Hesarilla on juttutyyppi nimeltä HS-analyysi. Sen alla ilmestyy monenlaisia tekstejä, joista varsin harva on aito analyysi.
Kielitoimiston mukaan analyysi on ”jonkin koostumuksen tai laadun selvittäminen, erittely, jäsentely, eritelmä”.
Se taas ei ole analyysi lainkaan, jos listaa jostain asiasta pelkät hyvät tai huonot puolet. Etujen ja haittojen yksipuolinen listaaminen tuottaa toki journalistisen tekstin, mutta silloin kyseessä on mielipidekirjoitus, kolumni, pakina tai näkökulmatyyppinen alanurkkateksti.
Aito analyysi ei ole koskaan mielipideteksti, vaan se on eritelty ja perusteltu näkemys, jossa on laajasti otettu huomioon eri tekijöitä.
Esimerkiksi John Helinin tuore teksti Ukrainan rauhanneuvotteluista on taitavasti laadittu analyysi. Siinä kerrotaan tilannekuva, Trumpin rauhantarjouksen ongelmat ja Ukrainan tukala tilanne puun ja kuoren välissä. Helin käy tilanteen läpi usealta kannalta ja kuvailee Ukrainan niukkoja vaihtoehtoja.
Perintövero edustaa kaikkea hyvää
Sen sijaan Juha-Pekka Raesteen teksti perintöverosta ei ole analyysi. Raeste unohti tekstistään niin monta osa-aluetta pois, että analyysistä on tullut mielipidekirjoitus.
Ohitettuja faktoja on viisi:
- Korkea verotus aiheuttaa sen, että rikkaat muuttavat ulkomaille veroja pakoon. Tämä heikentää verokertymää, mutta asia on jäänyt pois ”analyysistä”.
- Suomi ei houkuttele kansainvälisiä sijoittajia eikä yrityksiä korkealla verotuksellaan. Perintöveron alentaminen tekisi Suomesta houkuttelevamman maan huippujohtajille. Tätäkään ei tekstissä huomioitu.
- Perintövero kohdistuu omaisuuteen, joka on jo moneen kertaan verotettua. Miten kirjoittaja perustelee sen, että vielä kerran pitäisi verottaa? Nykyinen käytäntö vähentää epäreiluudellaan varakkaiden sitoutumista Suomeen ja sen verotukseen.
- Raeste kritisoi isoja tuloeroja. Silti hän ei huomioi sitä, että tuloeroja kannattaisi kuroa umpeen alapuolelta eli mahdollistamalla vähävaraisille vaurastuminen. Miksi tuloerojen kurominen yläpuolelta eli verottamalla on kirjoittajan suositus? Teksti ei anna tähän vastausta.
- Kirjoittajalla on perusoletus siitä, että kaikkien verotulojen pitäisi olla vakio. ”Analyysi” siis nojaa siihen ajatukseen, että verotulojen pieneneminen on jotenkin väärin. Mutta mitä jos säästäisimme mieluummin valtion liian suurista kuluista?
On tietenkin täysin OK puolustaa perintöveroa, mutta silloin tekstilaji ei ole enää analyysi. Yksipuolinen puolustaminen tekee tekstistä mielipidekirjoituksen.
Ottawan sopimus – eihän analyysiin tarvita muita näkökulmia kuin omani
Toinen vastaava puolueellinen muka-analyysi on Jarmo Huhtasen kirjoitus Ottawan sopimuksesta. Siinä on jätetty huomiotta neljä näkökohtaa, joita asiallinen analyysi vaatii.
- Huhtasen mielestä ”Suomi ei ole osannut päättää, ovatko henkilömiinat ulkopoliittinen vai puolustuspoliittinen kysymys”. Tässä on erikoinen dikotominen pohjaoletus. Miksi henkilömiinat eivät olisi molempia – siis sekä ulkopolitiikkaa että puolustuspolitiikkaa? Millä perusteella niiden pitäisi olla joko–tai?
- Tekstissä siteerataan vuonna 2003 tehtyä puolustusministeriön väliraporttia, jonka mukaan ”jalkaväkimiinojen suorituskyky on korvattavissa”. Nyt Huhtanen roikkuu tässä 22 vuotta vanhassa raportissa ja vaatii saada tietää, mikä on muuttunut. Hän ei kuitenkaan ota huomioon kahta asiaa. Ensinnäkin selonteko saattoi olla poliittisesti ohjattu, koska se käynnistettiin Lipposen hallituksen aikana. Raportti saattoi siis olla poskellaan jo tuolloin, jolloin siihen nojaaminen on virheargumentti. Toisekseen jokainen meistä ymmärtää, että puolustustekniikka ja sodankäynti ovat muuttuneet 22 vuodessa. Olisi erikoista, jos kaikki raportin asiat pitäisivät yhä paikkansa.
- Huhtanen vaatii läpinäkyvyyttä, koska Ottawan sopimuksesta irtautumisen perustelut eivät kaikki ole julkisia. Tämä on tietenkin absurdi vaatimus, koska kyse on Suomen maanpuolustuksesta ja siten salaisesta tiedosta. Huhtanen ei mainitse tekstissään sitä, että jotkin dokumentit ovat salattuja aivan syystä.
- Kaiken lisäksi tekstissä käytetään tunneargumentteja kuten ”jää epäilyksen maku” ja ”tulee mainehaitta”. Nämähän pitäisi validoida kyselytutkimuksilla, tai muuten argumentit jäävät kirjoittajan omien fiilisten varaan.
Tämäkään teksti ei siis täytä analyysin kriteerejä. Ottawan sopimusta saa ilman muuta kannattaa, mutta silloin tekstilajina on kolumni.
Hesari, skarppaa vähän
Asiat on helppo korjata. Riittää kun yksipuolisten ”analyysien” kategoriaksi vaihdetaan kolumni.
Teksteissähän ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta ne vain ovat liian puolueellisia ollakseen aitoja analyyseja.