Monella ammattikirjoittajalla on omat logosanat, jotka toistuvat hänen tekstissään silloin tällöin. En tarkoita kiusallisia maneereja, vaan luovaa sanankäyttöä, joka on osa tyyliä. Logosanat ovat ilmaisuja, jotka lukija ymmärtää heti mutta jotka eivät silti ole laajalti käytössä muilla kirjoittajilla. Usein kysymyksessä on jollain tapaa metaforinen ilmaisu.
Otetaanpa esimerkkejä:
Jossain sisustuslehdessä esiteltiin, kuinka saadaan kaikki rojut säilytettyä kauniisti. Toimittaja kertoi, että monet hilloavat tavaraa – eli säilövät tai hamstraavat. Hillota-verbi toistui pitkässä artikkelissa kahdesti. Ei siis liian usein, mutta juuri sen verran, että se kiinnitti huomiota luovuudellaan. Joku muukin kuin minä oli poiminut saman sanan, koska seuraavan numeron lukijakirjeissä kehuttiin hillota-ilmaisua.*
Jari Parantainen käyttää usein sanaa pusata, jolla hän kuvaa pikkutarkkaa säätämistä jonkin asian kimpussa.
Sarasvuolla on sankaruus, ja Halla-aholla on maahanmuuttouskovaiset ja maahanmuuttokriittiset. Logosana siis ei välttämättä ole vain sana sanojen joukossa, vaan se voi kantaa mukanaan kokonaisen aatteen.
Taannoinen yhteistyökumppanini Lea Kaarnola Fortumista puhui kääntyvyydestä, jolla hän kuvasi nopeaa reagointikykyä ja joustavuutta. Sen sanan poimin edelliseen kirjaani, koska kääntyvyys istui myös hyvän kouluttajan ominaisuuksiin.
Hyvällä kirjoittajalla ja puhujalla pitää olla logosanoja. Jos niitä ei ole, teksti on helposti hajutonta ja mautonta.
*Parhaissa logosanoissa on tietenkin se ominaisuus, että ne leviävät muidenkin käyttöön, koska ne tuntuvat napakoilta, hauskoilta tai uudenlaisilta. Joskus sanan alkuperäinen keksijä ”menettää” sanan muille, mutta joskus hän saa siitä ansaitsemansa kunnian. Esimerkiksi Ruben Stiller muistetaan yhä kökkötraktoreista.
—
Hyvä nosto! Logosanoilla voi viestiä laajempaa ideaa ja näkemystä, kunhan niillä on merkityssisältöä. Olen huomannut, että logosanat vaihtelevat kausittain, kai sen mukaan, mikä teema milloinkin puhuttelee ja minkä kokee tärkeäksi. Tahtovat vain helposti juurtua maneereiksi, mutta taitava kirjoittaja osannee sen ansan välttää.Joskus ne joutuvat karkuteille. Yksi ajankohtainen esimerkki sellaisesta on ketterä. Se on hauska, ketterä ja ilmaisuvoimainen sana, mutta kyllästyttää, kun se tavan takaa pullahtaa esiin suunnittelu- ja projektiteksteistä. Projektit ovat ketteriä, ne reagoivat ketterästi, ja innovaatiotoiminnalle on ominaista ketteryys. Jep.
Mielenkiintoinen ajatus! Tosin koska tällaisilla logoilla ei ole tekijänoikeussuojaa, nasevimpina pidetyt ilmaukset leviävät yleiseen käyttöön ja päätyvät pahimmassa tapauksessa hokeman kaltaisiksi muoti-ilmauksiksi. Mutta taitava kirjoittaja on varmaankin siihen mennessä jo kehittänyt uusia…
Tuo hilloaminen on alkanut ärsyttää minua Kotivinkin artikkeleissa jo aika pahasti. Ihan ensimmäisellä lukukerralla se säväytti, nyt tuntuu vain tunkkaiselta ja mukahauskalta.
Kiitos kommenteista!Joskus raja logosanan ja maneerin välillä on hienonhieno. Kuulostaa siltä, että Kotivinkki on jo lipsahtanut ketterästi maneerin puolelle. 🙁
Ammattilaiset ovat sortuneet käsitetaiteiluun. Totta kai uudet sanat vaikuttavat uudemmilta ja tuoreemmilta kuin vanhat sanat.
Hilloaminen eli siis muusataan ja pistetään purkkiin. Kiva että on harrastuksia..