Disclaimer: Keskiajan Suomessa ei ollut vielä kuppaa, sillä se ihanuus rantautui tänne vasta myöhemmin. Älkää kuitenkaan välittäkö tästä pikkuseikasta.
Olen siis paraikaa torstaista sunnuntaihin Turun keskiaikamarkkinoilla muksujen kanssa. Viihdytämme turnajaisnäytöksissä joka päivä klo 15 ja 17.
(Kokeneemmat blogin lukijat tietävät, että roolihahmoni on ö-luokan maksullinen nainen. Ei puhdas mutta halpa.)
Eilen turnajaisissa huutelin jotain kupasta ja muista taudeista. Yhtäkkiä yleisön seasta kuului kirkas pikkutytön ääni:
Mun isällä on ollu kuppa. Ja mä olen nähny ne arvet!
Leukani loksahti rintalastan päälle.
Osa yleisöstä tirskui, osa mulkoili lapsen suuntaan ja osa ilmeisesti ryhtyi näppäilemään lastensuojelun hälytysnumeroa. Ennen kuin ehdin miettiä, mitä tuohon huutoon pitäisi vastata, tyttö jatkoi:
Niitä oli selässä toooosi paljon!
Sitten hoksasin:
Tarkoititko, että iskä on käynyt kuppauksessa?
Tyttö nyökkäsi tyytyväisenä.
Harvoin olen kuullut neljänsadan ihmisen nauravan yhtä helpottuneena.
Tää oli kyllä loistoheitto. Toinen hekotukset aiheuttanut kommentti oli: ”Sä oot kallis ja huono!”.
Lasten suusta kuulee totuuden. 🙂