Kätevä käännösvinkki: englannin kielessä ajan kestot ilmaistaan usein pienemmillä yksiköillä kuin suomessa.
Kun jenkkiläinen projektijohtaja saa aikaa hankkeen läpiviemiseen 12 weeks, suomalainen saa kolme kuukautta.
Ja toiseen suuntaan: kun suomalaismuksu on iältään kaksivuotias, se kääntyy englanniksi muotoon 24 months.
Olisi käännösvirhe, jos käyttäisi suomeksi muotoja ”24 kuukautta” tai ”12 viikkoa”. Se ei ole luontevaa suomen kieltä. Vastaavasti englanninkielinen ei kovin todennäköisesti sanoisi ”two years old” tai ”three months”.
Toki sitten kun numerosta tulee liian suuri, englanninkielinen siirtyy käyttämään isompaa yksikköä. Ekaluokkalainen ei ole 84 months, vaan 7 years.
Hauskaa on, että tämä ilmiö näkyy vain ajanjaksoissa ja sielläkin vain pienissä lukumäärissä. Englanninkieliset eivät ilmaise pituuttaan tuumissa tai rahojaan senteissä.
Hei, olen Katleena. Olen 64 tuumaa pitkä, 480 kuukautta vanha ja veloitan tunnin puheenvuorosta 316 068 senttiä.
Luvuissa tuo pätee myös. Tuhatyhdeksänsataa = nineteenhundred.
Samaa mieltä. Varsinkin rahassa puhutaan satasista ehkä johonkin muutamiin tonneihin asti.
Olisikin itseasiassa kiva tietää tarkempia määritelmiä milloin käytetään mitäkin muotoa. Onko esim. tasan neljätonnia neljätonnia vai neljäkymmentä sataa. Melko varma olen että 4200 e on neljäkymmentäkaksi sataa.
Ja osaako kukaan sanoa mistä tämä juontaa? Onko se and-sana niin vaikea, että se halutaan vääntää satasmuotoon, ilman ja-sanaa. Varsinkin puolitoista on semmoinen yksikkö, jota ei käsittääkseni löydy englanninkielestä, tuskin kovin monesta muustakaan kielestä?
Onko tämä puolitoista semmoinen suomalainen käsite, johon on päädytty nimenomaan meidän käyttämän lukumääritelmän mukaan? Koska sanomme tuhatviisisataa, emmekä viisitoistasataa, on se helpompi etenkin puhekielessä vaihtaa muotoon puolitoistatonnia?
Netti kertoo pikkulasten iän suhteen tällaisen teorian:
http://birthwithoutfearblog.com/2014/02/15/why-mothers-measure-in-months/
Se kuulostaa järkevältä periaatteelta muihinkin tilanteisiin, joissa ikäänkuin mittojen tietynkokoisessa ajassa jatkuvassa kontekstissa pidetään yksikkökin samana, jolloin sekin toteuttaa sitä jatkumoa. Amerikkalaiset ymmärtävät käyttää lukuja (joskus) psykologisesti, toisin kuin eurooppalaiset SI-insinöörit…
Veikkaisin, että puolitoista noudattaa samaa logiikkaa kuin vaikka yksitoista. Tai 21st century. Eli tavallaan lasin ajatellaan olevan puoliksi täynnä. 🙂
Sitä en käy arvailemaan, missä vaiheessa esim. kaksikymmentäyksi on korvannut muodon yksi kolmatta.
Mikä ihme tunnin puheenvuoro? Tarkoitat varmaan 3600 sekuntia.
Vähän tyyristä on, mutta laadusta kannattaa maksaa!
Aaah, totta! Tein pahan mittakaavavirheen.
Englanninkieliset eivät ilmaise pituuttaan, piste. He ilmaisevat korkeutensa. Jopa minun tapauksessani.
Hahaa, näinhän se on. Hiivatin korkeita ovat.
Tokihan jenkki ilmaisee pituutensa metrien tai jaardien sijasta jaloissa ja tuumissa. Minä ainakin olen suomeksi metri seitkytseittemän senttiä pitkä, jenkkinä sitten kai five feet ten.
Jes, hyvä tarkennus. 🙂
Tuo on kyllä ihan hyvä huomio, kun muutenkin toisinaan ajatellaan että kääntäminen on vain sitä että käännetään sanoja. Sanantarkka käännös ei tosiaan aina kertakaikkiaan vain ole hyvää suomea tai englantia.
Tismalleen. Sanatarkka käännös itse asiassa auttaa joskus jäljittämään huijarin. Aikanaanhan sain Hesarin huijaritoimittajan käräytettyä nimenomaan sillä perusteella: https://eioototta.fi/nain-rikot-journalistin-ohjeita-hesarin-tapaan/
Jostain syystä myös käsite ylihuominen puuttuu amerikasta. Heillä on vain the day after tomorrow.
Hyvä huomio! Ja jollain tapaa siinäkin on kyse samasta ilmiöstä: englanninkieliset jotenkin erittelevät ajan tarkemmin.