Juna Ouluun oli eilen tunnin myöhässä. Siis tunnin. Olin perillä yöllä klo 1.20.
Matkaa sulostutti humalainen mieskolmikko, joka astui junaan Tampereelta kanssani. Yksi miehistä nosti kyytiin hervottoman kokoisen laivalta tuodun vetokärryn, johon oli kääritty ilmastointiteipillä kaljalaatikoita.
Hänen kaverinsa oli siinä kunnossa, että joutui konttaamaan vaunuun sisälle. Onhan siinä kokonaiset kolme kiperää porrasta vaanimassa viattomia matkustajia, joten ei ihme, että ne pitää nousta nelivedolla.
Matka alkoi.
Klo 21.10:
Sä kans olet yks SIKA! Mä en jaksa sua. V*ttu per*ele.
Klo 22.00:
EU on perseestä. Ja direktiivit kans. Ei ne direktiivit oo lakeja, ei niitä tarvi totella.
Klo 22.20:
Sä kans olet yks SIKA! Mä en jaksa sua. V*ttu per*ele.
Klo 23.05:
Järrrjen veeiiit ja minusta orrrjan teiiiit! Kyllä Simo Silmu ja Yölintu on sitten hyviä.
Klo 23.40:
Sä kans olet yks SIKA! Mä en jaksa sua. V*ttu per*ele.
Klo 00.20:
Haloo! Kuka soittaa? Mä oon junassa, ei kuulu!
Klo 00.35:
Sä kans olet yks SIKA! Mä en jaksa sua. V*ttu per*ele.
En valittanut konduktöörille asiasta.
Miksi ihmeessä jätin puuttumatta? Olen ilmeisesti niin tottunut suomalaisiin luontoääniin, että ne eivät juuri haitanneet puuhiani. Kirjoitin postauksia ja nukuin pari tuntia. Aina välillä kolmikon repliikit osuivat tajuntaani.
Pelottavaa huomata, että pidän tuollaista öykkäröintiä julkisten kulkuneuvojen normaalina taustameluna.
Eräs hämmentävimpiä asioita, kun ulkomailla asuvana vierailen Suomessa, on se muistutus, että ai niin, täällä on ihan normaalia öykkäröidä joukkoliikenteessä. Toissa reissullani en ehtinyt olla maassa kuin pari tuntia, kun eksyin bussiin jossa voimakkaasti humaltunut mieshenkilö ”paransi maailmaa” koko ajan kovaäänisemmin ja useampien kirosanojen kera. Muutama matkustaja jopa poistui bussista ennen omaa pysäkkiään.
Hollannissa olen 2,5 vuoden aikana kerran törmännyt häiritsevään käytökseen joukkoliikenteessä. Eteläaasialaiset naiset tappelivat, käsittääkseni joku huorittelusta lähtenyt kolmiodraama tms. Sitä bisarrimmalta tuntui, että kun kerrankin törmää häirikköihin, niin kyseessä on tuollainen yleensä erittäin hyvin käyttäytyvä ihmisryhmä…
Huomautin kerran kanssamatkustajalle tämän kovaäänisestä puheesta. Keskustelu kaverin kanssa tuossa vaiheessa oli jatkunut jo pari tuntia ja raikasi junavaunun toiseen päähän. Kovaääninen matkustaja kiitteli siitä, että olin palauttanut hänet takaisin Suomeen. Oli kuulemma viimeiset puolitoista kuukautta matkustellut Euroopassa ja kaikkialla muualla kailotetaan kovaan ääneen.
En ole kertaakaan ulkomailla kaukoliikenteen junassa tai bussissa törmännyt yhtä kovaääniseen keskusteluun. Enemminkin konduktööri tai kuljettaja on alkukuulutuksisa kehottanut huomioimaan muut ja pitämään volyymit matalina:)
Itsesuojeluvaiston vuoksi olisin kyllä Katleenan kuvaaman sakin kiertänyt kaukaa ja raivonnut hiljaa mielessä.
Itselläni ei ole kansainvälistä vertailukohtaa. En nimittäin ole koskaan asunut vieraassa maassa, ja lomamatkoilla taas en osaa kiinnittää huomiota asiaan, koska en tarvitse työrauhaa.