Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.
* * *
32) The Creepy Circus, Turku, The Escape Artist
- Tarina: Sirkuksen veitsenheittäjä etsii uusia uhreja. Näytös alkaa tunnin päästä. Ehditkö paeta ajoissa?
- Milloin: Tammikuussa 2018.
- Ryhmä: 75 % perheestämme, eli kaksi aikuista ja yksi kymmenvuotias.
- Tulos: Pääsimme ulos ajassa 33.40. Tulos oli huoneen kolmanneksi paras.
- Käytetyt vinkit: Yksi.
- Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 3/5. Oma arvioni on 2/5.
- Hinta: normaalihinta kolmelta hengeltä 96 euroa, mutta me saimme huoneen testiin ilmaiseksi.
- Pulmien arvosana: 7,5.
- Huoneen visuaalisuuden arvosana: 8+.
- Tarinan arvosana: 8-.
- Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 9-.
- Perustelut: Escape Artistin nettisivujen ajanvaraus perustui Slottiin, mikä on toimiva ratkaisu. Plussaa tulee siitäkin, että sivuilla oli huoneille omat esittelysivut ja vaikeusasteet. Toki olisi kiva, jos saitilla olisi myös ennätysajat ja joukkueet. Odotustila oli avara, vessat siistit ja henkilökunta oli hymyilevää ja kommunikoivaa. Itse pakohuone oli useampiosainen ja sisustus oli erittäin osuva, vaikkakaan ei niin huikea kuin huippuhuoneissa. Immersio ei siis ollut kovin upottavaa, mutta toisaalta täydellinen ajantajun katoaminen on harvinaista herkkua useimmissa ei-kauhuhuoneissa. Huoneessa oli jälleen ne pakolliset Ikea-hankinnat ja peruslukot, joista ei ihan heru täysiä pisteitä. Gadgeteja oli hieman turhan niukasti. Muutama vihje oli kokeneelle joukkueelle liian helppo, joten emme ehkä olleet aivan oikeaa kohderyhmää. Huoneessa ei ollut näyttöä, vaan mekaaninen kello kertoi jäljellä olevan ajan – tämä oli virkistävää vaihtelua. Vihjeet pyydettiin koputtamalla oveen, jonka alta tuli pelikorttivihjeitä. Vihjeet oli valmiiksi kirjoitettu korteille. Niinpä jäin miettimään, miten vihjeiden antaminen onnistuu nopeasti, jos joukkue joutuu yllättävään tilanteeseen eikä vihjettä olekaan valmiiksi kirjoitettu. Huoneen äänimaailma oli istuva klovnin hohotuksineen. Yhden nelinumeroiden lukon järjestys jäi meiltä hoksaamatta, joten menimme sen brute forcella läpi. Törmäsimme muuten pitkästä aikaa Cryptex-lukkoon, joka on siitä kiva, ettei sitä pysty brute forcella ratkomaan. Kokonaisuudessaan huone oli helppo mutta yleislaadultaan ehdottomasti parempaa keskitasoa. Suosittelen Creepy Circusta vasta-alkajille tai sellaisille ryhmille, joissa pelaajat eivät ole ennen pelanneet tiiminä.
33) The Hunter, Turku, The Escape Artist
- Tarina: Verenhimoinen suurriistan metsästäjä etsii uusia uhreja. Pääsettekö pakoon ajoissa?
- Milloin: Tammikuussa 2018.
- Ryhmä: 75 % perheestämme, eli kaksi aikuista ja yksi kymmenvuotias.
- Tulos: Pääsimme ulos ajassa 56.00.
- Käytetyt vinkit: Kolme vinkkiä meni yhteen ainoaan pulmaan, ja lisäksi käytimme kaksi muuta vinkkiä.
- Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 4/5.
- Hinta: normaalihinta kolmelta hengeltä 96 euroa, mutta me saimme huoneen testiin ilmaiseksi.
- Pulmien arvosana: 7.
- Huoneen visuaalisuuden arvosana: 9-.
- Tarinan arvosana: 9-.
- Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 9-.
- Perustelut: Pakohuone oli yksiosainen mutta erinomaisen tilava. Sisustus oli laadukkaampi kuin edellisessä, sillä huoneen propit sopivat paremmin miljööseen. Huoneessa oli joitain tylsiä hämäyksiä eli red herringejä, jotka laskivat pulmien arvosanaa. Ensinnäkin huoneessa oli lukko, jota ei edes kuulunut avata. Toisekseen eräässä vihjeessä oli turhia numerosarjoja, joiden järjestäminen ei johtanut mihinkään. Kolmannekseen huoneessa oli samanlaisia painikkeita, jotka eivät kuitenkaan liittyneet toisiinsa. Neljännekseen lukkojen takaa laatikoista ja arkuista löytyi välillä proppeja, joille ei ollut mitään käyttöä. Huoneessa oli eräs hauska piirre: se oli kaksiosainen ajallisesti, ei tilallisesti. Huoneessa oli ensin puolen tunnin mittainen tehtäväsetti, jonka jälkeen alkoi uusi puolen tunnin osuus. Kokonaisaika laskettiin näiden yhteisajasta: meiltä jäi ensimmäisestä aikaa jäljelle 1,5 minuuttia ja toisesta osuudesta 2,5. Huoneen tarina oli hauska, ja videot tukivat sitä. Lukkoja oli hieman liikaa: eräs kolmen lukon sarja ratkottiin identtisellä tavalla, joten homma meni hieman liikaa itsensä toistamiseksi. Huoneessa oli kaksi gadgetia, joista tykkäsimme tosi paljon. Kokonaisuudessaan huone oli vaikea, mutta vaikeus syntyi enemmän lukkopaljoudesta ja red herringeistä kuin uudenlaisista vihjeistä. Yleislaadultaan huone oli vaihteleva: tarina, ulkoasu ja gadgetit olivat tosi hyviä, mutta lukkopaljous ja hämäykset laskivat arvosanoja. Suosittelen The Hunteria kärsivällisille konkareille ja 4–6 hengen tiimeille.
Suurkiitos vielä Escape Artistille, kun saimme tulla kokeilemaan huonetta! Tämä oli eka kertamme pakoilemassa Turussa.
PS. Unohdin naulakkoon oranssin hapsullisen villahuivini. Kaverini tulee noutamaan sen joskus.
* * *
PS. Huhtikuussa 2018 ilmestyy pakohuonekirja, ja se löytyy Kariston verkkokaupasta.