Rastoissa on se kurja puoli, että aina silloin tällöin jokin ohuemmista rastoista katkeaa. Kärjestä saattaa irrota muutaman sentin pätkä, koska rasta on ylempää hiutunut vähitellen ohuemmaksi. Rastanpäät jäävät välillä jumiin milloin minnekin, jolloin ne nitkuvat katki.
Tänään otin taksin asiakkaalta asemalle. Asemalla maksoin ja nousin autosta. Katsoin vaistomaisesti taakseni penkille, pudotinko mitään. Saman teki myös taksikuski.
Penkillä oli kymmenensenttinen pätkä karvaista pötköä. Olin ilmeisesti istunut yhden rastankärjen päälle, ja se oli irronnut.
Kuskin ilme oli sanoinkuvaamaton. Hän todennäköisesti luuli, että karvakasa oli pudonnut hameeni alta.
Tuijotimme yhdessä karvamatoa.
Kelasin sekunnissa vaihtoehtoni:
- En reagoi mitenkään, aivan kuin en olisi nähnytkään karvapötköä.
- Selitän, että se on rastanpala ja otan sen mukaani.
- Huudan kauhuissani, että YÄÄÄK joku on jättänyt jotain ällöttävää penkille ennen minua.
Päätin valita rehellisyyden ja kohdan numero kaksi. Poimin rastanpätkän penkiltä, selitin että rastat katkeilevat silloin tällöin ja sanoin ottavani sen tunnesyistä mukaani.
Näin taksikuskin hartioiden hytkyvän, kun marssin asemalle sisään.
”You don’t haffi dread to be rasta. It is not a dreadlocks thing, a divine conception of the heart.” laulaa Morgan Heritage.
Termi ”rasta” tarkoittaa siis uskontoa tai sen harjoittajaa. En ymmärrä, miksi dreadlocks-hiuksia kutsutaan suomessa rastoiksi. Se on kyllä kyseisen uskonnon harjoittajien tyypillinen hiusmalli, mutta myös kaljupää (baldhead eli lyhyttukkainen) voi olla rasta.
Jyrki, kiitos kommentista! Joudun tosin tuottamaan sinule pettymyksen, sillä suomen kielessä ”rastat” tarkoittaa nykyään myös hiustyyliä. Olet aivan oikeassa sanan etymologiasta, mutta sanojen merkitys muuttuu ja laajenee.
Myös Kielitoimiston sanakirja kertoo, että rasta-sanan toinen merkitys on ”lettimäinen takku”. Ei siis ole yhtä oikeaa merkitystä, vaan rasta-sanalla on kaksi merkitystä – kuten monella muullakin suomen kielen sanalla.
Siinä vaiheessa, kun taksin penkille jää rastanpäitä, alan pelätä, että verta on vuotanut, kun kauloja on katkaistu. 😉
Viipaloin muuten tänään kurkkua leivän päälle. 😀
Irronneista takuista saa persoonallisia koristeita esim. matkapuhelimeen tai kattolamppuun.
t. Niksi-Pirkka
Ihana vinkki! Kerään näitä talteen ja alan myydä fanituotteina.
Punaista ja vihreää silkkinauhaa ympärille + pieni koukku -> korvakoruksi tai joulukuusen koristeeksi.
Kaunis ajatus. Kuulen jo lastemme laulavan ”kuusen pienet rastapallot putoilevat kauniisti”.
Kadehdin kyllä ihmisiä, joilla riittää kärsivällisyys rastojen tekemiseen ja niiden kanssa elämiseen. Toisaalta tämäkin teksti vahvistaa käsitystä siitä, että ilmeisesti hauskoja sattumia niiden kanssa tulee huomattavasti enemmän kuin ”normaalien” hiusten kanssa, jännitystä siis riittää 😉
Juu, hassuja asioita sattuu kyllä. 🙂
Rastat ovat muuten äärimmäisen kätsä vaihtoehto, koska niille ei tarvitse tehdä mitään aamuisin. Aiemmin piti föönailla, ja siinä meni ihan liikaa aikaa.