Seuraavat tekstipätkät on poimittu itseään kunnioittavista asialähteistä:
Monet tutkimukset kertovat, että Suomessa on vähän yrittäjiksi aikovia erityisesti korkeakoulutettujen keskuudessa. (Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehti 2/2006)
Monet tutkimukset kertovat, että laadukas, yhtäläinen ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus edistää lapsen hyvinvointia, lisää lapsen kasvua ja sosiaalista sekä elinikäistä oppimista. (Aamulehti 28.8.2015)
Mikä näissä närästää minua?
Se närästää, että lähdeviittaus on vain olevinaan lähdeviittaus. Ylimalkainen maininta ”monet tutkimukset kertovat” ei tarkoita yhtään mitään. Tuolla saatteellahan voi viitata mihin tahansa huuhaatutkimukseen tai jopa mielipidekyselyyn, jossa n=1:
”Monet tutkimukset kertovat, että EOT-blogin lukijakunta on poikkeuksellisen empaattista sakkia, joka lähettää kirjoittajalle pehmonalleja lahjaksi viikoittain.”
Löysän lähdeviittauksen korjausvaihtoehtoja on kaksi.
a) Poista koko halvatun viittaus ja esitä asia väitteenä, mielipiteenä tai yleisesti tunnettuna faktana:
Suomessa on vähän yrittäjiksi aikovia erityisesti korkeakoulutettujen keskuudessa.
Laadukas, yhtäläinen ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus edistää lapsen hyvinvointia, lisää lapsen kasvua ja sosiaalista sekä elinikäistä oppimista.
b) Lisää kunnollinen viite:
Karo Korhosen tutkimus vuodelta 2015 kertoo, että Suomessa on vähän yrittäjiksi aikovia erityisesti korkeakoulutettujen keskuudessa.
Emppu Laaksonen toteaa Lastenkasvatuksen perusteet hipstereille -kirjassaan, että laadukas, yhtäläinen ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus edistää lapsen hyvinvointia, lisää lapsen kasvua ja sosiaalista sekä elinikäistä oppimista.
Olet oikeassa! Toisaalta rasittaa sekin, että mitään ei voi sanoa ilman toisen osapuolen vastausta ”Linkki?”. Mitä tehdä, jos lähteitä ei pysty enää löytämään verkon syövereistä mutta tietää, siis TIETÄÄ, että on lukenut asiallisen jutun aiheesta. Minulle some-aktiivina tämä on jokapäiväinen pulma. Ei kaikkia verkkosivuja voi kirjanmerkkeihinkään panna – vai voisikohan? Jos loisi niiden otsikoinnille ikioman asiasanajärjestelmän ja järjestelisi ne kaikki kansioihin… Otan asian pohdittavaksi. Kiitos (taas), Katleena!
***********************
Ja sitten ihan tähän asiaan liittymätön syrjähyppy siltä varalta, että kaipaat koulutusmateriaaliksi hyviä havaintoesimerkkejä. Aihe tosin on semmoinen että ehkä sitä on vaikea käyttää esimerkkinä, kun keskustelu harhautuu väkisin siihen aiheeseen.
Taloussanomien kolumnisti esittää, että pienten kuntien tehostetut kotouttamistoimet rahoitettaisiin kehitysapubudjetin rahoilla – siis täsmälleen niin kuin persut esittävät. Ja jatkokin on ehtaa persukamaa.
Tämä on prototyyppiesimerkki ns. rakentavasta keskustelusta: katsotaan olisiko vastapuolen esityksissä pohtimisen aihetta sen sijaan että pöyristytään ylipäätään jokaisesta inahduksestakin mikä menee ohi tai yli virallisen doktriinin.
Tätä pitäisi levittää opetusmateriaalina.
En tiedä minkä puolen edustaja Taloussanomien kirjoittaja on, mutta esittämänsä vaihtoehdot ovat ehtaa persua.
http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2015/09/08/pakolaiset-piristaisivat-pienkuntia/201511509/145
Anna-Liisa, olen törmännyt ihan samaan lähteiden vaatimiseen jopa itsestäänselvyyksissä:
”Taivas on korkealla.”
”Näytä lähde! Missä todistetaan, että taivas on korkealla?”
Itse muuten kirjaan ylös kiinnostavimmat lähteet pilvipalveluun. Kannattaa testata esimerkiksi Evernote tai ihan yksinkertainen Google Drive, johon voi tallentaa kiinnostavia linkkejä.
* * *
Taloussanomien artikkeli oli tosiaan hyvä puheenvuoro. Kannatan lämpimästi.
Kannatat kolumnistin esityksiä vain sitä, että kirjoitus on esimerkki rakentavasta dialogista? 🙂
Ihan oikeasti en halunnut puffata kolumnistin kantaa (jota en vastusta, mutta sillä ei ole merkitystäi), vaan sitä, että siinä tartutaan persulaisiin esityksiin joilla, ylläripylläri, saadaan vastapuolelle mieleinen ratkaisu sen sijaan, että vastapuoli kauhistelisi ja pilkkaisi persulaisesitystä, niin kuin on asiaankuuluvaa ja normaalia tehdä.
Yleensä kun peräänkuulutetaan rakentavaa keskustelua, paljastuu, että tarkoitetaan oikeasti sitä että keskustelukumppanin pitää kertalaakista uskoa kun hänelle kertoo miksi hän on väärässä. Jos keskustelukumppani ei heti käännä kelkkaansa vaan kumoaa esitetyt kumoamiset ja esittää lisäperusteluja, se ei enää ole rakentavaa keskustelua vaan riitelyä ja jankkaamista. Kyä näi o.
Kiitos pilvipalveluvinkistä! Tekisi hyvää poistua mukavuusalueelta ja opetella uutta. En haluaisi enää upota syvemmälle Googlen konglomeraatin syövereihin mutta ei kai nykyään enää muutakaan voi. Ainakin täytyy tutkia sitä.