Tuija Aalto postasi eilen illalla mediakokemuksista Facebook-uudistusten myötä.
Tämä oma postaukseni ei liity asiaan yhtään mitenkään.
Sen sijaan huomioni kiinnittyi Tuijan käyttämään kauniiseen ja harvinaiseen lauserakenteeseen (lihavointi omani):
[– –] Google+ -palvelussa, joka avautui kaikkien liittyä pari päivää sitten.
Avautui kaikkien liittyä. Tuo on rakenne, jota käytetään nykyään aivan liian vähän. Se on lyhyt, rytmikäs ja hyvällä tavalla valtavirrasta poikkeava. Siinä on jotain runollista. Iso suomen kielioppi kuvailee tätä ihastuttavaa infinitiivikoukeroa enemmänkin.
Tämä on pätevä rakenne kenen tahansa käyttää. Nyt kaikki kokeilemaan! Annan muutamia vinkkejä:
Raportin on oltava selkeä maallikkojenkin lukea. Ah, lause ilman kapulakieltä.
Amica teki lasagnea meidän syödä. Kuulen jo, kuinka Amican lounaalle rynnii satapäin ihmisiä.
Ovi on sitten avoinna käydä. Mikä runollinen tapa antaa potkut!
VR:n lipunmyynti on kypsä siirtyä tuotantovaiheeseen?
*tsing* Vau, pajatso tyhjeni tuolla virkkeellä.
Siinä yhdistyivät herkällä tavalla kaipaamani rakenne, tarkka ajankohtaisuus sekä hento ironia VR:ää kohtaan.