Saan melko usein kutsuja tiedotustilaisuuksiin, kirjanjulkkareihin ja lanseeraustilaisuuksiin.
Niissä on yksi iso ongelma: ne tulevat aina liian myöhään.
Yritysten tiedottajat ovat tottuneet siihen, että uutistoimittajat kutsutaan paikalle 3–4 päivää etukäteen. Se on loogista: uutisia tehdään nopeassa tahdissa, eikä uutistyöläinen voi aikatauluttaa työpäiviään kuukautta etukäteen.
Mutta me bloggaajat emme ole toimittajia. Harva meistä istuu toimistossaan virka-aikoina, valmiina säntäämään tuoreen juttuidean perään.
Sen sijaan moni bloggaaja on yrittäjä. Kalenteri on aikataulutettu täyteen asiakastyötä, tapaamisia ja toimistotöitä vähintään kahdeksi viikoksi etukäteen. (Itselläni on seuraava täysin tyhjä työpäivä vappuaattona; siihen asiakkaat eivät koskaan varaa palavereita tai koulutuksia.)
Rakas tiedottaja, lähetäthän minulle kutsusi ainakin kaksi viikkoa tai mieluummin kuukautta etukäteen. Toimittajia saat kyllä lähestyä sillä tavallisella 3–4 päivän varoajalla.
Miksi haluaisit ehtiä tiedotustilaisuuksiin, kirjanjulkkareihin tai lanseeraustilaisuuksiin?
Kun yksikin tuollainen sessio on päätynyt kalenteriisi, kyseinen päivä alkaa helposti näyttää myyntikelvottomalta. Vaihtoehtokustannus on tuhansia euroja, jos senkin ajan olisi voinut käyttää laskutettavaan työhön – tuotekehityksestä tai markkinoinnista puhumattakaan.
Toki kissanristiäiset saattavat olla hauskaa ajanvietettä. Ehkä törmäät siellä uusiin ihmisiin. Siitä taas seuraa kaikenlaista kiinnostavaa. Mutta kuinka usein niin todella käy?
Mutta jos ne on tilaisuuksia joihin erityisesti voi puketua sukkahousuihin?
Aahhahhaaa, juuri siksi!
Mutta jos nyt ihan oikeasti vastaan Jarin kysymykseen, niin itse asiassa en haluaisikaan mennä joka helkutin kissanristiäisiin. Vinkkini oli lähinnä suunnattu tiedottajalle: *jos* hän haluaa bloggaajan paikalle, niin ei kannata lähestyä häntä kuin toimittajaa.
Suurin osa saamistani kutsuista on turhia, ja ne lentävät suoraan roskakoriin, ilman että edes vilkaisen kalenteriani.
Tämän postauksen harmin kirvoittajana oli kuitenkin kutsu, johon olisin halunnut mennä. Hämeenlinnan kaupunki lanseeraa uuden brändinsä torstaina 26.3. Siitä olisin halunnut postata kotiseuturakkauden ja oman alan kiinnostuksen nimissä. Kutsu tuli vain kahdeksan päivän varoajalla, enkä pääse millään paikalle.
Omassa bloggausgenressäni erilaiset alan messut ovat kiinnostavia tapahtumia. Näistä GoExpo ja muut Messukeskuksen Expot ovat aika ylimielisiä bloggareita kohtaan. Bloggaripassin messuille saa erillisen anomusmenettelyn kautta. Hyväksytyille bloggareille ilmoitetaan asiasta messuja edeltävällä viikolla. Meikäläiselle, töissäkäyvälle perheelliselle miehelle, noin lyhellä varoitusajalla liikahtaminen toiselle puolen Suomea on melko mahdotonta.
Laittelin asiasta palautetta, mutta ilman vastausta jäin.
Äh, huonosti ovat asian miettineet. Ilmeisesti tapahtumajärjestäjä kuvittelee bloggaajan olevan toimittaja.
Tässä on muuten kiinnostavaa vaihtelua blogigenren mukaan. Käsittääkseni myös muotiblogien akkreditoinnissa ollaan erityisen tarkkoja, koska muotiblogeja on jo pilvin pimein.
Niin se tuntuu tosiaan olevan.
Minusta akkreditointi on ihan ok asia. Pääsee mediatiloihin rauhassa bloggaamaan ja saa ennakkoon tietoa tapahtumista ja muusta menosta. Ei tämä toki pakollista ole, mutta helpottaa asioita puolin ja toisin.
Minusta messut on todella mielenkiintoinen bloggausympäristö! Bloggarihan on messujen ja näytteilleasettajien ”mediasponsori” ja blogi tuo välitöntä ja toisaalta pitkäkestoista näkyvyyttä. Itse menen bloggaamaan Oulun Erämessuilta toukokuussa – se on sovittu messuorganisaation kanssa jo nyt 🙂