Istun tänään ja huomenna osallistujana koulutuksessa, joka käsittelee samoja asioita kuin monet omatkin valmennukseni: myynnin ja asiakastyöskentelyn perusteita.*
Ongelmana on se, etten osaa ottaa omaa rooliani. Kaikki osallistujat ja kouluttajakin tietävät, että vedän itse vastaavia päiviä. Pitäisikö minun vastata kouluttajan osallistujille osoittamiin kysymyksiin ja osoittaa sillä tietämykseni? Vai pitäisikö minun olla ikään kuin takarivin seuraajana ja olla kommentoimatta yhtään mitään?
Entä jos olen eri mieltä kouluttajan kanssa – ja lisäksi minulla on vahvat perusteet mielipiteeseeni? Pitäisikö vaieta vai aloittaa arvovaltakiista?
Olen tässä paininut itseni kanssa ja yrittänyt kulkea kultaista keskitietä aktiivisen ja passiivisen osallistumisen välillä. Asiaa helpottaa se, että kouluttaja ei ole varannut kovinkaan paljoa aikaa keskustelulle, joten istun vain junan kyydissä ja katselen maisemia.
Voin hyvin kuvitella, että jos kampaajan pahin asiakas on toinen kampaaja, myös kouluttajan pahin osallistuja on toinen kouluttaja.
*Kurssi on pakollinen ja liittyy tutkintoon, jota suoritan.
Ha ha, hauskassa tilanteessa olet Katleena.Tuleeepa mieleen eräs oma koulutus, joka käsitteli Adoben ohjelmistoja, joiden käyttöä sitten eräässä vaiheessa kurssia opetin siellä tunnilla sekä oppilaille että opettajalle.Luulen, että tässä tapauksessa olet edelleen sen idean uhri, että koulutustilanne on edelleen sellainen jossa ’opettaja’ ’opettaa’ ’oppilaita’ jotka vain ’kuuntelevat tarkkaavaisesti’. En näe siinä mitään huonoa, että saman alan ammattilaiset kouluttaisivat toisiaan tai olisivat toistensa kursseilla, ihmisillä on eri tiedot ja niiden vaihtaminen on vain hyvästä, mutta oppimistilanteen pitäisi luultavasti olla hieman enemmän dialogin suuntaan kuin ala-asteen. :)Koetahan jaksella.
Istu ja kuuntele mitä kouluttajalla on sanottavaa. Häneltä saattaa irrota helmiäkin. Oman alasi täydellinen auktoriteetti et kuitenkaan ole, joku saattaa tehdä asioita fiksummin kuin sinä. Harva meistä on maailmanmestari paitsi Nykäsen Matti.Jos olet erimieltä niin perustellut mielipiteet ovat varmaan tervetulleita sekä kouluttajalle että oppilaille.Minä olen myös oppilaana eräällä kurssilla. Kurssi alkoi eilen ja kestää kolmisen viikkoa. On hyvin mielenkiintoista seurata miten asiat tehdään nykyään ja verrata miten asiat hoidettiin aikaisemmin, vanhaan hyvään aikaan.
Heps, Itse joudun aina välillä vastaavaan tilanteeseen että tiedän tai luulen tietäväni enemmän kuin esiintyjä/valmentaja. Yritän pitää itselläni päällä periaatetta, että en pilaa esitystä tai koulutusta jos olen jostain vähäisestä asiasta eri mieltä.Tilanne meneekin mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa kun esiintyjä puhuu soopaa eli tuubaa eli puppua. Tällöin on pakko mennä väliin ja ainut muita kunnioittava keino on tehdä se esittämällä johdatteleva kysymys jolloin esiintyjä joko hoksaa tai ei olevansa pielessä kyseisessä väittämässään. Yleensä moni hoksaa ja yrittää parhaansa mukaan korjata tilannetta omien taitojensa mukaan.Miksi sitten ei saisi tuhota toisen luokatonta esitystä? Yksinkertaisesti siksi, että samalla tuhoaa kaikkien koulutettavan olevien vähäisenkin uskon kouluttajaan. Noissa päivissä on yleensä taukoja ja itse olen ottanut valmentajaa hihasta kiinni ja käynyt kahden kesken asioita läpi ja tarpeen tullen asioita on vielä pohdittu osallistujien kanssa.Etpä varmaan itsekään toivoisi, että joku osoittaa omasta koulutuksestasi fataalin virheen ja samalla koko koulutus kyseenalaistuu. (Tosin osaaville ei käy näin)Sitten vielä kysymys pohdittavaksi: onko monologi koulutus vai esitelmä? Vai riippuuko se aiheesta?
Tuttu tilanne. Itse yritän pysyä hiljaa, ja avata suuni vain jos välttämätöntä. Aina en malta…
Lämmin kiitos kommenteista ja kokemuksistanne!Koulutuksen sisällössä ei ole ollut varsinaista vikaa, vaan nimenomaan omassa suhtautumisessani: kuinka paljon reagoin ja kuinka paljon syön yhteistä aikaa?Kouluttajalla ei onneksi ollut sisällöissään tuubaa, vaan lähinnä joitain näkökulmia, joista olin perustellusti eri mieltä. Hän kävi melko kritiikittömästi läpi joitain ikivanhoja myynnin juttuja, joita itse en pitäisi kiveen hakattuna totuutena vaan pikemminkin reliikkeinä. (Tästä on postaus jo tekeillä.)Joitain uusia asioitakin opin, sillä koulutus käsitteli myös myynnin johtamista, mikä ei ole omaa alaani. Kouluttajalla taas oli myynnin esimiestyöstä vahva kokemus.Tässäkin on haasteensa. Olisin halunnut tietää joistain asioista enemmän, mutta ei ole ryhmän kannalta hedelmällistä, jos kaksi ammattilaista menee keskustelussaan sellaiselle tasolle, että kaikki muut tipahtavat kärryiltä. Keskustelun täytyy pysyä hyödyllisenä koko ryhmälle, eikä se voi edetä vain minun ehdoillani.Vielä yksi päivä tätä tasapainoilua jäljellä.
Tuttu ongelma – minun on kauhean vaikea pitää suuni kiinni, ja olla kommentoimatta (minkäs teet kun on niin paljon hyviä ja oikeita mielipiteitä) 😉 Yritän vain muistuttaa itseäni siitä, miten tärkeää on välillä kuunnella muita ja yrittää kyseenalaistaa sitä kautta vähän omiakin näkemyksiä. Nauti nyt vaan, onhan se aikamoista luksusta, kun joku muu tekee työt ja itse saa olla oppilaana! 🙂
Orgcomms, kiitos tuesta! Päivät menivät hyvin, joskin minua jäi hävettämään se, että tein blogin postausta salaa ryhmätyön aikana.