Pari viikkoa sitten lähdin kiireessä valmentamaan ja puin ylleni hieman liian pienen hameen. Hame ei ikävä kyllä ollut kutistunut, vaan minun istumalihakseni olivat mystisesti levinneet lasten syntymän jälkeen.
En kuitenkaan välittänyt lievästä kireydestä hanurini tietämillä, vaan puin päälle pitkän jakun, joka peitti epäilyttävät poikittaisrypyt ahterini seudulla. Kaikeksi onneksi hamekin yltti polviin, joten täytin kaikki säädyllisyyden kriteerit.
Huomasin virheeni heti Hämeenlinnan asemalla. Ei tarvinnut kiivetä kuin kaksi rappusta, ja johan hame lähti nousemaan. Kun olin kulkenut asematunnelin portaat ylös, helma oli jo puolessa reidessä. Vedin sen alas ja kiipesin junaan. Vedin hameen uudelleen alas ja kuljin paikalleni.
Kun tulimme perille, nousin seisomaan ja vedin hameen jälleen alas. Laskeuduin junasta ja vedin helman neljännen kerran alas. Tässä vaiheessa tiesin jo, ettei päivästä selvitä kunnialla.
Uuden hameen ostoon ei kuitenkaan ollut aikaa, joten heti valmennuksen alussa kerroin osallistujille päivänpolttavasta ongelmastani. Ajattelin, että tässä pärjätään kyllä, kunhan vain kiskon hameen etuhelmaa alas säännöllisin väliajoin.
Ongelma ei kuitenkaan ollut näin pieni. Joka kerta, kun kiskoin hametta alas, sen alushame jäi kuitenkin ylös. Lopulta alushame oli niin ylhäällä, että se veti mukanaan hameeni takahalkion. Käytännössä takaa jakun alta ei näkynyt enää paljoa muuta kuin sukkahousut. Asu oli kaikkea muuta kuin säädyllinen.
Ratkaisimme asian niin, että kollegani ystävällisesti repi alushameeni takaa suoraksi aina valmennustauoilla.
Mutta mitä tapahtui kotimatkalla, kun kollegani ei enää ollut auttamassa?
Pasilan asemalla tunsin, kuinka kylmää ilmaa virtasi peräpeiliini. Olin taas unohtanut, että hameen vetäminen alas etupuolelta ei riitä.
Piristit reissullasi varmaan monen päivää, loistavaa! Voisitko vielä selventää, ettei vähemmän kokeneille jää epäselväksi, mihin alaasi tämä opetus liittyy ? Kerrot alojasi olevan viestintä, myynti ja asiakaspalvelu.
Kiitos kommentista! Piristin varmasti muiden päivää, mutta omani ei juuri parantunut…Tämän tarinan opetus oli se, että vaatekaapissa ei kannata säilyttää liian pieniä vaatteita. Opetus liittyy siis esiintymistaitoihin ja erityisesti valmistautumiseen. (Varsinaisen koulutuksen aiheena oli kyllä tuolloin sähköpostiviestintä, joten tämä esiintymistaidon vinkki saattoi mennä harakoille osallistujien kohdalla.)Jonkun Pasilan asemalla seisseen sivullisen silmissä asuni saattoi myös vaikuttaa itseni myynniltä, mutta onneksi kukaan ei tullut ehdottamaan mitään. Olisi saanut mustan silmän.
Hahahaa, tosi helposti voi käydä noin! Myös liian kireät housut voivat olla varsinainen piina! Onneksi sentään selvisit kotiin ennen kuin hame repesi.
Kiitos tuesta!Jos hame olisi revennyt, olisin varmaankin kietaissut sanomalehdestä jonkin tötterön ympärilleni. Pitääkin ryhtyä kantamaan Hesaria laukussa.