä vielä kaikki. Listassa olivat vain YK:n ylläpitämät hankkeet ja yksiköt. Lisäksi tulee kasa EU-projekteja, itsenäisiä pakolaisjärjestöjä ja hyväntekeväisyyssäätiöitä, jotka toimivat Libyassa omilla tahoillaan.

* * *

Sama kuin päättäisin ostaa kaverilleni satasella suklaata:

Ostan kymmenen euron suklaalevyn, jonka ympärille ostan kahdella kympillä lahjarasian, jonka käärin kympin hintaiseen käärepaperiin, jonka sujautan parin kympin hintaiseen lahjakassiin, jonka viedäkseni ostan parin kympin junalipun, jonka käyttääkseni ostan parilla kympillä taksimatkan. Nyt olen ylpeä, kun olen sijoittanut kaverin lahjaan sata euroa – mutta lopullista hyötyä ja käyttöarvoa sillä on vain kympin verran.

Mutta olenpahan työllistänyt matkalla itseäni, paperinvalmistajaa ja taksikuskia. Näyttää hyvältä raportissa, kun on kokonaisella satasella ostettu suklaata.