Olen tässä kirjoituspuuhieni keskellä pohtinut, mikä on minun vahvin piirteeni kouluttajana. Nyt löysin sen: kameleonttimaisuus.
Olen nimittäin aika hyvä tuomaan itsestäni eri puolia esille eri tilanteissa.
Lainaan tässä itseäni vanhasta postauksesta:
Jos olen ollut valmentamassa kahta eri porukkaa, osallistujat kuvailevat minua eri sanoin. Kauluspaitaisten ja jakkupukuisten energisten myyjien porukka kuvailee minua jämäkäksi, aktivoivaksi, hauskaksi ja edellyttäväksi. Sen sijaan neuleisiin pukeutuneitten 50-vuotiaitten porukka kuvailee minua ystävälliseksi, huumorintajuiseksi, kannustavaksi ja iloiseksi.
Osallistujien kommenteista huomaa, että käyttäydyn eri tavoin eri yhteyksissä. Energisten myyjien mielestä pehmeä kannustus on turhaa hempeilyä, ja vasta tietynlainen vaativuus motivoi heitä. Villatakkitädit ja -sedät taas kaipaavat ensisijaisesti tukea ja rohkaisua myyntiin.
Huomautus sekä kauluspaita- että villatakkilukijoilleni: yllä oleva ei tietenkään tarkoita, että pukeutumistyylistä voi päätellä ihmisen luonteen. Sen sijaan työyhteisöissä muodostuu tietty henki, joka näkyy ihmisten asenteessa ja pukeutumisessa, ja se kuuluu myös heidän puheissaan.
Jos kouluttaja ei löydä itsestään yhtään kameleonttimaisuutta, hän joutuu pitämään asiakaskuntansa suppeana. Insinööri kouluttaa insinöörejä, ja hammashoitaja kouluttaa hammashoitajia.
Mitä enemmän pystyt mukauttamaan käytöstäsi eri ryhmien mukaan, sitä laajemman kohderyhmän tavoitat.
Kyllä näin varmasti on ja eikös se olekin se "asiakkaiden tarpeiden mukaan räätälöity kokonaisuus" se suurin höpölöpöpuhe jota monet firmat sivuillaan toitottavat uusien asiakkaiden toivossa, mutta eivät sen tarkoitusta oikeasti ymmärrä?Uskon, että tuosta kameleonttimaisuudesta (josta siis jo sovittiin ettei se ole sama asia kuin feikkiys) on se hyöty, että voi olla koulutettavien yms. mielestä helpommin lähestyttävä eikä vain huutele asiantuntijuuden norsunluutornista. Voisiko tällöin sanoa, että kameleonttimaisuus on asiakkaiden huomioonottamisen (lue: asiakaspalvelun) ultimaalisin muoto: "En yritä muuttaa asiakkaitani vastaanottavaisemmiksi vaan itseäni helpommin vastaanotettavammksi"?
Omassa työssäni kameleonttimaisuus ilmenee siinä, kun kohderyhmänä on eri sähköalan ryhmät. Vaikka sähköstä puhuttaessa ollaan samojen asioiden ääressä on kuitenkin kohderyhmille etsittävä omat näkökulmat. Sähköasentaja on kiinnostunut kiinteistön sähköistyksestä, mutta ei niinkään yksittäisen sähkölaitteen toiminnasta. Lämpöpumppuasentaja on kiinnostunut oman asentamansa laitteen sähkökytkennöistä ja toiminnasta, mutta ei niinkään siitä miten keskus on kytketty tai valaistus. Puhumattakaan vielä verkostoasentajista.Siinä onkin tämän työn haaste, samaistua eri ryhmiin erilailla ja pyrkiä nähdä miten asia heitä koskettaa.
Hei,Hyvä postaus ja hyviä kommentteja. Mielestäni homma muuttuu haasteelliseksi kun ryhmä on heterogeeninen. Silloin pitää taiteilla nuoralla niin, että osaa antaa samassa sessiossa pehmeää kannustusta ja vaatia jämäkästi jne. ilman että kumpikaan kokee tilanteen uhkaavaksi tai tylsäksi. Miten olet itse hoitanut heterogeeniset porukat? Vastaukseksi ei riitä viittaus aikaisempaan postaukseen ryhmädynamiikasta ja että ryhmä alkaa toimia tietyllä yhteisellä tavalla. Koulutushan koetaan voimakkaasti myös yksilönä.- Klemmaritehtailija
Kiitos kommenteista!Marko, tiivistit asian osuvasti: "En yritä muuttaa asiakkaitani vastaanottavaisemmiksi vaan itseäni helpommin vastaanotettavammaksi." Olisin voinut kiteyttää koko postauksen juuri tuohon virkkeeseen.Balee, samanlaisia kokemuksia on minullakin. Jos vetää identtistä valmennusta kaikille ryhmille, se on kuin tarjoaisi kaikille yhdenkoon sukkahousuja. Ne eivät kerta kaikkiaan istu kunnolla.Klemmaritehtailija, hyvä kysymys. Jos ryhmä on täysin heterogeeninen, aloitan yleensä päivän sisällöllisellä "disclaimerilla":"Tänään meitä on koolla niin sekalainen sakki, että jokainen kuulee jossain vaiheessa asioita, jotka ovat jo tuttuja. Toisaalta lupaan myös sen, että jokainen saa aivan varmasti myös mukaansa uusia vinkkejä."Mitä tulee henkilökohtaiseen otteeseen, niin jokaisellehan voi esittää sellaisia kysymyksiä ja esimerkkejä, jotka kolahtavat juuri kyseiseen ihmiseen. Kuvitellaanpa, että me neljä olemme verkkokirjoittamisen valmennuksessa. Esittäisin teille todennäköisesti tämäntyyppisiä kysymyksiä ja esimerkkejä:"Marko, sä olet aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Jos pitäisi tiivistää kolme isointa asiaa, mitä olet oppinut sosiaaliseen mediaan kirjoittamisesta, niin mitä ne olisivat?" (Tästä jatkaisimme keräämällä porukalta lisää vinkkejä, ja minä lisäisin sekaan esimerkkejä ja perusteluita.)"Balee, sähköalan ammattikieli ja toisaalta maallikolle tuttu teksti ovat aika erilaisia. Miten sä otat huomioon omissa teksteissäsi sen, että lukija ei ole sähköalan ammattilainen?" (Tästä mennään eteenpäin keräämällä muiltakin huomioita ammattikielen ja yleiskielen eroista.)"Klemmaritehtailija, mitkä ovat kehityspäällikön näkökulmasta kolme tärkeintä yksilön ominaisuutta, jotka vievät yritystä eteenpäin? (Tästä jatkan viemällä mainitsemasi kolme ominaisuutta kirjoittamisen tasolle: miten nämä ominaisuudet näkyvät tekstissä?)