Tekstintutkimuksen peruskäsite on konteksti, eli asiayhteys ja viitekehys, jossa jokin teksti esiintyy. Kontekstiin kuuluvat esimerkiksi viestintäkanava, viestijä ja aiottu vastaanottaja.
Vaikkapa seuraava lause irrotettuna kontekstistaan voidaan tulkita monella eri tavalla:
Aina yksi aurinkopaneeli ydinsähkön voittaa.
Jos tämä tulisi aurinkovoimaa kannattavan Vihreiden poliitikon suusta, ottaisimme tämän mielipiteenä. Sen sijaan jos tämä tulisi ydinvoiman kannattajan suusta, tulkitsisimme tämän ironiana ja aurinkovoiman halveksuntana.
Tekstiä ei koskaan saa tulkita ilman kontekstia, vaikka joskus tekisikin mieli irrottaa lause vaikkapa ironisesta asiayhteydestään ja ottaa se tarkoituksellisesti tosissaan.
Sama pätee muuten myös tekoihin, ei vain teksteihin.
Eräs kaverini on 25 senttiä minua pitempi. Hänestä on hauska ottaa minua niskasta kiinni ja kääntää kävelysuuntaani. Minustakin se on huvittavaa, koska vastakohdat naurattavat minua. Lisäksi tiedän hänen arvostavan minua, joten eleessä ei ole mitään alistavaa.
Sen sijaan jos tuiki tuntematon mies yrittäisi tarttua minua niskasta ja ohjata minut muualle kuin haluan, todennäköisesti puolustusrefleksini toimisivat niin, että mottaisin kyseistä heppua.
Toinen esimerkki: eräs kaverini vinoilee aina minulle toheloudestani ja siitä, kuinka naisen paikka on imurin varressa. Tämäkin on suunnattoman hauskaa meidän mielestämme, koska välitämme toisistamme erityisen paljon. (Hän on itse asiassa minulle läheisin mies perheen ulkopuolelta.)
Sen sijaan jos joku ulkopuolinen lähtisi viskomaan minulle tällaista huumoria, napauttaisin takaisin varsin nopeasti.
Idolini ja esikuvani Jussi Lähde jäi eilen väärän kontekstitulkinnan vangiksi. Hän käytti ronskia huumoria FB-sivuillaan ja kutsui hyvää ystäväänsä Krista Kiurua ”vasemmistovosuksi”. Huumori oli heidän välistään, mutta silti puolestaloukkaantujia riitti. Kolmannet osapuolet ottivat nokkiinsa siitä, että kahden ihmisen välinen huumori on rouheaa.
Hyvä puolestaloukkaantuja. Jos joku tarttuu minua kadulla niskasta ja minä nauran, anna meidän olla. Se on meille OK. Sen sijaan jos joku tarttuu minua kadulla niskasta ja minä lyön, saat puuttua asiaan.
”Tekstiä ei koskaan saa tulkita ilman kontekstia…” Tässä tapauksessa kerrot ”kontekstiksi” sen, että Jussi Lähde on Krista Kiurun hyvä ystävä ja he harrastavat keskinäistä rouheaa huumoria. Tämä ei kuitenkaan käy mitenkään ilmi linkkaamastasi Facebook-päivityksestä. Minä edellyttäisin lukijaa ottamaan huomioon vain sen asiayhteyden, jolla tekstin kirjoittaja viestinsä itse viitekehystää. Lukija ei näe, nauraako Krista Kiuru vai haluaisiko hän lyödä Jussi Lähdettä. Ymmärrän puolestaluokkaantujia.
Silloin jos ei tunne kontekstia, kannattaa seurata tilannetta, ennen kuin puolestaloukkaantuu. Jos olisin toimittaja, soittaisin suoraan Kiurulle ja pyytäisin lausuntoa.
Toimittajalta tuommoista voi ehkä edellyttääkin. Kuinkahan moni postauksen lukuisista kommentaattoreista on toimittaja? Tai Jussi Lähteen lähes viidestä tuhannesta facebook-kaverista plus vajaasta kahdesta tuhannesta seuraajasta? No, ehkä kritiikkisi oli suunnattu lähinnä juuri toimittajille. Jokos tätä vosugeittiä on uutisoitu laajemmaltikin tiedotusvälineissä? Itse en ole bongaillut.
En minäkään nähnyt, että yksikään toimittaja olisi uutisoinut tällaista.
Itse asiassa postaukseni oli vinkki nimenomaan maallikoille. Kannattaa aina ottaa selvää kontekstista, ettei tee numeroa sellaisesta asiasta, josta ei olisi kannattanut tehdä numeroa. Sitten joutuu joko pyörtämään puheensa tai pitämään kynsin hampain kiinni kannastaan – joka oli alun perinkin muodostettu väärältä pohjalta.
Tuli sellainen mieleen (sivuaa vähän myös Kati Susannan kommenttia); missä vaiheessa vastuu kontekstin huomioonottamisesta siirtyy kirjoittajalta/puhujalta vastaanottajalle. Tässä tapauksessa Lähteen pidempiaikainen seuraaminen olisi saattanut paljastaa tilanteen oikean laidan. Julkisten henkilöiden pitää (välttyäkseen puolestaloukkaantujilta) miettiä sanomisiaan usein liiankin tarkkaan. Ja noin yleisesti ottaen puolestaloukkaantuminen on aika tylsää. Kyllä siinä haiskahtaa aina hiukan kalikan kalahdus älähtävään koiraan (voi kun tässä olisi ollut hyvä paikka yhdistellä sanontoja, mutta siitä olisi kuitenkin joku huomauttanut 😀 )
Hyviä pointteja. Ammattipoliitikothan tietävät, että vastustajat tulkitsevat viestin kontekstin aina tahallaan väärin. Siksi poliitikko ei voi käyttää viestinnässään ironiaa.
Sen sijaan Jussi ja minä emme ole poliitikkoje, joten me voimme ilmaista itseämme vapaammin – ja ronskimmin.
Ylipäätään konteksteja ei ole yksi, niitä on monta.
On olemassa ihmisten välisen suhteen ja välisen viestinnän konteksti, mutta mediassa se on vain taustatietoa. Kun tunnettu henkilö viestii sosiaalisessa mediassa, on läsnä joukkoviestinnän konteksti, jossa odotetaan viestintää sen tasolla, mitä lukijat tietävät ja sellaisissa rooleissa ja asetelmissa, jotka avautuvat lukijoille.
Se taas, että läsnä on myös vuorovaikutteinen ”sosiaaalinen” konteksti, ilmoittaa, että lukijoilla on vapaus, valta ja vastuu toimia kuten suuri yleisö toimii, eli tietyllä prosentilla asiallisesti ja asiattomasti.
MattiV, olet ihan oikeassa. Jussi toki otti tietoisen riskin siinä, että joku pahastuu hänen sanoistaan ja puolestaloukkaantuu Kiurun vuoksi. Jussilla on kuitenkin tähän riskiin varaa, koska hän ei ole poliitikko.
Se, että asia sanotaan julkisesti, se siirtää sen pois kahdenkeskisen huulenheiton kontekstista osaksi julkista puhetta, missä se määritteleekin jo paitsi henkilöiden, myös ryhmien välisiä valtasuhteita. Toista saa siis solvata huumorilla, mutta julkinen solvaus legitimoi myös sitä, että solvausta käytetään alistamisen eikä vain kahdenkeskiseen ilonpitoon.
Joo, ilman muuta julkisuus tuo tilanteeseen oman aspektinsa, mutta silti Jussilla on täysi oikeus ilmaista julkisesti omaa kaveruussuhdettaan ja sen erikoisia piirteitä. Jos Krista Kiuru loukkaantuu, hän kertoo sen kyllä voimakkaana naisena ihan itse. Siihen ei tarvita muita.