Kielitieteessä tunnetaan sinä-passiivi, jonka peitenimiä ovat myös sä-passiivi ja mikahäkkispassiivi.
Sä-passiivi on englannista lainattu tapa ilmaista passiivisia rakenteita:
Jos sä ajat mutkaan liian kovaa, niin sä suistut tieltä.
Sujuvammin ja suomeksi tämä on vaikkapa näin:
Jos ajaa mutkaan liian kovaa, suistuu tieltä.
Jos mutkaan ajetaan liian kovaa, auto suistuu tieltä.
Jos kuski ajaa mutkaan liian kovaa, hän suistuu tieltä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki sinä-muodot olisivat kömpelöitä. Sinä-muoto on nimittäin paras tapa ohjeistaa:
Kytke virta, näppäile käyttäjätunnuksesi ja hyväksy toimitusehdot.
Joskus raja on hienonhieno. Mitä jos formulakuski halusi vain ohjeistaa tuossa ajamisvinkissään?
Oleellista on tekstilaji. Jos puhuja kertoo esimerkiksi haastattelussa yleisiä asioita ammattialastaan, kyse on passiivista. Silloin en käyttäisi sä-passiivia, vaan valitsisin sujuvampia verbimuotoja.
Sen sijaan jos tekstilajina on opaskirja, sääntölistaus tai käyttöohje, käskevä sinä-muoto on järkevin valinta.
* * *
Tämä postaus on ohjeistava teksti, joten käytä sinä-muotoa, kun annat vinkkejä muille.
Mika Häkkinenhän ei tuollaista sä-passiivia käyttänyt, vaan JJ Lehto!
Mäkin muistan, että JJ Lehto käytti sitä. Passiivin liikanimi tuli kuitenkin jostain syystä Häkkiseltä.
Aristoteleen kantapää väittää Häkkisen oikeasti käyttäneen tätä passiivimuotoa:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/09/aristoteleen-kantapaa-passiiveissa-eroja
Yleensä lienee niin, että jos ilmiö voidaan nimetä saman aikakauden mestarin mukaan (jonka haastattelujakin kuunnellaan ja luetaan tarkasti) tai keskikastin urheilijan mukaan, valinta on suhteellisen selvä. Nimeäminen edellyttääkin menestystä, sillä muuten ilmiöllä ei ole mitään yleisempää merkitystä.
Jenkkikama näkyy suomettuneessa kielessämme paljon, sen historia on pitkä ja muodissa on milloin mitäkin, kuten tuo ärsyttävä toisen persoonan käyttö vaikka tarkoitetaan itseä. Nikolai pisti vielä paremmaksi, hän puhui kolmannessa persoonassa eli me Nikooila II… Pyrkikäämme siihen:)
Ohjetapaushan on muodollisesti ja kieliopillisesti eri asia, ei ollenkaan passiivinen ilmaisu. Käskymuoto, aktiivin imperatiivin preesens, yksikön toinen persoona.
Jes, niin on.
Tämä ero ei kuitenkaan ole kaikille selvä. Osa ihmisistä välttää kaikkea sinä-muotoa, koska ”ei saa käyttää sä-passiivia”.