Kirjoitan nyt puhtaan omakohtaisista kokemuksista. Tätä ei voi yleistää muihin naisiin, eikä tapahtumien henkilöitä voi yleistää toisiin miehiin.
Ensimmäinen episodi
Astuin 18-vuotiaana baarista kadulle kaverini kanssa. Vastaan tulleesta poikajoukosta joku puristi rintaani ja totesi: ”Hitto mikä lauta!”
Mitä ajattelin siinä tilanteessa?
Olen myöhemmin hämmästellyt, etten ajatellut itseäni tai tunteitani ollenkaan. Ensimmäiset ajatukseni nimittäin koskivat lääppijää: vastenmielinen hyypiö, joka ei kestäisi väittelyä kanssani edes yhtä minuuttia. Samalla minua nauratti, miten säälittävä tuollainen lippalakkijunnu voi olla käytökseltään.
En hetkeäkään ajatellut, että olisin uhri tai häväisty. En suostunut olemaan sellainen edes teininä. Minäkuvaani ei ole koskaan mahtunut se, että olisin uhri.
Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. Väitän, että suurin osa 18-vuotiaista tytöistä olisi ahdistunut, itkenyt tai pelästynyt. Ja heidän reaktionsa olisi ollut täysin oikea, sallittu ja oikeutettu.
Lääppijä on aina syyllinen. Sillä ei ole väliä, aiheuttaako lääppijä kähminnällään pelkoa vai ei. Sillä on väliä, että lääppijä ylittää salitun koskettamisen rajat.
Toinen episodi
Viime vuonna olin eräällä laivareissulla puhumassa. Kyseessä oli päivä Tukholmassa -risteily. Kun saavuimme Ruotsiin, olin aamulla kahvilajonossa. Seuraani lyöttäytyi kaksi miestä, joilla oli kaulassaan samanlainen nimilappu kuin minulla. He kyselivät, miten ilta oli sujunut.
Toisella miehellä oli kravatti vinossa, ketsuppia rinnassa ja selvästikin myös alkoholia veressä. Toinen oli sivistyneempi. Juttelin enemmän selvin päin olevan kanssa, joskin yritin olla korrekti myös toiselle.
Humalapäissään oleva – joka oli muuten pituudeltaan yli 190-senttinen – yritti jututtaa minua, ja huomasin hänen siirtyvän vaivihkaa lähemmäksi. Hetken päästä tunsin, kuinka käsi kosketti korvaani: ”Arvaa mitä mä toivon? Olisi ihanaa päästä lakanoiden väliin sun kanssa.”
Kivahdin välittömästi, että tuollaisten juttujen on loputtava. En väistynyt tuumaakaan, vaan ilmoitin miehelle, että hänen pitää irrottaa näppinsä minusta.
Heppu oli kaksi kertaa minua isompi, mutta hän kutistui henkisesti silmissä. Hän alkoi soperrella anteeksipyyntöjä, kuten kuuluikin. Hujoppi ei kauaa kestänyt kylmää tuijotustani, vaan lähti pois kahvilajonosta. Loppuristeilyn ajan hän nyökkäsi hyvin nolona minulle, jos satuimme käytävällä vastakkain.
Tilanne olisi voinut päättyä toisinkin. Jos olisin arastellut sitä, että herätämme huomiota, lääppijä olisi jatkanut toimintaansa. Jos olisin pelännyt miehen isoa kokoa, en ehkä olisi saanut katkaistua tilannetta. Tai jos emme olisi olleet julkisella paikalla, lääppijä olisi saattanut ryhtyä aggressiiviseksi.
Lääppijä on aina syyllinen. Jos maailma olisi oikeudenmukainen, tilanteen korjaantuminen ei saisi olla minun vastuullani saati olosuhteiden ansiota tai hyvää tuuria.
* * *
Silloin kun lääppijä sattuu kohdalle, itsevastuun periaatteen myötä haluan tehdä jotain asialle.
Yhteiskunnallisesti meidän on tärkeää tehdä yhdessä selväksi se, että lääppiminen ei ole sallittua, ei miehille eikä naisille. Tätä linjanvetoa täytyy tehdä jatkuvasti: sekä etukäteen että jälkikäteen.
Yksilötasolla minun on tärkeää tehdä itselleni selväksi se, miten toimin, jos joudun lääpityksi. Jokaisen kannattaa miettiä tämä asia valmiiksi, jotta saa katkaistua lääpintätilanteen välittömästi.
Älä luota siihen, että yhteiskunnallinen keskustelu ratkaisee asian puolestasi. Aina on törttöjä, joita yhteiskunnallinen keskustelu ei kiinnosta.
Tässä ollaan oltu ihan kohtuu turvallisessa ympäristössä, mutta kun 30-50 hengen lauma tulee ympärille ja alkaa lääppiä, niin ei tuskin auttaa siinä joukkohurmoksessa. On väärin antaa ihmisille kuva, että ei aina riittäisi. Ei meillä olisi yhtään raiskauksiakaan, jos ei toimisi aina. Liiallinen usko omien sanojen voimaan on myös vaarallista, sillä usko omaan ylivertaisuuteen saattaa ajaa itsensä tilanteisiin, joissa varovaisuus on heitetty romukoppaan, eikä ole ketään muuta auttamassa, kun ei – ei autakaan.
Ilmeisesti sinulla ei hirveästi ole kokemusta raiskatuista, sillä he ovat kaikki uskoneet ennen maailman hyvyyteen ja siihen, että ovat vaikuttajia, eivätkä uhreja, mutta kun se ei – ei sitten riittänytkään niin PTSD:n lisäksi saatin uudet uskomukset, jossa uhri näkee itsensä usein likaisena ja voimattomana. Tätä ennen kaikki ovat olleet teräsnaisia, kuten sinäkin itsesi tässä esität.
Tässä muutamia videoita siitä, kun ei – ei ole riittänyt.
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/videot%20hairinta-45264
Itse suosittelisin rikosilmoituksen tekemistä aina, kun lääpintä kohdistuu kriittiisiin alueisiin, että viesti saadaan varmasti perille ja ahdistelun kierre katkaistua.
Kiitos kommentista! Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä siitä, että rikosilmoitus kannattaa tehdä aina.
Seksuaalinen väkivalta on vastenmielinen rikos, mutta sen seuraukset ovat yksilökohtaisia. Raiskauksen uhrien toipumisessa on valtavia eroja. Twitterissä eräs käsittämättömän rohkea nainen on todennut omalta osaltaan, että raiskaus ei pilannut hänen elämäänsä. Toisaalta taas läheinen kaverini on ollut seksuaalisen häirinnän takia työkyvytön jo parin vuoden ajan. Kuten tekstissäni totesin moneen otteeseen, lääppijä on aina syyllinen tähän.
Sanot kommentissasi, että ”esitän itseni teräsnaisena”. Oikeastaan analysoin itseni resilientiksi ihmiseksi, eli minulla on varsin hyvä kyky palautua negatiivisista kokemuksista. En tietenkään toivo, että tämä ominaisuuteni joutuu kovin usein testatuksi, mutta se on silti olemassa.
Postaukseni kärki oli siinä, että jokaisella kannattaa olla päässään selviytymissuunnitelma. Ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee henkilökohtainen kriisi tai onnettomuus, ja silloin toipuminen on usein omissa käsissä.
Jos vastaan tulee se 30-50 hengen ihmisjoukko, jolla on pahat mielessä, miten aiot toimia?
Näissä keskusteluissa pitää aina muistaa, että ”perinteisessä suomalaisessa ahdistelussa” ja joukkoahdistelussa on kyse oikeastaan eri asioista. Eli selviytymistrategia on erilainen.
Joukkoahdistelu perustuu miehen ja naisen todella eriarvoiseen asemaan, jossa naisen oletaan olevan vain hyödyke. Tuota ahdistelu on eräissä maissa kuulemma naisten oma syy eli he menevät tilanteeseen, jossa tilanne laukeaa.
Naisten ahdistelusta käytettiin vielä tämän vuosikymmenen alussa nimitystä mu’aksa eli flirtti. Se kuvaa hyvin sitä käsitystä mikä miehillä oli touhusta. Nykyisin samaa asiaa kuvataan termillä taharrush eli ahdistelu. Ja esim. Tahirin aukion mielenosoitusten aikaan osa paikallista kansanedustajista syyllisti naisia siitä, että antautuivat mahdollisuuteen joutua häpäistyiksi.
Nuo katleenan ajatukset pitäisi toimia länsimaisen sivityksen piirissä, jossa kaikkien pitää ymmärtää tasa-arvoisuus ja ruumillinen koskemattomuus.
Joukkoahdistelutapauksissa on kyse eri ajatusmaalmasta ja niihin pitäisi myös tarttua tiukasti kiinni. Mutta myös ymmärtää, että taustalla on erilainen ”filosofia”. Eli ahdistelijat eivät välttämättä ymmärrä sitä, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia.
Kari…
P.S. Vuonna 2012 -2013 eräässä kylässä muualla maailmassa mies rutisti vastaantulevaa teiniä rinnasta. Tyttö tuohtui ja antoi litsarin. Ja mies päätti ampua tytön. Tämä kertoo paljon siitä asennemaailmasta, jossa osa ihmisistä elää, naisella ei ole arvoa.
Korostan vielä, että en hyväksy kumpaakaan vaikka ennen nimmaria olevasta kappaleesta voisi niin kuvitella.
Nimenomaan, olet asian ytimessä tuossa, että ihmisillä pitäisi olla selviytymissuunnitelma ja tämä tulisi opettaa lapsille jo varhaisessa vaiheessa koulussa ja kotona, sillä ei lapsi useinkaan kehtaa puhua kotona siitä, jos joku pervo on hänelle kylillä ehdotellut, eikä hän edes tiedä, että se on laitonta ja siitä voisi laittaa toisen raastupaan. Täysi-ikäisetkään usein osaa näihin tilanteisiin sopeutua, vaan jäätyvät.
Olen itse lukenut tuon saman haastattelun varmasti ja siinä henkilö sanoi, että aina kun joku tulee takaapäin ja koskettaa niin sydän pomppaa kurkkuun ja tulee fläsäreitä, niin hieman kyseenalaistan tuon toipumisen, kun mantelitumake vielä noin tärinöissään reagoi.
Pointtisi oli joka tapauksessa erinomainen ja median tulisikin keskittyä siihen, että miten tällaisissa tilanteissa toimitaan, eikä tähän syyttelyyn.
Tässä muutamia kertomuksia siitä, miten uskomukset ja käytös muuttuvat…
”I didnt evenlike sex! I hated it! But I kept doing it.” ”I had to be drunk off my ass to get through it.” It got to the point where I would tell a guy to bring a case of beer with him if he wanted to meet me, because I knew what would happen.” ”It was just something that was expected of me, which I gave into because I didnt know any other way to be. I hated expectations.” s.191
”I jus knew I was a bad person. I had to be; I mean, I was raped, right? So that meant, in my mind, that if people really knew me on a personal level, they would reject me. I would lead with sex because it gave me a way to connect with people, but at the same time it shielded me from really being known by them. It was my way of trading: I will let you know this part of me, but not the other parts of me, so that I can have connections without risk of rejection. But what it really did was prevent anyone from connecting with me at all, and then gave me a dozen more reasons to believe I was bad.” s. 192
”Victoria told me her stories of seeking sexual partners of he worst kind: incredibly abusive men. She would deliberately find men who were vicious, and the urge them to impose all manner of degrading, violent, and hateful actions upon her.
…As we processed this in therapy, several things emerged. Victoria had been using sex as a form of self-injury, in which she would inflict on her body what she thought it deserved.” s. 194
”This not only caused Morgan to pass through several years of unhappy and abusive relationships, it also caused her to develop two very strong beliefs: I am a worthless slut, and rape is inevitable.” s. 195
”Have you ever considered”, I asked, ”that if rape is a socially-learned behavior, you are contributing lessons that support it?” Morgan was stunned and a bit annoyed, but I pressed on. ”You see yourself as taking a ”hit” for other women so they never have to go through rape. But rapists dont usually rape just once and then ´get it out of their systems´. They almost always continue to commit other rapes. So you haven’t stopped the cycle of rape at all. And what you are doing is presenting a lesson about women that rapists will find appealing because it will support their beliefs.” s. 195
– Resurrection After Rape A Guide to transformin fro victim to survivor
Haluaisin sen verran vielä tarkentaa, että ei elämä tietysti pilalle näistä mene (riippu tietysti subjektiivisesta kokemuksesta), sillä kaikesta on mahdollista toipua, jos ei mitään pysyvää fyysistä vammaa ole tullut, mutta työtä ja energiaa se vaatii. Tämä pilalle meno muutenkin kertoo vanhoista asenteista, jolloin nainen oli pilalla, jos joku muu kuin aviomies hänet oli päässyt korkkaamaan.
”In ancient history, rape was not a crime against an individual, but a property crime in which the father or partner of an assaulted woman was the actual victim. …The Code of Hammurabi, humankind ’s first written set of laws, definend rape as a crime of adultery by the woman and prescribed her death by drowning. In biblical law, the punishment for committing rape was that the raped woman would be stoned to death unless the rapist would agree to marry his victim and pay her father 50 shekels; the idea was that a woman was so devalued by rape that it punishes the rapist to have to carry her as a spousal ”burden”.
Several Islamic countries, such as Morocco (Penal Code Article 475), allow rapists to avoid criminal prosecution if they marry their victim. In 2012, a 16-year-old Moroccan girl, having been forced by her family and the government prosecutor to marry her rapist – and, subsequently, having endured the rapist’s abuse – committed suicide by swallowing rat poison.[146] Morocco’s parliament proposed to revise its Article 475 in 2013. Other Islamic nations with similar laws that protect the rapist in this manner include Lebanon (Article 514), Algeria, Jordan, Afghanistan and Pakistan.[147][148][149][150] There is a disagreement whether this practice is sanctioned by Islam or part of local custom.”
Tässä vielä aivan mahtava dokkari aiheesta. Löytyy torrent-palveluista ja ehkä jostain muualtakin… http://www.imdb.com/title/tt2120152/
Kun tästä joukkoahdistelusta puhutaan, en ole nähnyt yhdessäkään mediassa neuvoa siihen, mitä voi / pitää tehdä, jos joutuu tuollaisen kohteeksi. Onko sinulla, Katleena, jotakin hyvää neuvoa? Yksittäisen ahdistelijan vastustaminen on varmasti helpompaa kuin joukon.
Hyvä kysymys! Mä itse käytän tuossa tilanteessa ennakointia. 30-50 hengen porukka näkyy ja kuuluu kauas. Sakki ei tipu taivaalta, joten itse vaihtaisin jo ajoissa reittiä, jos näen uhkaavan tilanteen edessä.
Joku toinen ehkä haluaa toimia niin, että pitää oman reittinsä suunniteltuna ja sitten miettii toiminnan itse tilanteessa. Jos minulla olisi mahtavat ninjataidot, niin ehkä itsekin tekisin niin.