Meneillään on kunnon kohu valtiovarainministeri Katri Kulmunin ostamista esiintymiskoulutuksista. Kohu on syntynyt osittain aiheesta, osittain turhasta.
Turhaa kohkaamista käydään alan hinnoista
- Kulmunin ostamat koulutukset olivat hinnoiltaan alan kiireisten konkareiden normaalitasoa. Olisin itse tehnyt keikat about samoilla hinnoilla.
- Laskutettu ”tuntihinta” näyttää aina maallikon silmiin hurjalta, koska kouluttaja on tehnyt sen yhden sparraus- tai koulutustunnin eteen monta tuntia taustatyötä ja kerryttänyt vuosikausien osaamista. Tyypillisesti kouluttaja käyttää tunnin koulutuksen valmisteluun sellaiset 4–8 tuntia, ja monet valmistelevat yhtä puheenvuoroa jopa päiviä.
- Laskutettu tuntihinta on aina eri kuin kenenkään palkka. Jos konsulttifirman lähettämällä laskulla lukee tuntihintana vaikka se 700 euroa, niin yritys maksaa siitä vuokrat, palkat, kulut, verot ja kaiken muun tärkeän. Kenenkään palkkanauhassa ei lue tuntipalkkana satasia.
- Ylipäätään on hassua katsoa tuntihintaa. Asiakkaalle on ihan sama, onko kouluttaja käyttänyt koulutuksen valmisteluun minuutin vai sata päivää. Oikeastihan hinnan ratkaisee se arvo, jonka kouluttaja tuottaa asiakkaalle. Jokainen meistä tajuaa, että kannattaa maksaa 700 euroa, jos sillä saa 10 000 euron arvon tai hyödyn.
On kohussa silti aihettakin
- Ministeri ei voi ostaa koulutuksia veronmaksajien rahoilla oman puolueensa vaalitukijalta.
- Ministeri ei saa ostaa mitään yli 20 000 eurolla ilman kilpailutusta.
- Ministeri ei saa ostaa koulutuksia omiin puoluepoliittisiin tarkoituksiinsa ministeriön rahoilla.
- Ministeriä ei pelasta se, jos hän vasta kiinni jäämisen jälkeen lupaa palauttaa rahat.
***
Oma neuvoni Kulmunille kohun tässä vaiheessa on eronpyyntö.
Se, joka kantaa vastuun, ei koskaan kanna häpeää.
Suopeuden periaatteen hengessä pistän hanttiin (disclaimer: en muistaakseni ole koskaan äänestänyt kepua)
1. Kuinka monelta vaalikaudelta kaikki tukijat tulee jäävätä karanteeniin? Vaikuttaako tässä tuen suuruus?
2. Löytyykö tälle 20000 rajalle kättä pidempää? IL:stä ainakin sai käsityksen että lain puitteissa toimittiin: ”Kulmunin mukaan esiintymiskoulutuksen tilauksessa ei kuitenkaan rikottu hankintalakia. Kulmunin mukaan sopimukset sekä työ- ja elinkeinoministeriön että valtiovarainministeriön kanssa ovat ”sekä juridisesti että hallinnollisesti virheettömiä.”
– Mutta koska tähän liittyy laajempi yhteiskuntapoliittinen näkökulma ja kokonaisharkinta, sekä kritiikki varsin hintavaa koulutusta kohtaan, olen tullut johtopäätökseen, että maksan itse koko koulutuksen ja palautan rahat ministeriöille.” (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/91276ac9-69ad-4c87-9981-1660b638530b)
3. Joku voisi väittää, että esiintyminen kuuluu myös ministerin tehtäviin, eikä esiintymisistä sovi kieltäytyä ”kun olisi oikeitakin töitä, enkä tykkää esiintymisestä muutenkaan kun jännitys iskee päälle”. Miten kommentoisit tällaiselle?
4. Vaikuttaako pelastukseen se, mistä jää kiinni (eli onko kyse juridisesta, moraalisesta vai jostain muusta ongelmasta)?
Loistavaa opponointia! Yritän vastata parhaani mukaan.
1) Tähän ei tietenkään ole mitään absoluuttista rajaa. Mun suositus on, että poliitikon pitäisi pystyä katsomaan yksien vaalien yli taaksepäin. Jos Kulmuni teki hankintansa vuonna 2019, ja Tekir oli antanut tukensa edeltävälle vaalikaudelle eli vuonna 2015, niin hitusen lähellä ollaan. Ei tässä tietenkään mikään rikoskynnys ylity, mutta moraalisestihan tämä on hieman kiusallista. Tuen määrä ei ehkä ole niin relevanttia kuin poliitikon asema. Kuntapoliitikon kohdalla en olisi niin tarkka kuin ministerin kohdalla.
2) Tuo 20 000 euron raja on valtioneuvoston hankintaraja. Lisäsin siitä juuri lähdelinkin tekstiin.
3) Esiintyminen kuuluu ilman muuta ministerin tehtäviin, ja on selvää, että siihen usein kannattaa ostaa koulutusta. Ongelmana on se, että yksi koulutuksista tapahtui poikkeukselliseen aikaan illalla juuri ennen A-studiota, jossa Kulmuni oli haastateltavana puoluejohtajan roolissa. On siis ilmiselvää, että nyt on ostettu koulutusta ministeriön rahoilla, mutta puoluejohtajan pestiin. Tuo linkki olikin tekstin alussa.
4) Kiinnijäämisen syy vaikuttaa ilman muuta. Kun kyse on valtiovarainministeristä – jonka nimenomaan pitäisi olla tarkkana rahoista – ja joka silti jää kiinni rahojen väärinkäytöstä, ongelma on tosi iso. Silloin kiinnijäämisen syy iskee suoraan ydinosaamiseen ja horjuttaa uskottavuutta. Tää on sama kuin jos raittiudesta saarnannut pastori jäisi kiinni ryyppäämisestä. Sen sijaan jos viihdejulkkis jää kiinni rahojen väärinkäytöstä, se on toki paheksuttavaa, mutta siitä ei yleensä menetä duuniaan.
Kulmuni sai tietää loppusumman tällä viikolla.
Siis tämä on aika uskomatonta. Viestintäkoulutuksessa tehdyt harjoitteet ratkaisivat. Tälle nauraa kaikki eurooppalaiset kollegat.
Kiitos kommentistasi!
Toki ”tälle nauraa eurooppalaiset kollegat” ei ole mikään argumentti. Se on oma epäilyksesi, eikä mahdollisella naurulla ole mitään väliä moraalisesti, taloudellisesti saati juridisesti.
Se on totta, että Kulmuni sai tietää loppusumman vasta tällä viikolla, mutta se ei suojaa vastuulta.
Kulmuni erosi tänään klo 15, mikä osoitti vahvaa johtajuutta ja vastuun kantamista.
”strategista konsultointia, neuvonantoa ja analyysiä, ”viestien sparrauksia” ja valmennuksia.”
Viestintäkonsultin käyttäminen näyttää siis johtavan pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Kannattiko? Homeopatia johti tällä kertaa potilaan kuolemaan, mutta lääkärilasku on silti maksettava.
Mä en osaa ottaa kantaa tuohon, koska
a) mä en ole ollut paikalla noissa koulutuksissa, joten en tiedä niiden sisältöä enkä laatua
b) mä en tiedä, onko Kulmuni noudattanut kouluttajan ohjeita vai kenties tehnyt juuri päin vastoin.
Mun omissa koulutuksissa on aina laatutakuu: jos osallistujan mielestä päivä on tylsä tai hyödytön, mä en veloita mitään.
Kannattaisi blogistinkin opetella laskemaan. Konsultin kokonaispalkkiot ovat olleet tasoa 50 000. Keskimäärin 500 euron tuntipalkkioilla tuosta tulisi 100 tuntia face-to-face-aikaa. Kuka uskoo?
Petteri, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin. Sun ei tarvitse puhutella mua kolmannessa persoonassa ”blogistiksi”, vaan voit ihan hyvin sinutella.
Kannattaa tsekata nuo uutiset ja koulutuserittelyt tarkemmin. Tuo 700 €/t oli pelkkien lisätöiden hinta, ja sekin vain Saukkomaan osalta. Sen sijaan koulutusten hinnat olivat useita tonneja per kappale; kesto 1-2 tuntia. Niinpä 50 000 eurolla ei ostettu sataa konsulttituntia, vaan muutamia koulutuksia, joiden kappalehinnat pyörivät tonneissa.
Yhteensä ahneelle konsultille kuitenkin maksettiin yli 50 000. Ihan miten tuota vain pyörittää, on tuntitaksa pöyristyttävä.
Nyt kannattaa ihan oikeasti ottaa laskin käyttöön. Jos olisi hankittu ”muutama tonnin hintainen koulutus” olisi lasku ollut yhteensä 4000-5000 euroa. Tässä veronmaksajilta on viilattu 10-kertainen hinta.
Mutta niin kai viestintäkonsultoinnin maailmassa on, että jos voi asiakkaan kanssa valita kumpi on ahne ja kumpi tyhmä, niin kannattaa olla se ahne.
Nyt sä et ole tsekannut taustoja ollenkaan. Tuo 50 000 euron satsi sisälsi useita koulutuksia ja sparrauksia. Muutamassa niistä oli osallistujina myös ministeriön johtavat virkamiehet, ei Kulmuni yksinään. (Ja koulutuksen hinta ei siis ole ”tonni”, vaan yhden koulutuksen hinta on helposti 2000–6000 euroa.)
Mua hieman surettaa se, että sä tulet pokkana syyttämään nimimerkin takaa viestintäkonsultteja ”ahneiksi”.
Tosiasia on, että jos mä yhä tekisin koulutuksia 500 euroa/pvä – kuten aikanaan olen tehnyt — mä olisin burn-outissa. Kalenteri täyttyisi mahdottomaksi. Sen sijaan kun pyydän koulutuksistani 3000–5000 euroa, asiakkaita on vähemmän, jolloin minulla jää aikaa myös perheelle. Kysymys ei ole ahneudesta, vaan normaalista hintatasosta ja oman kalenterin hallinnasta.
Joku on joskus todennut, että niin on miltä näyttää. Ja ihan saman miten päin tuota pyörittelee, on Saukkomaa vetänyt aivan hävytöntä palkkiota.
Jos nyt vaikka ajatellaan, että Saukkomaa olisi kovatasoinen ammattilainen (muutenkin kuin löytämään helposti sellaisia asiakkaita jotka maksavat mitä ikinä laskulla sattuu lukemaan), sellainen jonka palkkataso olisi 10 000 /kk. Pistetään tuohon vähän yrittäjän sivukulua lisää ja ajatellaan että mies on niin kovatasoinen, että laskutettavaa pitäisi tulla 15 000 /kk, millä pysyy jo mukavasti leivässä ja ison saksalaisen perheauton naftassa. 50 000 on tuollaisellekin niin paljon, että mies olisi vuoden aikana käyttänyt neljänneksen työajastaan yhdelle asiakkaalle.
Sori, ei mene läpi. Olen tosi surullinen jos kaikki viestintäkonsultit ovat samanlaisia ja jakavat tuollaisen moraalikäsityksen.
Petteri hyvä, nyt sun tekstissä on puutteellisia faktoja 1) yrityksen kulurakenteessa 2) koulutuksen hintojen määräytymisessä ja 3) Kulmunin ostamissa koulutuksissa.
1) Aloitetaan yrityksen kulurakenteesta.
Kuvitellaanpa että koulutusyrittäjä laskuttaa asiakkaaltaan 15 000 euroa. Siitä alv:n osuus on noin 2900 euroa. Yritykselle tulee siis rahaa sisään 12 100 euroa. Kun tästä maksetaan vuokrat, puhelinkulut, nettikulut, kirjanpitokulut, matkakulut, vakuutukset, lakisääteiset työnantajamaksut ja kaikki muu kiva, niin voin luvata, että yrittäjä ei saa kymppitonnia mitenkään palkaksi. 15 000 euron suuruisesta laskusta jää koulutusyrittäjälle itselleen palkaksi bruttona ehkä 4000–7000 euroa, riippuen hieman yrityksen kulurakenteesta. (Ja tästä toki maksetaan oma henkilökohtainen tuloveroprosentti.)
2) Jatketaan koulutusten hinnoista ylipäätään.
Kerron hieman, miksi Kulmunin ostamien koulutusten hintataso on täysin normaali eikä ”ahne” tai ”moraaliton”, kuten innoissasi maalailet.
Koulutusten hintaan vaikuttaa moni asia. Listaan niitä tähän muutaman:
* Kouluttajan tuoma hyöty ja arvo asiakkaalle. Lienee selvää, että kokenut valmentaja pystyy auttamaan enemmän kuin kokematon. Sekin on selvää, että ministerille ja puoluejohtajalle esiintymistaidot ja mediataidot ovat äärimmäisen arvokkaita. Niinpä koulutuspalveluista ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin vaikka kampaajasta tai taulukkolaskentakurssista.
* Lisäksi kun kyse on mediavalmennuksesta, kouluttajalla pitää olla itsellään runsas kokemus suorista tv-lähetyksistä. Tällaisia kouluttajia ei ole montaa Suomessa. Niinpä kun kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, hinnat nousevat väistämättä.
* Kiire. Kulmunilla on ollut kiire tilata koulutus juuri ennen syksyistä A-studion lähetystä. Kuten tiedät, kiireelliset toimitukset maksavat aina ekstraa, koska silloin äkkitilauksen alta joudutaan siirtämään muuta työtä pois.
3) Lisäksi täsmennän vielä Kulmunin ostamien koulutusten hintoja.
* Mediavalmennuksissa töissä on ollut myös teknistä henkilöstöä, joka on kuvannut treenihaastattelut. Palkkio ei siis mene yhdelle kouluttajalle, vaan siitä pitää maksaa myös muun henkilöstön palkat.
* Tuo yli 50 000 euron lasku ajoittuu puolen vuoden ajalle. Jos siis laskisi kuukausittaisen keskilaskutuksen, niin se olisi noin 7500 euroa + alv. Ei mikään kohtuuton, kun kyseessä on erityisosaamista vaativa konsultointi.
Lisäksi pyydän huomaamaan, että kukaan ei ole pakottanut ketään ostamaan viestintäkoulutusta. Jos hinta on liian suuri, asiakas ei osta, ja konsultti jää nuolemaan näppejään. Ahneus ei siis kannata tälläkään alalla.
”* Tuo yli 50 000 euron lasku ajoittuu puolen vuoden ajalle. Jos siis laskisi kuukausittaisen keskilaskutuksen, niin se olisi noin 7500 euroa + alv. Ei mikään kohtuuton, kun kyseessä on erityisosaamista vaativa konsultointi.”
Aivan. Ihan kiva kuukausiansio siitä, että tunnin silloin ja toisen tällöin juttelee asiakkaan kanssa.
”Lisäksi pyydän huomaamaan, että kukaan ei ole pakottanut ketään ostamaan viestintäkoulutusta. Jos hinta on liian suuri, asiakas ei osta, ja konsultti jää nuolemaan näppejään. Ahneus ei siis kannata tälläkään alalla.”
Tässäpä kävi niin, ettei artistin tarvinnut maksaa, vaan saattoi pyytää lähettämään laskun jollekin toiselle.
Ja siinä on myös syy miksi Kulmunin oli välttämätöntä erota.
Petteri kiltti, sä olet tainnut jostain syystä päättää, että ”konsultit ovat ahneita ja moraalittomia”. Tällaiseen tunnereaktioon ei kyllä mikään argumentointi pure, mutta yritän vielä kerran.
Jos koulutusyritys laskuttaa asiakkaalta kuukausittain vaikkapa 7500 €+ alv, kaikki on hyvin, jos asiakas saa sitä mitä on tilannut (tai mieluusti jopa enemmän). Käytännössä siis koulutuksen pitää tuottaa asiakkaalle aina enemmän arvoa kuin tuo rahasumma, joka maksetaan kouluttajalle.
Tuo hintataso on täysin sama, kuin millä myydään myös yksityisille yrityksille, jotka maksavat itse summat omasta pussistaan. Hintataso on yleisesti hyväksytty, koska kaikki osapuolet tietävät, että laatu maksaa ja hyöty maksaa. Tämä kertoo, että hinta on kohtuullinen: asiakkaat eivät maksaisi, jos hyödyt olisivat mitättömät.
Se on selvää, että Kulmunin piti erota, koska hän maksatti omaan puoluepestiinsä liittyviä kuluja ministeriöllä. Tämä ei kuitenkaan liity hintaan mitenkään. Lasku olisi ollut OK, jos sillä olisi maksettu ministeriöön ja ministerinpestiin liittyviä koulutuskuluja.
Summa summarum:
* Hintataso on ollut alan normaalia tasoa – siis samaa millä Suomen parhaat valmentajat myyvät osaamistaan yrityksille.
* Se missä Kulmuni haksahti, oli omien kulujen maksatus ministeriöillä. Sitä ei missään nimessä olisi pitänyt tehdä, ja juuri sen otin esille postauksessani.
”Petteri kiltti, sä olet tainnut jostain syystä päättää, että ”konsultit ovat ahneita ja moraalittomia”. Tällaiseen tunnereaktioon ei kyllä mikään argumentointi pure, mutta yritän vielä kerran.”
Ei tämä ole enää epäilys, vaan tämän blogin osoittama fakta. On vaikea ymmärtää, miksi niin jääräpäisesti yritä todistat itsellesi ja muille, että kohtuullista periä oikeastaan yhtään mistään konsultoinnista 750 euron tuntipalkkiota. Kun noita laskuja on tässä käyty läpi, on käynyt ilmeiseksi, ettei tuo summa todellakaan pidä sisällään mitään taustatöitä, vaan ilmeisesti aina kun puhelin on soinut tai konsultti avannut sähköpostin, on tuntitaksa lähtenyt juoksemaan.
Yleensä väitteestä ”viestintäkonsultti on ahne ja todellisuudesta erkaantunut” ei voi johtaa että ”kaikki viestintäkonsultit ovat ahneita ja todellisuudesta erkaantuneita”. Tällä kertaa näin valitettavasti näyttää olevan.
Aa, nyt sain kiinni ajatuksestasi. Olet siis määritellyt päässäsi jonkin maksimisumman, jonka yli kenenkään tuntilaskutus ei saa mennä, tai muuten kyseessä on moraaliton yksilö. Olet jostain syystä ajatellut niin, että tuntilaskutuksella *on oltava* katto, ja kaikki muu on ahneutta.
Pystytkö tarkentamaan syytä siihen, miksi pitää olla jokin katto ja miten tämä katto määräytyy? Olisiko 690 €/t sopiva, vai saako mennä yli 400 euron? Mikä on moraalittomuuden tuntihinta omasta mielestäsi? Entä miksi juuri sinun hintasi on se oikea, joka määrittelee moraalittomuuden?
(Omasta mielestäni tässä ei ole mitään absoluuttista rajaa, vaan kysymys on asiakkaan edusta. Mun mielestäni on moraalitonta laskuttaa 50 euroa tunnilta köyhän ihmisen putkiremontista, mutta on täysin eettistä laskuttaa vaikka 4000 euroa tunnilta ison pörssiyhtiön kriisiviestinnästä. Asiakkaan saama hyöty ja hänen maksuhalunsa ratkaisevat hinnan.)
Ajatellaanpa vielä tilannetta asiakkaan näkökulmasta. Kuvitellaanpa, että olen pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja haluan ostaa konsulttipalveluita siksi, koska olen vaarassa menettää miljoonia. Kuvitellaan, että löydän konsultin, joka auttaa minua, tekee viisi tuntia hommia ja säästää minulta miljoonia. Pitäisikö minun nyt sanoa hänelle, että ”olet moraaliton jos laskutat minulta 700 euroa per tunti”.
Eikö se tee minusta asiakkaana moraalittoman, jos säästän toisen työllä miljoonia ja suostun maksamaan hänelle vain 400 euroa per tunti?
Eli onko ostajalla lupa hyötyä miljoonia, mutta konsultilla ei ole lupa hyötyä tonneja?
Kulmuni unohti tilata ”kuinka kätken koplaukset” – koulutuksen.
Hattu nousee kuitenkin paljon päästä suoraselkäisyydestä. Arvostan.
Julkisuudessa olleen kirjeenvaihdon perusteella koulutuksen osti erityisavustaja, ei Kulmuni itse.
Mäkin arvostan Kulmunin suoraselkäisyyttä. Hän erosi ja kantoi vastuunsa, ennen kuin kukaan ehti edes vaatia eroa.
Tämän jutun ja kommentointivastausten jälkeen on helppo todeta, että en ainakaan Katleenan palveluita käyttäisi. Kovin on kevyttä näkemystä konsultilta. Ja jos taksa on vielä tuota luokkaa, en todellakaan ymmärrä, mistä maksaisin. Syvyyttä ja viisautta odottaisin ns. ammattilaiselta. Anteeksi vaan, mutta tältä tämä vaikuttaa.
Kiitos palautteestasi! On täysin OK, ettet käyttäisi palveluitani. Oma suositukseni on, että koulutuksia kannattaa ostaa vain sellaiselta tyypiltä, jonka kanssa on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa ajattelee samansuuntaisesti.
Sinun ei kannata tulla asiakkaakseni, koska todennäköisesti olisimme molemmat tyytymättömiä lopputulokseen. Sinä et kenties ole kohderyhmääni, enkä minä taida olla suosikkipersoonasi.
Se, mitä tässä viestintäkoulutusjupakassa eniten ihmettelen, on ettei koskaan ole nostettu älämölöä siitä, että meillä on ollut politiikassa liumoin laumoin miespuolisia poliitikkoja, joiden esiintymisen taso on surkeaa. Mutta kukaan tai mikään taho ei ole vaatinut, että ministeritason henkilön olisi hallittava esiintymistaito edes jotenkin, Kulmuni teki virheitä, sitä en kiellä, mutta osaamattomuus kameran ja/tai yleisön edessä on vähintään yhtä iso virhe.
Itse asiassa huonoa esiintymistaitoa ja erikoisia persoonallisuuspiirteitä on pilkattu oikein kunnolla myös miespoliitikkojen kohdalla. Ensimmäisenä itselleni mieleen tulevat Aake Kallialan parodiat Martti Ahtisaaresta ja Johannes Virolaisesta, Joonas Nordmanin versio Hjallis Harkimosta ja Mikko Penttilän huikea Trump-imitaatio.
Sen sijaan hyvistä esiintymistaidoista on kiitelty esimerkiksi Sanna Marinia useampaan otteeseen (minä muiden mukana).
Yleisesti tiedossa on, että hyvät esiintymistaidot keräävät kiitosta ja auttavat kansalaisia ymmärtämään poliitikon viestiä.
Isoin pointti lienee se, että huono esiintymistaito ei ole sellainen virhe, jonka takia ministerin pitäisi erota. Sen sijaan julkisten rahojen käyttö omiin tarkoituksiin on ehdottomasti syy erota. Kulmuni on jo myöntänyt, että ministeriö maksoi koulutuksia, joiden sisältö keskittyi Kulmunin omiin, puoluepoliittisiin tarkoituksiin.
Eivätkö ulkopuolisen viestintäkonsulttiyhtiön ja valtionhallinnon intressit operoi harmaalla alueella esimerkiksi salassapitosäädösten rajapinnassa, jos mietitään viestintäkoulutuksen vaikuttavuutta ministerien esiintymistilanteisiin? Jos näin ei ole, niin koulutus on oletettavasti yleispätevää esiintymiskoulutusta, jolloin siitä aiheutuneet kustannukset poliitikkojen osalta eivät ole veronmaksajille perusteltuja.
Eduskunnassa hallinnon viestintää on korostettu suhteessa kansalaisiin, ei niinkään poliitikkojen henkilökohtaisen viestintäosaamisen kehittämiseksi. Esimerkkinä tästä, muun muassa Verottajan ja Kelan viestintää ollaan pyritty kehittämään kansalaisille paremmin ymmärrettäväksi. Tällaisissa tilanteissa ulkopuolisten konsulttien käyttäminen on jopa suotavaa ja täysin perusteltua.
Viestinnän taidot ovat politiikan osaamista. Toki ajassamme viestintätaidot korostuu. Investointi näiden taitojen kehittämisessä on aina puolueiden tai poliitikkojen henkilökohtainen motiivi ei julkishallinnon. Osaaminen rehellisyyden ohella on ministerin mandaatin ainoa kriteeri. Ministeriön henkilökunnan ja avustajien tehtävänä on avittaa, kun ministerin omat taidot ovat koetuksella, myös viestinnässä.
Kattavan ilmaisutaitokoulutuksen ja vähän muutakin saa TeaK:ssa viidessä vuodessa hintaan 167400€.
Mä en tietenkään osaa sanoa Kulmunin saaman koulutuksen tarkasta sisällöstä, mutta olen ihan samaa mieltä sun kanssa:
* Jos kyseessä on yleispätevä esiintymiskoulutus, niin ministeriö toki maksaa ministerin koulutuksen – ja viranomainen maksaa viranhaltijoiden koulutuksen. Tästä on kansalaiselle esimerkiksi se hyöty, että haastateltava ei vahingossa puhu liian nopeasti ja että hän osaa esittää asiansa loogisessa järjestyksessä. Samoin kansalainen hyötyy, kun haastateltavan esiintymisjännitys katoaa: muuten katsojan huomio menee haastateltavan käsien tärinään, eikä asiaviesti välity kunnolla.
* Sen sijaan jos kyseessä on strateginen ja puoluepoliittinen koulutus tai viestin vakuuttavuuteen liittyvä koulutus, maksajan täytyy ehdottomasti olla puolue tai poliitikko itse. (Useinhan henkilökohtainen valmennus on juuri tällainen, ja pienryhmävalmennukset ovat herkemmin noita yllämainittuja yleispäteviä koulutuksia.)
Mä ymmärrän, että rajankäynti on joskus hankalaa, mutta poliitikon pitää itsensä tietää rajat. Epäselvissä tapauksissa kannattaa mieluummin maksaa koulutus itse kuin kokeilla kepillä jäätä ja maksattaa sitä valtiolla.
Ministeriössä esiintymiskolutuksen kohdentaminen ministereihin voi olla huono investointi, koska ministerin pesti saattaa päättyä jo seuraavaan luottamusäänestykseen eduskunnassa. Näin siis ainakin teoriassa.
Toisaalta ja kärjistäen kuvailemaasi yleipätevän esiintymiskoulutuksen antajaksi kelpaisi kuka tahansa lukion ilmasutaidon opettaja ja kohtuullisemmalla laskutuksella. Veikkaan osaamista tällä saralla löytyvän ministeriön sisältäkin.
Tekirin korkeiden laskujen perustelu on ennen kaikkea strategisen viestinnän osaamisessa. Pelottavaa ajatella, että ministeriömme ostavat näinkin keskeistä sisältöä konsulttipalveluna, kun oletuksena on, että juuri he itse tuottavat sitä.
Hämmästelin, että mitä tekemistä Tekirillä on Kulmunin esiintymisjännityksen kanssa, kuten Kulmunin saamaa koulutusta aluksi medioissa perusteltiin. Tähän seikkaan kiinnitin huomiota sekä Kulmunin että myös Saukkomaan ensimmäisissä haastatteluissa tapauksen tullessa julki. Lisäksi vuosikymmenten ajan Saukkomaa on profiloitunut kirjallisen sisällön tuottajana, ei niinkään esiintymisvalmentajana saati terapeuttina.
Mäkin olen käynyt vuosien mittaan valmentamassa ministeriöissä, mutta osallistujia on aina ollut kahdeksan tai enemmän. Silloin ei kouluteta yhtä ihmistä, vaan koko sakkia.
Tosin sen voin luvata, että lukion ilmaisutaidon opettaja ei mitenkään voisi valmentaa ministeriön tai THL:n tarvitsemia esiintymistaitoja. Valmentajaksi tarvitaan ihminen, jolla on kokemusta viranomaisviestinnästä, isoista mediataloista, suorista tv-lähetyksistä ja paineisista tilanteista. Tämä alkaakin jo sitten selittää hintaa: potentiaalisia valmentajia ei ole Suomessa satoja, vaan kourallinen.
Viestintäkonsultoinnin etiikan peruskauraa..?
”Selvitys: Tekir laskutti ministeriötä Kulmunin koulutuksesta, johon Kulmuni itse ei osallistunut – suosittelee jatkotoimia”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006542716.html
Tämän toki näki suoraan laskutettavista summista, ellei harhautunut kollegiaalisuuteen ja konsulttipalkkioiden puffaamiseen
Jos kysyt, onko tuo viestintäkonsultoinnin etiikan peruskauraa, vastaus on selkeä:
Ei tietenkään ole.
Aikaisemmin keskustelin kanssasi vain hintatasosta. Silloin selitin sinulle, että ministeriön käyttämän toimiston hintataso oli alalla täysin normaali kokeneen toimijan hinta. Hinnasta ei siis ole nokan koputtamista. Veloitan itsekin tunnin koulutuksesta 3000-4000 euroa + alv:n, ja asiakkaat maksavat sen täysin mielellään. 15-30 minuutin puhelusta veloitan 350 euroa + alv. Perustelin täällä blogissa myös syyt tälle alan hintatasolle.
Sen sijaan en voi ottaa kantaa toisen viestintätoimijan mahdollisiin laskutusepäselvyyksiin ja laskutusperusteisiin, koska en tunne keissiä. Tuosta laskuasiasta he vastaavat viranomaisille ja asiakkailleen ihan itse.
Itsellänikin on muuten 20 yrittäjävuoden aikana ollut kaksi laskutusepäselvyyttä:
1) Eräs asiakas olisi halunnut minulta laskun, mutta en suostunut lähettämään sitä, koska olin mielestäni tehnyt pahan unohduksen erään valmennuksen yhteydessä. En siis lähettänyt sitä laskua koskaan, joten asiakas ei myöskään pystynyt maksamaan minulle mitään.
2) Toinen tilanne oli vastaava, jossa en aluksi suostunut lähettämään laskua. Asiakas kuitenkin pyysi sitä niin sinnikkäästi, että lopulta suostuin laskuttamaan puolet sovitusta hinnasta.