Terveiset perunalaatikon luota! *pieni hetki, pyyhin rasvat suupielistäni*
Ryhdyin perkaamaan vanhoja postausluonnoksiani. Siellä on taltioituna erilaisia lukijoiden postaustoiveita sekä keskenjääneitä keskustelunpätkiä.
Löysin luonnoksista hilloamani kommentin, jonka olen poiminut joskus taannoin Loippari-blogista. Janne kirjoitti seuraavasti:
@Ei oo totta: Heh… tuosta saat seuraavan aiheen, että miten määritellä se, että onko kommentti kommentin rajoissa ja milloin se kannattaa purkaa omana postauksena omaan blogiin. Onko se plus 150 sanaa, kolme tai useampia näkökantoja vai mikä.
Janne oli siis postannut surkeasta tiedotteesta, josta minulla oli (yllättäen) sanottavaa useamman kappaleen verran. Totesin, että tekstini oli liian pitkä kommentiksi, joten tein siitä postauksen omaan blogiini.
Onko oikein ”varastaa” toiselta postausaihe? Sen sijaan, että Janne olisi saanut enemmän keskustelua, minä törkkäsinkin keskustelun sekaan linkin omaan blogiini.
Miksi silti postasin oman tekstin?
Vertaan mielelläni blogien kommentointia paneelikeskusteluun. Kukaan ei saa viedä kohtuuttomasti aikaa toiselta, sillä muillekin pitää antaa suunvuoro.
Kun kommentoin toisten blogeja, pidän enimmäismittana neljää lyhyttä tekstikappaletta, joissa on korkeintaan kaksi lyhyttä virkettä per kappale. Tätäkään maksimimittaa en missään nimessä käytä joka kerta, vaan useimmiten kommentiksi riittää 1-2 tekstikappaletta.
Mitäs jos kommentoitavaa on enemmän?
Sinulla on kolme vaihtoehtoa.
1) Lyhennä tekstiä kappaleittain: poista ylimääräiset näkökulmat ja perustelut.
2) Lyhennä tekstiä sanoittain ja lauseittain: tiivistä ja sano yksinkertaisemmin.
3) Jätä tiivis kommentti, jossa linkität omaan blogiisi. Vastaavasti linkitä omassa blogipostauksessasi alkuperäiseen postaukseen.
Viimeistä keinoa kannattaa käyttää aika säästeliäästi, koska se saattaa hajauttaa keskustelun useammalle foorumille.
Edit illan tullen 11.1.2010:
Tässä hyviä esimerkkejä liian pitkistä kommenteista. Näytteet on poimittu Anssi Kelan blogissa käydystä Spotify-keskustelusta.
Minä olen kyllä surutta kirjoittanut toisten blogeihin hyvinkin pitkiä kommentteja. Esimerkiksi lääketiedeblogien artikkeleista riittää usein paljon sanottavaa – ja lisättävää aiheeseen. Kaikilla ei myöskään ole omaa blogia (tai juuri kommentoitavaan aiheeseen liittyvää blogia) johon kirjoittaa aiheesta.Jos kommentti ei ole oikeasti niin pitkä, että hiirikäsi uupuu sitä selatessa (eli monta ruudullista), en näe miten se veisi muilta suunvuoron. Tämä nimenomainen leiska on tietysti niin kapea, että helposti kohtuupituinenkin kommentti venyy "pitkäksi". Jos lukijat kokevat kommentin liian pitkäksi, he voivat helposti ohittaa sen. Vaikka blogin kommentit olisikin jaettu useammalle sivulle (mitä näkyy lähinnä lehdissä ja muissa isoissa, kaupallisissa blogeissa), ei yksi pitkä kommentti "työnnä" muita pois sen enempää kuin lyhytkään.Toivottavasti tämä ei ollut sinun blogiisi liian pitkä kommentti. ;-> Jos olisi, jäisikö se julkaisematta?
Maija, kiitos kommentista!Ainoa syy, miksi jätän kommentteja julkaisematta, on niiden alatyylisyys, spämmäys tai tahallinen loukkaavuus. Toistaiseksi ei ole kai tarvinnut poistaa ainuttakaan – onneksi.Pitempiäkin kommentteja on tullut kuin tuo omasi. Sehän pysyi ihan oivallisesti kolmessa tekstikappaleessa. :)Ammattikirjoittajana ajattelen kaikissa teksteissäni erityisesti lukijakuntaa. Jos kirjoitan johonkin blogiin ylipitkän kommentin, on iso riski, että suuri osa lukijoista hyppää sen yli. Lopputuloksena on, että kommenttini ei ole enää aito panostus keskusteluun, vaan se on vain omaa vuodatustani.Jos haluan, että tekstini luetaan, pyrin pitämään ne melko tiiviinä.Lisäsin postaukseen pari ääriesimerkkiä siitä, millainen on ylipitkä kommentti.
Suhtautuminen pitkiin kommentteihin riippuu varmasti myös näkökulmasta! Itse kyllä tykkään lukea nitä omien postausteni alta. Sen sijaan jonkun muun blogissa luen pidemmistä puheenvuoroista usein vain osan. Yksi keskeinen kysymys onkin että keskustellaanko kaikkien kanssa (kuten paneelikeskustelussa), vai keskustellaanko blogin kirjoittajan kanssa? Kumpikin on minusta yhtä sallittua.