Heräsin yöllä pohtimaan, kuka on Suomen pitkäikäisin henkilöbrändi. Ensimmäisenä tulivat mieleen Lenita Airisto ja Aira Samulin.
Jäin miettimään brändin kehittämistä ja ajan tasalla olemista. Surffasin Lenitan sivuille ja petyin pahasti. Sivut ovat kokoelma itsesuitsutusta, Lenitan kasvoja lehtien kansissa ja elämäkertamaisia kehuja.
Sivuilta puuttuu kokonaan vuorovaikutus ja asiakkaan näkökulma. Miksi ostaisin Lenitalta puheenvuoron? Mitä hän ajattelee nykyään? Sivun viimeisin uutinen on syksyltä 2008. Onko Lenita elossa? Sitten tajusin, että Lenita on 73-vuotias. Ehkä terveydessä on jotain, joka pakottaa elämään hiljaiseloa.
Ottamatta kantaa siihen, mikä on Lenita Airiston terveydentila, voi silti kritisoida hänen nettisivu-uudistustaan vuodelta 2008. Siinä vaiheessa, kun ihminen ryhtyy listaamaan saavutuksiaan etusivullaan, hän on unohtanut tulevaisuuden ja elää menneessä.
Katri Helena ja Aira Samulin ovat pärjänneet omilla brändeillään pitkään, koska ne eivät ole olleet ristiriidassa vallitsevan kulttuurin tai asenneilmaston kanssa. Sen sijaan Lenitan posketon itsesuitsutus on jo hieman vanhakantaista. Lenitan brändi on toki vahva ja näkyvä, mutta myykö se enää?
Tarinan opetus: Seuraa aikaasi. Jos henkilöbrändisi sotii liiaksi nykyarvoja vastaan, mukauta toimintaasi. Muuten sinusta tulee oman brändisi mausoleumi.
Toivottavasti Lenita on kunnossa, ja toivottavasti näemme vielä hänen uuden tulemisensa uusiutuneine viestintämalleineen.
Muistelen, että Lenita julkaisi jonkinlaisen muistelmateoksen jonkin aikaa sitten. Satuin kirjamessuille samaan aikaan kun kyseinen leidi markkinoi kirjaansa. Ainakin silloin Lenita vaikutti hyvin elinvoimaiselta. Mutta eipä tuosta kirjasta tainnut jäädä muuta elämään kuin tieto Lenitan ja Vesamatti Loirin romanssista joskus vuosia sitten. Ehkä nuo nettisivut kuvastavat yleisemmin sitä, mihin Lenitan maine perustuu: omakehuun?
Mieleeni tulee lähinnä kysymys: kuinka paljon "henkilöbrändin" (lyhennän tuon sanahirviön tästedes "hb") tulee ja kannattaa kommunikoida kohderyhmänsä kanssa? Voisiko tuleminen lähemmäksi asiakkaita edistää hb:n tuoreutta ja ennaltaehkäistä negatiivisia vaikutuksia?Aiemmin vaihdoimme ajatuksia Jari Sarasvuosta, joka tosin on kirjoittanut "blogia" yrityksensä sivuilla. Hän ei blogissaan ole kuitenkaan sallinut kaksisuuntaista viestintää eli käytännössä kommentointia.P.S. Aika karmeat sivut Katri-Helenalla, vaatisivat ehdottomasti päivitystä 2010-luvulle.
Kiitos kommenteista!Taina, olen samaa mieltä siinä, että jotkut tuntuvat rakentavan henkilöbrändinsä omakehulle. Tärkeämpää olisi kuitenkin toimia niin, että muilla on aihetta kehumiseen. Kriittiset lukijat huomaavat kyllä, jos julkkiksen ainoa kehuja on hän itse tai maksettu elämäkerran kirjoittaja.Pekka, Sarasvuon blogi on todellakin mitä surkein epäblogi. Sieltä puuttuu vuorovaikutus, ja Sarasvuon tekstit ovat pitkiä tilitysmonologeja.Katri Helenan sivuista en oikein tiedä. Jos olisin kohderyhmää, toivoisin vuorovaikutteisuutta, mutta ehkä sivut osuvat hyvin iskelmäkansaan? Ainakin hänen brändinsä on pysynyt kautta vuosien samana: rehellisenä ja viattomanakin sinivalkoisena äänenä ja tunteiden tulkkina.Uskon vahvasti, että henkilöbrändi muodostuu vuorovaikutuksessa kohderyhmän kanssa. Mitä etäämmälle ihminen pakenee ja mitä vainoharhaisemmin hän puolustaa reviiriään, sitä huterammaksi brändi käy.