VR:llä on joitain huikeita konduktöörejä. Tänään junassa tuli seuraavantapainen kuulutus; kirjoitin muistiin kaiken minkä ehdin:
Tervetuloa IC-junaan, joka vie teidät syvälle Hämeeseen. [– –] Leikkivaunussa on lasten laskettelurinteet sekä lapsille alan kirjallisuutta. [– –] Palveluvaunun alakerrasta löytyy konduktöörin toimipiste. [– –] Konduktööri Heikki toivottaa kaikille mitä parhainta junamatkaa!
Kun konduktööri tuli vaunuun, hän toivotti:
Laadukasta päivää kaikille!
Persoonallinen kielenkäyttö kertoo läsnäolosta. Kuka tahansa voi nimittäin mutista asiakkaille ajatuksissaan ”hyvää päivää, kiitos ja anteeks” – ja olla samalla täysin irti tilanteesta. Sen sijaan yksilöllinen viesti saa asiakkaatkin höristämään korviaan. Kuulin vaunusta jopa muutaman naurahduksen, kun Heikki puhui laskettelurinteistään.
Jos olisin VR:n koulutuspäällikkö, en ostaisi konduktööreille asiakaspalvelun valmennusta. Sen sijaan hankkisin heille ilmaisutaidon koulutusta ja standup-komiikan valmennusta, jotta saadaan enemmän heikkejä raiteille. Konduktööri voi parhaimmillaan tuottaa junamatkustajille samanlaisia elämyksiä kuin talkshow-vetäjä studioyleisölle.
Haluan toistekin matkustaa Heikin kanssa syvälle Hämeeseen.
Mulla oli tänään aivan päinvastainen kokemus. Nousin junaan viimeiseltä väliasemalta. Junan lähtiessä konduktööri puhalsi pilliin tyhjälle laiturille, koska hänen on vain tapana tehdä niin eikä tapoja saa muuttaa. Lipun oston yhteydessä konnari luetteli kaikki käsikirjan mukaiset repliikkinsä pokerinaamalla – kahteen otteeseen, kun kaveri osti aivan samanlaisen lipun. Sekin on vain tapana tehdä niin. Heti ostotapahtuman jälkeen hän singahti kuuluttamaan pääteaseman vaihtoyhteyksistä, olettaen, että matkustajat muistavat ne vielä kymmenen minuutin kuluttua.
Tällaisia konnareita tuntuu osuvan kohdalle liian usein. Haluan, että kaikki konduktöörit korvataan välittömästi Heikeillä.
Silloin kun juna on myöhässä, Heikin vitsailu kuulostaa vittuilulta.
Anonyymi, kannattaa luottaa siihen, että Heikillä on tilannetajua. Tuskin hän vitsailee hautajaisissa – eikä silloinkaan kun juna on pahasti myöhässä.
Mulla on ihan samoja kokemuksia raiteilta; konduktöörit ja muukin junan henkilökunta on aina ollut ihan supermukava ja avulias. Yksi ravintolavaunusta tehty kuulutus on jäänyt mieleen: ”Ravintolavaunu palvelee tänään vaunussa X. Kahvia ei ole tehty vastajauhetuista pavuista, eli se ei ole kovin hyvää, mutta tuoretta on ja kuumaa.”
Vanha klassinen kuulutus oli aikoinaan:
Tuolta metsän takaa — siintää sanaristikkopitäjämme Akaa. Eli saavumme Toijalaan
Onneksi VR:llä on myös niitä mörkkejä juroja konduktöörejä, jotka pitävät yllä tuota palveluttoman laitoksen imagoa yllä. Muutenhan matkustaminen saattaisi olla mukavaa.
Kari…
Kari, jos sulla alkaa onni rapisemaan, niin siirry bussin käyttäjäksi. Pari vuotta sitten HSL propagoi, että kuskia pitää tervehtiä. Nyt kun kuskille sanoo kuuluvalla äänellä huomenta, se jököttää ilmeettömänä kuin puukuva. Tervehtijälle tulee outo olo.
Olen ehkä törmännyt samaiseen Heikkiin joskus muutama vuosi sitten. Hän sanailunsa lisäksi myös opasti minut Tikkurilassa taksiin, kun sokeana taksitolpalle löytäminen olisi silloin kohtuu vieraalla asemalla ollut haastavaa.
Kyllä näitä ihania konnareita tosiaan on. Pk-seudun lähijunissa oli joskus hauska nähdä kun aamuväsymyksen lamaannuttama tai iltapäivällä töiden uuvuttama ruuhkamassa ikään kuin havahtui, kun kaiuttimista kuuluikin tavanomaisesta nauhoituksesta poikkeava persoonallinen viesti. Ne ovat parhaimmillaan todella nokkelia, ja on niin mukava nähdä kun ”jurot suomalaiset” hörähtelevät ja hetkellisesti vieraiden ihmisten katseet kohtaavat sellaisen ’no jopas!’ -hilpeyden yllättäminä 🙂
Talvikki, osuva havainto! Kun konduktöörin toiminta erottuu edukseen, se saa matkustajat tulemaan kuorestaan, katsomaan ventovierasta silmiin ja naurahtamaan.
Kyseinen Heikki on kuitenkin viime vuosituhannen konduktööri. Eikä aivan syyttä.
Heikillä työt ja kuulutukset tulevat sydämestä, ei siihen koulutusta tarvitse. Yritin itse kerran mennä esimerkin mukaan ja tervehtiä kaikkia toivottamalla jokaiselle erikseen ”tavallista parempaa päivää teillekin”. Mutta ei, jos ei kulje niin ei kulje.
Vr:n yksi vahvuuksista, persoonalliset konnarit, johtunevat siitä, että ennen vanhaan sai konduktöörin nimityksen kun oli tarpeeksi vuosia kertynyt. Sinne vain, oli sitten millainen mörökölli konepajalta tai supliikkimies makasiinilta.
Siinä jää paljon pois kun viimeiset vanhan liiton kipparit jäävät eläkkeelle. Jää meille uudemmille, suoraan konnareina alottaneille paljon paikattavaa.
Pakko jakaa konnarikokemus kanssanne.
Minulla on tänään syntymäpäivä. Juhlistin sitä ravintolaillallisella sukulaisteni kanssa, joilta sain upean leikkogerberan.
Istahdin illalla Hesan paikallisjunaan loistotuulella, kaunis kukka kädessä. Konnari tuli, ostin häneltä lipun, ja hän kyseli kukastani. Kerroin saaneeni sen synttärilahjaksi. No, hän onnitteli, ojensi vaihtorahat ja lipun – ja sanoi sitten iloisesti että ”tarjoan sulle pullakahvit!” ja tulosti masiinastaan tosiaankin pienen ’lahjakortin’ joka oikeuttaa pullakahveihin asemakahvilassa 🙂
Ällistyneenä kiitin herttaista konnaria. Tilanteen oikein kruunasi vierustoverirouva joka kysyi reippaasti ”onko sinulla tänään synttärit? – minulla on huomenna!”
Kukaan osapuolista ei ollut hullu eikä humalassa. Mikä suomalaisia vaivaa? Junassa hienoa palvelua ja jutellaan tuosta noin vain ventovieraalle?? 😉
Joka tapauksessa, pisteet VR:n kohteliaalle ja spontaanisti herttaiselle konnarille, joka todella laittoi pisteen i:n päälle synttärifiiliksissäni 🙂