Sain kaveriltani meiliä. Hän kertoi, että Faktassa oli siteerattu tietojani ja viitattu blogiini mainitsematta lähdettä lainkaan. Ohessa on kaverini skannaama kuva Faktasta:
Kati Sulinin kolumni käsittelee aivan selvästi Emporea ja rekrypuhelua, josta kirjoitin lokakuussa.
Sulinin keräämät tiedot ovat varsin tarkat. Hän nähnyt vaivaa kootakseen tiedot eri puolilta somea, mutta päälähteenä lienee ollut blogini. Olisi kuitenkin kohteliasta mainita lähde, jos oma teksti pohjautuu noin vahvasti johonkin tiettyyn tapaukseen ja bloggaajaan.
Hill & Knowlton sanoo sivuillaan olevansa maailman johtava viestintätoimisto, ja Kati Sulinin osaamisalueeksi on mainittu sosiaalinen media. Vai pitäisikö sanoa sosialisoitu media?
Edit 22.12.2010 klo 9.39: Tarmo Toikkanen huomautti onneksi kommenteissa, että en saa julkaista lehdestä skannattua sivua ilman lupaa. Niinpä peitin jutusta kohdat, jotka ovat Sulinin omia päätelmiä ja mielipiteitä ja joita ei ole otettu blogistani. Jätin näkyviin ne kohdat, joita Sulin ei olisi voinut kirjoittaa ilman blogiani ja siitä noussutta keskustelua.
Aika härskiä toimintaa ”asiantuntijalta”.
Tarjoa hänelle jotain some-koulutusta.
Ehkä mun pitää kannustaa Kati Sulinia tilaamaan koulutus Tarmo Toikkaselta, joka on some-tekijäinoikeuksien asiantuntija. 😀
Jotkut plagiointimokat selittyvät huolimattomuudella: usein esimerkiksi diasta on unohtunut lähdeviite pois.
Faktan kolumni ei kuitenkaan enää ole unohdus, vaan ihan tietoinen valinta, jossa puhutaan nimettömästi ”bloggaajasta”. Lisäksi juttu on päässyt läpi myös Faktan toimitukselta, eikä kukaan ole vaatinut kolumnistilta lähteiden mainintaa.
Nyt voisi tuo ”asiantuntija” Sulin harrastaa ihailemaansa kriisiviestintää ja kiiruhtaa tänne pelastamaan ammatillisen maineensa. Aivan törkeää toimintaa häneltä!
Olisi aivan eri asia, jos Katleena piilottelisi nimimerkin takana tai olisi pääasiallisesti vaikkapa puutarha-asioista kirjoittava bloggaaja, joka kerran eksyi sivuraiteille. Vai olettaako Sulin, että HS:n ja SK:n juttujen jälkeen ”kaikki” tietävät Katleenan ja Empore-casen?
Minä en ainakaan osta mitään Hill & Knowltonilta!
Mäkin odotan kiinnostuneena Sulinin vastinetta. Laitoin hänelle meiliä asiasta, joten hän sai tiedon tästä postauksesta suoraan multa itseltäni. Toivottavasti hän vastaa pian.
Twitterissä jo luvattiin välittää tieto myös Faktan päätoimittajalle Heidi Hammarstenille.
Verkon voima näkyy juuri tässä, että asiat paljastuvat. Tosiaan voi ei, lähde pitäisi todellakin mainita. Sekin on ärsyttävää, että jotkin sanomalehdet viittaavat johonkin lähteeseen (esim. uutiseen toisessa lehdessä), mutta eivät tarjoa tekstin lopussa linkkiä lukijalle – hänhän voi haluta tarkistaa viittauksen, jos alkuperäinen tieto löytyy verkosta.
Katja, kiitos kommentista! Mä olen huomannut saman puutteellisen lähdeviittauksen nettilehdissä. Ärsyttävää, että viittaus tehdään sanallisesti, mutta lukijalle ei tarjota linkkiä.
Tässä liikutaan ns. harmaalla alueella. Plagioinnin kriteerit tuskin täyttyvät, mutta kun kyse on näin selvästä lainauksesta, niin… lainaukseen kuuluu oleellisesti lähdeviite. En keksi mitään hyvää syytä, miksi lähdettä ei ole mainittu.
Kirjoitus näyttäytyy tapaukseen aiemmin perehtyneille myös koomisena. Tämä ei todellakaan nosta kirjoittajan arvostusta sosiaalisen median ja viestinnän asiantuntijana. Miten plagioinnin ja laillisen lainaamisen harmaaseen alueeseen sopii esim. nämä kohdat kirjoituksesta:
– ”jostain syystä ihan tavalliset käyttäytymissäännöt unohtuvat, kun siirrytään virtuaalimaailmaan puhumaan ja kommentoimaan asioita”
– ”Tässä esimerkkitapauksessa tulevat hyvin esille nykypäivän muuttuvat vaikuttajasuhteet – verkon uudet auktoriteetit näyttivät todellisen voimansa.”
– Herää myös kysymys, onko kirjoittajan omassa firmassa laadittu pelisäännöt, joita hän viimeisessä lauseessa peräänkuuluttaa.
No, tämäkin päättyy tietysti niin, että kirjoittaja kuittaa tapauksen ”harmillisena vahinkona” ja pahoittelee vuolaasti, totta kai – niinhän pitääkin tehdä. Täällä on muuten hauska (?) lista tavoista, miten tällaiset kiinnijäämiset on tapana ohittaa: http://plagiointitutkija.blogspot.com/2009/04/uusia-ja-vanhoja-selityksia.html
Sinänsä hyvä kirjoitus ja asiaa. Se vaan nyt muuttui esimerkiksi omasta aiheestaan. 🙂
Kieltämättä vähän hassu ratkaisu. Valinnan ymmärtäisi, jos kyseessä olisi pelkästään opettavainen tarina tyyliin:”Olipa kerran poika, joka huusi sutta turhaan, ja tuli syödyksi suden tullessa oikeasti.” Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse tarinasta, vaan verrattain tuoreesta oikeasta tapahtumasta, josta kirjoittajankin mukaan löytyy viitteitä ympäri nettiä.
Sosiaalisen median ammattilaisen tulisi kyllä ymmärtää, että kollega haluaa nimensä näkyviin.
Pikku pirulainen tässä olkapäälläni kuitenkin kyselee, saako blogiin kopioida maksullisen lehden kokonaisen artikkelin, jos vain mainitsee lähteen?
Niin, ei tuo plagioinnin puolelle taida mennä, koska suoraa kopiointia ei ole. Tekstistä 1 tekstikappale perustuu blogikirjoitukseesi, toinen kappale kertoo siitä blogauksestasi ja sitten jatko perustuu kommentteihin ja muiden tekemisiin. Kuulostaa ihan ”päivän tapahtuman” kertomiselta.
Mutta jonkinlainen raportointikulttuurin muutos on käynnissä. Jos olisit perinteinen julkkis, nimesi olisi ollut seiskan kannessa. Kun olet pelkkä asiantuntija, nimesi mainitseminen olisi lähinnä positiivista mainosta. Ja yksityishenkilöiden nimiä ei yleensä tällaisissa mainita, ellei ole lupaa erikseen pyydetty. Syystä tai toisesta tuossa kolumnissa on jätetty nimet pois. Ehkä tuossa haluttiin suojella Empore-yritystä, kun lukijat eivät pysty suoraan googlaamaan, että kuka teki ja mitä. Kumpikin syy on vähän vanhakantainen…
PS. Ja tietysti tuon kolumnin skannaaminen ja välittäminen verkossa on ko. lehden kustantajan yksinoikeus, johon pitäisi saada lupa. 🙂 Se, että HS tekee ”revinnäisiä” (kuten tämän syksyn keissistä muistamme) perustuu uutistoimituksen erityisoikeuksiin, joita blogaajilla ei useimmiten ole, koska useimmat blogit eivät ole verkkojulkaisuja, lain määritelmän mukaan: ”verkkojulkaisulla julkaisijan tuottamasta tai ka?sittelema?sta? aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtena?iseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista sa?a?nno?llisesti;”
Lämmin kiitos kommenteista!
Tarmo, tuo oli tosi hyvä pointti, että en olisi saanut edes laittaa jutun kopiota blogiini. Miten kannattaisi nyt toimia? Otanko kuvan pois ja viittaan vain lehden nimeen, numeroon ja sivuun?
Entä voinko käyttää arvosteluoikeutta? Onko kuvan julkaisu blogissa oikeutettua sitten, jos peittäisin skannauksesta ne osat, jotka eivät koske blogiani?
Jotenkin asia on kuitenkin saatava julkisen keskustelun kohteeksi. Olisi helppoa, jos kolumni olisi ollut verkkojulkaisussa, jolloin olisin voinut vain linkittää siihen.
Teen nyt alustavasti niin, että peitän kolumnista ne osat, jotka eivät koske blogiani. Näin pystyn viittaamaan arvostelemaani tekstinkohtaan.
Kiitos blogikommentistasi, Katleena. Kolumnille tyypillisesti esitin kirjoituksessani henkilökohtaisen näkemykseni ajan ilmiöstä, jota konkretisoin käytännön esimerkillä. Pahoittelen, jos aiheutin sinulle mielipahaa. Hyvää joulua.
”Kolumni on sanoma- tai aikakauslehdessä omalla palstallaan säännöllisesti julkaistava lyhyt kirjoitus, jossa toimittaja tai avustaja esittää oman mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Kolumnisteiksi pyydetään usein poliitikkoja tai muita julkisuuden henkilöitä. Kolumni eroaa uutisesta siten, että kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa vain valitsemastaan näkökulmasta. Lisäksi kolumneissa voidaan käyttää uutista laajemmin eri tyylikeinoja kuten ironiaa tai huumoria. Kolumnin tyylilajiin kuuluu, että kirjoittajalla on oikeus piikitellä ja esittää olevansa oikeassa.”
Tämä on kopsattu Wikipediasta sanasta sanaan. Wikipedia ei ole luotettava lähde.
Elina Melgin – Viestinnän ammattilaiset ry, toimitusjohtaja
Elina Melgin: Miten kolumnin tyyli liittyy siihen, että jätetään lähde mainitsematta? Vastaan itse: ei mitenkään.
Ja kun itse otit asian esille, niin en voi olla mainitsematta, että Wikipediassa kysellään yhtenään lähteiden perään ja esim. poistetaan suoraan täysin lähteettömät artikkelit. Siten se on paljon luotettavampi tietolähde kuin vaikkapa Faktaksi nimetty lehti näyttää tämän tapauksen valossa olevan.
Tämäkö pitäisi nyt ymmärtää siten, että kolumnissa voi kirjoitella mitä tahansa, lainata ketä tahansa ja mitä tahansa, pyytämättä ja yllättäen sekä kirjoitella muutenkin miten sattuu, ilman vastuunkantoa?
Kolumni on hieno keksintö. Sen sanan taakse on trendikästä piiloutua.
Nyt täytyy sanoa, että olen todella pettynyt sekä Sulinin että Melginin reagointiin asiassa. Molempien kommentti asiaan on ylimielinen ja epämääräinen pyrskäys. Olisin odottanut enemmän viestinnän ammattilaisilta. Viestinnän ”epäammattilainen” eli Emporen hallituksen pj taannoin reagoi paljon ammattimaisemmin ja vei sillä pisteet kotiin.
Harmittavaa on, että nämä molemmat vievät eteenpäin viestimisen mallia omassa työssään.
Vähintä mitä olisi voinut odottaa alunperin, olisi ollut hyvät käytöstavat, eli Sulinin kolumnin loppuun maininta, mistä blogista jutun voi kokonaisuudessaan lukea. Ja tänne reilu anteeksipyyntö, ei tuollainen alentuva sanakasa.
Kiitos kaikille kommenteista!
Kati, tervetuloa blogiini. Hieno juttu, että pystyit reagoimaan asiaan näin nopeasti. En suinkaan pahoittanut mieltäni, mutta ärsyynnyin kyllä pahanpäiväisesti, kun tietojani hyödynnetään ilman lähdemainintaa. Pulssini on kuitenkin jo tasaantunut. 🙂
Elina, tervetuloa blogiini. Kolumni saa ilman muuta olla kärjekäs, persoonallinen, provosoiva ja vaikka mitä muuta – mutta lähdeviitteet pitää silti mainita.
Sami ja Anonyymi, olen kanssanne jokseenkin samoilla linjoilla. Nyt Faktassa on sekoitettu kolumniin sopiva tyyli ja kolumniin sopiva hyvä tiedonvälitystapa. Tyyli voi olla mitä tahansa, mutta lähteille pitää silti antaa krediitit.
Kati, olisi vielä kiva kuulla, miksi päädyit nimettömään viittaamiseen. Halusitko varjella Emporen nimeä? Toisaalta nimettömyys tässä yhteydessä oli turhaa, koska kuka tahansa voi googlata vaikkapa sanoilla ”juna puhelu rekrytointikonsultti”, ja Emporen nimi pöllähtää joka tapauksessa välittömästi eteen.